Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.
","image":{"alt":"","id":"5d4429e8796af8000f1e3da2","icon":null},"links":[]}],"tagResult":"artikkelia löytyi avainsanalla","noResults":"Ei tuloksia","showThumbnails":true,"dateResult":"artikkelia löytyi ajalta","layout":"left","full":true,"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"from":"","to":""},"solid":"","active":false}},"categories":[{"name":"Artikkelit","_id":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","default":true,"children":[],"opacity":1,"color":"COLOR_0","pathUpdated":true,"path":"artikkelit","categoryType":"conversion","header":{"type":"default","navigation":"","pageLogo":{"active":false,"logoId":""},"pageLink":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageBGColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageShadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}}}]},"articles":[{"_id":"614af6511b18500011bb5e79","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0},"type":"default"},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab86612a8df467364b679b"},"headerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":true},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":[],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster ja Arna Valsdóttir tapasivat vuonna 2014 työskennellessään tanssin ja kuvataiteen vastuutaiteilijoina Pohjoismaisen kulttuurirahaston Pohjoinen valo -suurtapahtumassa. Menestyksekkään projektin jälkeen videotaiteilija Valsdóttir ja koreografi Foster halusivat jatkaa yhteistyötä uudenlaisia työskentelytapoja etsien. Taiteellinen tutkimusmatka jatkui Islannissa syksyllä 2017 ja jälleen kesällä 2018.
\n– Matkustaessamme maan halki päätimme kommunikoida mahdollisimman paljon sanattomasti ja vain havaintoihimme luottaen, kertoo Valsdóttir, joka on tunnettu Islannissa erityisesti paikkasidonnaisista ja performatiivisista videoteoksistaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af8081b18500011bb5f15"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tamperelainen Raisa Foster ja islantilainen Arna Valsdóttir tutkivat ympäristöä aistihavaintojen kautta ja videokuvaamalla toistensa havainnointia. Kuva: Raisa Foster
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Aiemmissa teoksissaan sekä urbaaneissa että luonnonympäristöissä Foster ja Valsdóttir ovat molemmat työskenneelleet kehon, liikkeen ja hiljaisuuden parissa. Heitä yhdistää myös kiinnostus kosketuksen ja tuntoaistin tutkimiseen, olipa kyseessä sitten vuorovaikutus luonnonvoimien, rakennusten, maaperän tai toisten elävien olentojen kanssa.
\n– Annoimme vain aistien ohjata ja löysimmekin yhteisen työskentelyrytmin hyvin vaivattomasti, selittää Foster, joka on viime vuosina keskittynyt ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin sekä taiteessaan että kasvatustieteellisessä tutkimuksessaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af9b491b8b52c734d10eb"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Koreografi Raisa Foster ja videotaiteilija Arna Valdóttir löysivät helposti yhteisen rytmin työskentelylle luottaessaan hiljaisuuteen ja toistensa havainnointiin. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Taiteilijat seurasivat videokameroilla toistensa havainnointia. Sattumanvaraiset kohtaamiset sammaleen, kärpäsen, kukkulan, lehmän, kylyammeen ja hylätyn kalatehtaan kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Mosaiikkimainen kokonaisteos pyrkii luomaan yleisölle aistimaailman taiteilijoiden käymistä hiljaisista keskusteluista erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa.
\n– Raisan havainnot antoivat minulle uusia näkökulmia itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin ja itselleni tuttuihin ympäristöihin, joita en enää arjessani nähnyt, Valsdóttir kuvaa.
\nTaiteilijat toivovat näyttelyn antavan yleisölle tauon arjesta tarjoamalla aistimatkan erilaisiin maisemiin ja uudenlaisiin kohtaamisiin.
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614afad21b18500011bb5f71"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Sattumanvaraiset kohtaamiset erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lisätiedot"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster
\n050 345 1847
\nraisa (at) raisafoster.com
\n\nArna Valsdóttir
\n+354 8659755
\n\n\nhttps://www.facebook.com/heimfestival
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteellinen tutkimustyö"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Hiljainen katse / Tacit Gaze on ollut osa Raisa Fosterin taiteellista tutkimustyötä vuodesta 2017 alkaen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa Art-Eco-hanketta. Toinen vaihe jatkui Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan turvin osana monitaiteista tutkimusta \"toiseudesta\". Taiteellisen työn kolmas vaihe kytkeytyy Fosterin käynnissä olevaan työhön yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa Kesto-hankkeessa, jossa hän tarkastelee erityisesti kehollisen ja taiteellisen tiedon merkitystä eettisen kestävyysosaamisen vahvistamisessa.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-09-22T09:24:33.335Z","editDate":null,"title":"MEDIATIEDOTE: Pohjoismaisessa yhteistyössä syntynyt videoinstallaatio valtaa Laikun Gallerian","excerpt":"Islantilainen Arna Valsdóttir ja tamperelainen Raisa Foster ovat luoneet Kulttuuritalo Laikun arkkitehtuuriin kietoutuvan video- ja ääni-installaation. Näyttely kutsuu yleisön mukaan taiteilijoiden kokemalle aistimatkalle. Hiljainen katse on koettavissa Galleriassa 2.–24.10.2021.","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-17"},"image":{"id":"5d47ecac796af8000f1e47f8"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","categoryId":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"60ab86612a8df467364b679c","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"type":"default","logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false,"overlay":{"opacity":0.28,"color":"COLOR_0"},"backgroundColor":{"solid":"#ffffff","opacity":1},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1}},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["näyttely","kuvataide","ympäristökriisi","ilmastonmuutos","taide","nykytaide","enemmän kuin ihminen","more than human","piirustus","videotaide"],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"24.5.2021 (vapaa heti julkaistavaksi)
\nRaisa Foster: Enemmän kuin ihminen
\nGalleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere
\nYksityisnäyttely avoinna 5.– 23.6.2021, ma–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–16.
\nAvajaiset pe 4.6. klo 18 (ennakkoilmoittautuminen)
\nDosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monialaisen tamperelaisen tutkijan ja taiteilijan Raisa Fosterin näyttely on toteutettu osana Tampereen yliopiston Re-connect / Re-collect -hanketta, jossa tutkitaan lapsuusmuistoja. Fosterin yksityisnäyttely koostuu hiili-, liitu- ja tussipiirustuksista sekä ääni- ja videoteoksista. Näyttely on avoinna Galleria Saskiassa päivittäin kesäkuussa.
\nTaideyliopiston ja Itä-Suomen yliopiston dosentiksi nimitetty Foster ei halua kahlita työskentelyään tieteen ja taiteen eikä eri taiteiden välisiin rajoihin. Hän on tutkinut ajankohtaisia sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä niin tanssin, videotaiteen kuin piirtämisenkin keinoin sekä perinteisin akateemisin menetelmin.
\nFosterin mukaan ekologisista ongelmista pitäisi puhua kulttuurin ongelmana: moderni ihminen kun ei ole onnistunut sopeuttamaan omaa kulttuuriaan maapallon rajoihin.
\n– Emme voi jatkaa muiden elämänmuotojen hyväksikäyttöä vain omaa etuamme ajaen. Meidän on ymmärrettävä, että ilman toimivia ekosysteemejä ei myöskään ihmistä ole olemassa.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"5d440179796af8000f1e3d8d"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koneen Säätiön rahoituksella työskentelevä Foster tutkii muistoja, joissa kuvataan lapsuuden kokemuksia erilaisista ympäristöistä ja vuorovaikutuksesta muiden elollisten olentojen kanssa. Muistelutarinat yhdistyvät Fosterin video- ja ääniteoksissa hänen omiin kokemuksiinsa ja aiemmin taltioituihin materiaaleihin. Myös piirustukset ovat syntyneet kierrättäen eli Fosterin aiempien piirustusten päälle, niitä jatkaen, peittäen ja muokaten.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Puhumalla ja tekemällä taidetta “enemmän kuin ihmisen maailmasta” Foster haluaa korostaa sitä, kuinka elämämme kietoutuu erottamattomasti paitsi toisiin ihmisiin myös muihin eläimiin, kasveihin ja koko elämänverkkoon.
\n– Olemme yhteydessä maailmaan nimenomaan kehollisuutemme kautta. Kehossa olevia havaintoja, tunteita ja muistoja tutkimalla voidaan myös ymmärtää sitä, miten maailma on meissä.
\nFosterin mukaan kestävämmän elämäntavan omaksuminen ei tarvitsekaan tarkoittaa niukkuutta ja kärsimystä, vaan uudenlainen, merkityksellinen suhde eläimiin, kasveihin ja luonnonympäristöihin rikastuttaa myös ihmiselämää.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Yhteystiedot
\nRaisa Foster
\n050 345 1847
\n\n"},{"type":"GALLERY","data":[{"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},{"id":"6038fa9484fb1e135de760d8"},{"id":"60ab7dad2a8df467364b674c"},{"id":"6038fbcb84fb1e135de76803"},{"id":"60ab8b3424f33a4248d51625"},{"id":"60ab8b852a8df467364b67ff"},{"id":"60ab7f7524f33a4248d5157f"}],"columns":4,"crop":false,"lightbox":true},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-05-24T10:56:32.782Z","editDate":null,"title":"Dosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/more-than-human"},"image":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a1","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7","position":"center bottom","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.51},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","taide","nykytaide","itseisarvo","ainutkertaisuus","ekososiaalinen sivistys","rituaali","aktivismi"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Elämme välinearvoisessa maailmassa. Instrumentalismi eli välinearvoisuus tarkoittaa sitä, että meillä on taipumusta nähdä toisissa ihmisissä, muissa eläimissä tai luonnonympäristössä arvoa vain silloin, kun siitä on välitöntä hyötyä itselleni tai omalle viiteryhmälleni.
\nKoronakriisi on kuitenkin pakottanut meidät pysähtymään, ja saanut ainakin osan ihmisistä kyseenalaistamaan vallitsevia arvoasetelmia ja yhteiskunnan rakenteita. Ajatus uudesta elämäntavasta on ehkä virinnyt – nyt tarvitaan vain rohkeutta sen toteuttamiseen.
\nUskon, että nimenomaan taide ja taidekasvatus voivat saada meidät tietoisesti reflektoimaan vallitsevia uskomuksia, jotka suuntaavat toimintaamme välinearvoiseen käytökseen. Taide voi auttaa meitä myös pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa meitä pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismi eli välinearvoisuus kieltää siis olioiden itseisarvon. Esimerkiksi ihminen on arvokas vain silloin, kun se on tuottava kansalainen tai metsä on arvokas, jos se tuottaa meille rakennusmateriaalia, sellua tai vaikkapa biodieseliä. Nykyään olioiden, esineiden ja rakenteiden arvo määrittyy yhä enemmän taloudellisin perustein: kuinka paljon taloudellista hyötyä työntekijästä on yritykselle tai kuinka paljon metsä voi tuottaa voittoa omistajalleen?
\nVälinearvoisessa maailmassa taide ja taiteilijan työ tuntuvat kummallisilta. Mutta siinäpä piileekin taiteen voima: taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koronapoikkeustilan aikana on ollut ilo huomata, kuinka ihmiset ympäri maailman – kuten olemme mediasta nähneet – kokoontuvat esimerkiksi parvekkeille tai sisäpihoille laulamaan, soittamaan ja tanssimaan yhdessä. Ihmiset kerääntyvät kaduille taputtamaan, osoittamaan suosiotaan terveydenhuoltoalan työntekijöille, jotka tekevät tärkeätä työtä vaikeissa olosuhteissa.
\nTällaiset pienet esimerkit osoittavat paitsi taiteen merkityksen elämää ylläpitävänä voimana, myös sen, kuinka kriisin myötä palaamme takaisin taiteen ytimeen. Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa. Yhteinen rytmi, liike ja päämäärä kannattelevat toivoa tulevaisuudesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismiin liittyy läheisesti myös konsumerismi eli kulutuskeskeisyys. Sen ydinajatus on, että kuluttaminen on hyväksi taloudelle ja sitä kautta “automaattisesti” hyväksi myös yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnille.
\nKoronakriisi on pakottanut meidät pysymään kotona. Emme voi jatkaa elämäämme kuten ennen, emmekä kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Siksi olemmekin ehkä huomanneet, että elämässä merkityksellistä saattaakin olla jokin muu kuin raha, tavarat ja ostaminen. Tarvitsemmeko kaikkea sitä tavaramäärää ja kuluttamisen muotoja, joita olemme ikään kuin tottumuksesta toistaneet?
\nOlen huomannut omassa taiteellisessa ja pedagogisessa työssäni, että tanssi julkisessa tilassa voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja: Mikä on sallittua esimerkiksi julkisessa tilassa? Minkälainen toiminta?Ja ennen kaikkea, kuka siellä saa toimia?
\nJulkinenkin tila on yhä enemmän kaupallisten voimien käytössä. Emme kyseenalaista lainkaan sitä, että kadunvarret täyttyvät mainoksista. Bussipysäkeillä mainokset yrittävät jatkuvasti myydä meille jotakin. Toisaalta, jos taiteilija asettaa kaupunkitilaan performanssin, vastamainokset tai graffitin, täyttyvät kommenttipalstat kyseenalaistajista. Taiteellinen aktivismi on tärkeätä, juuri sen takia, että se aloittaa keskustelun esimerkiksi siitä, kenelle kaupunkitila kuuluu.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta julkiseen tilaan tehdyt taideiskut voivat haastaa myös taiteen konventioita. Taiteilija voi myös julkiseen tilaan tehdyllä performanssilla käydä taistelua taiteen kaupallistumista vastaan. Itse nautin siitä, kun teen teoksia kaupunkitilaan, että niihin törmäävät ihmiset, jotka eivät välttämättä lähtisi teatteriin katsomaan esitystäni tai taidegalleriaan tanssivideotani. Kaikenlaiset kaupunkilaiset törmäävät näin taiteeseen ikään kuin vahingossa. Tällöin taide ei myöskään maksa heille mitään, mutta toivon mukaan rikastuttaa ainakin jonkun ohikulkijan ajatuksia.
\nPaikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset myös ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä. Kuinka he kuuluvat tähän ihmisyhteisöön, minkä kanssa he elävät. Toisaalta myöskin sitä, miten he kuuluvat rakennuksiin ja kaupunkitilan historiallisiin kerrostumiin mutta myös sen ekologiaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Paikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tanssi on hyvä esimerkki aineettomasta taiteesta. Toisin sanoen tanssiteos ei ole esine, jonka voi omistaa ja hallita, vaan tanssi tapahtuu tässä ja nyt. Tanssimisen jälkeen tanssi ikään kuin häviää, vaikka todellisuudessa se tietysti jatkaa elämäänsä meidän kokemuksissamme. Tanssi voi siis auttaa meitä arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
\nMyös muissa nykytaiteen muodoissa taiteella fyysisenä “objektina” ei välttämättä enää ole niin suuri merkitys, vaan huomio on kääntynyt enemmän taiteen prosessiluonteisuuteen. Taiteen tekemisen ja vastaanoton prosessilla on siis suurempi merkitys kuin sen pysyvällä lopputuloksella.
\nTaide voi siis auttaa meitä näkemään, että kaikella ei tarvitse olla vain kaupallista tai välinearvoa, vaan taiteella – mutta myös elämällä ylipäätään – on itseisarvo. Nimenomaan taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta."},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Teksti on julkaistu alunperin osana Pirkanmaan Tanssin Keskus ry:n Poikkeustila-dokumentaatiota.
"},{"type":"VIDEO","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/JVKaGqkiXNQ","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-08-19T12:57:29.725Z","editDate":null,"title":"Taide osoittaa elämän itseisarvon ja ainutkertaisuuden","excerpt":"Koronakriisi on saanut ihmiset pohtimaan, mikä on heille todella merkityksellistä ja arvokasta. Yhtäkkiä taiteen \"järjettömyys\" ja \"hyödyttömyys\" tuntuvatkin poikkeusoloissa mielekkäiltä – miksi näin? Taiteen merkitys on noussut esiin elämää kannattelevana voimana, mutta onko myös taidekenttä palaamassa “ytimeensä” eli yritykseen ilmaista ja kommunikoida toisten kanssa? Mitä taide voi opettaa meille itseisarvosta ja elämän ainutkertaisuuden arvostamisesta?","metaTitle":"Taiteen itseisarvo ja ainutkertaisuus","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15-1"},"image":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7"},"metaDescription":"","id":"a3d69b27-d41d-4e6c-95de-d15449f91a92","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a2","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","tanssi-innostaminen","tampere","kehollisuus","yhdenvertaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tamperelainen tanssitaiteilija Raisa Foster etsii moninaista joukkoa kaupunkilaisia toteuttamaan kanssaan yhteisötanssiteoksen. Tanssiprojekti toteutetaan Fosterin kehittämän Tanssi-innostaminen®-menetelmän avulla. Filosofian tohtori Raisa Foster on tutkinut, kehittänyt ja opettanut tanssi-innostamisen menetelmää vuosia, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun menetelmää sovelletaan verkkoympäristössä. Erilaisten etänä annettavien tanssi-innostamisen harjoitteiden kautta synnytetään yhteistä improvisoitua liikemateriaalia, joista Foster koostaa lopulta yhteisötanssivideon.
\nHanke toteutetaan yhteistyössä Tampereen taidekasvatus ry:n kanssa, ja se on osa Tampereen kaupungin Yhdenvertaisesti sinun -kokonaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Kuka voi osallistua?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Kuka tahansa tamperelainen – myös ne jotka kuvittelevat, etteivät osaa tanssia!
\nOsallistuminen edellyttää kuitenkin mahdollisuutta videoida katkelma omasta tanssista ja lähettää se verkkoyhteyden avulla hankkeen vetäjälle. Osallistujat tanssivat omissa kodeissaan ja videointi tapahtuu osallistujien omilla älypuhelimilla. Fyysistä kontaktia vetäjän ja osallistujien välillä ei ole. Jokainen vastaa itse verkkoturvallisuudesta. Alle 18-vuotiailta tarvitaan huoltajan suostumus.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Tanssi-innostaminen®-menetelmä"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Tanssi-innostaminen® on taiteellis-pedagoginen menetelmä, jonka tarkoituksena on elähdyttää sekä yksilöitä että yhteisöjä kehollisten harjoitteiden avulla. Tanssi-innostamisessa ei ole kyse minkään tietyn tanssitekniikan opettelusta tai tanssilajin hallinnasta, vaan oman ilmaisun löytämisestä liikeimprovisaatioharjoitteiden avulla. Kehoyhteyttä vahvistavien harjoitteiden avulla innostaja auttaa ihmisiä myös tutkimaan omaa identiteettiään ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Tanssi-innostaminen sopii kaikille, koska siihen kuuluu olennaisesti jokaisen ihmisen oman kehon ja liikkeen kunnioittaminen sellaisena kuin se on.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Verkossa toteutettava tanssi-innostamisen hanke toivottaa tervetulleeksi kaikki kaupunkilaiset synnyttämään Tampere tanssii -ilmiön!
"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Ilmoittautuminen 10.5. mennessä lomakkeella.
\nLaita otsikoksi Tampere tanssii! ja kerro lyhyesti itsestäsi. Ilmoittauduttuasi saat osallistumisohjeet 17.5. mennessä.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Vuonna 2018 valmistuneet tanssi-innostajat kertovat ajatuksiaan menetelmästä alla olevalla videolla.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/Jveo1DHIp88","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kappale 6"}],"pubDate":"2020-04-29T11:10:45.366Z","editDate":null,"title":"Tampere tanssii!","excerpt":"Tule mukaan toteuttamaan paikallinen yhteisötanssiteos verkossa.","metaTitle":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15"},"image":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1"},"id":"6597b216-a5fd-46e9-8fa3-1280d673b502","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","metaDescription":"","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a3","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["koronavirus","ekokriisi","taide","kasvatus","kestävä tulevaisuus","nykytaide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kirjoitus perustuu pitämääni kommenttipuheenvuoroon professori Veli-Matti Värrin luentoon Sosiaalipedagogiikan verkkokonferenssissa 19.3.2020.
"},{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Viimeisten päivien aikana meidän kaikkien elämä on muuttunut koronapandemian vuoksi. Kuitenkaan kaikille kriittistä ympäristötutkimusta tekeville tilanne ei ole välttämättä yllätys. Glabalisaatio ja sokea usko jatkuvaan kasvuun ovat synnyttäneet kestämättömiä sosiaalisia ja ekologisia rakenteita, jotka eivät kestä koronaviruksen kaltaisia yllättäviä hyökkäyksiä.
\nToisaalta myöskään esimerkiksi itselleni – itsenäisenä tutkijana ja taiteilijana työskentelevälle – tilanne ei aiheuta suuriakaan muutoksia henkilökohtaisessa elämässäni. Mitä nyt tietysti omaa työskentelyrauhaa ei tällä hetkellä juurikaan ole, koska aikani kuluu pääosin kotipäikkyä pitäessä neljävuotiaalle lapselleni. Toisaalta myöskään töitä ei ole, koska monet vähäisetkin palkalliset koulutuskeikat peruuntuvat. Oma elämänlaatuni tuntuu pikemminkin kohenevan, kun olen pakotettu laittamaan terveellistä lounasta lapselleni ja siinä samalla itselleni. Joudun (tai saan!) nyt myös ulkoilla säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Pandemia taisi panna oman elämäni raiteille.
\n(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meitä siitä, mikä elämässä todella on tärkeätä?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Monet tutkijat ovat huomanneet, että vaikka kuinka lisäämme tietoa, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, ihmiset eivät tunnu muuttavan käytöstään kestävämpään suuntaan. Myös koronaviruksesta saatavat irralliset tiedonjyväset eivät jäsenny ihmisten mielissä, ja ohjeistuksiin saatetaankin suhtautua ylimalkaisesti.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli tarvitaan ymmärrystä siitä, miten riippuvaisia olemme toisistamme, sekä muista ihmisistä ja toimivista ekosyteemeistä. Tietysti riippuvuussuhteet tulevatkin nyt näkyviin
\nmaailmantalouden romahduksessa, liikkuvuuden rajoituksissa ja muissa ihmisen elämän muutoksissa. Kun asiat toimivat, emme huomaaa kytköksiämme globaaliin talousjärjestelmään, ruoantuotantoon, terveydenhuoltojärjestelmään ja moniin muihin rakenteisiin, jotka pitävät yhteiskuntaa kasassa.
\nTärkeintä systeemisessä ymmärryksessä on kuitenkin sen tiedostaminen, miten me ihmiset olemme osa koko elämänverkkoa. Eli sen ymmärtäminen, että ihminen on osa luontoa ja elinvoimaisten ekosysteemien turvaaminen tarkoittaa myös ihmisen elinolojen turvaamista.
\nSysteeminen ymmärrys edellyttää siis myös ihmisyyden uudelleen tulkintaa. Kuvittelemme, että ihminen eroaa muista eläimistä nimenomaan sen vuoksi, että ihminen on rationaalinen olento. Veli-Matti Värri puhuu siitä, kuinka välineellinen järki hallitsee maailmasuhdettamme.
\nAsetamme rationaalisen ajattelun kaiken yläpuolelle, ja näemme arvoa vain sillä, millä on välineellistä hyötyä meille itsellemme ja ihmiskunnalle. Puhumme luonnostakin resurssina. Eläin nähdään ravintona ihmiselle ja puu materiaalina tuottaa taloudellista arvoa. Myös ihminen on arvokas vain tuottavana.
\nMyös Juha Varto puhuu “pääistyneestä” maailmasuhteesta. Elämme vain päässämme ja unohdamme kehollisen maailmasuhteemme. Descartesin kuuluisa lausahdus “Ajattelen, olen siis olemassa” on vienyt harhaan länsimaisen ymmärryksen ihmisestä ja tämän maailmasuhteesta. Vartoa lainaten: millainen olisikaan maailmasuhteemme, jos Descartes olisikin lausahtanut “Aistin, siis maailma on”?
\nOlen taiteilijana ja taidekasvatuksen puolestapuhujana korostanut nimenomaan taiteen merkitystä uudenlaisen maailmasuhteen luomisessa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Miksi nimenomaan taide?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taidehan on sekä järjetöntä että hyödytöntä – ainakin jos sitä ajattelee uusliberalistisen ideologian kautta. Ehkä voidaankin sanoa, että juuri siksi taidetta tarvitaankin! Taide ylittää ne patologiset rakenteet, joihin sokeasti uskomme, siitäkin huolimatta, että ne aiheuttavat sekä ekologista että sosiaalista kärsimystä ja tuhoa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Taidetta tarvitaan, koska se yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet: järkiperäisen, aistimellisen ja emotionaalisen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Nyt peräänkuulutetaan tunnekasvatusta oppiaineeksi kouluihin. Itse vierastan tunnekasvatusta erillisenä oppiaineena: ikään kuin tunteet olisivat jotakin irralliseksi erotettavaa ihmisessä ja ikään kuin niitä voisi opettaa elämästä irrallisina.
\nSe mitä sen sijaan tarvittaisiin, olisi nimenomaan sen ymmärtämistä, että ihminen on kokonaisuus: aistiva, tunteva ja ajatteleva olento. Eikä näitä ulottuvuuksia voida erottaa ilman, että seurauksena on vakavia ongelmia niin yksilötasolla kuin sosiaalisessa – tai pikemminkin ekososiaalisessa – kontekstissa.
\nOlen kirjoittanut vuoden 2017 Sosiaalipedagogiikan vuosikirjaan artikkelin otsikolla
\n“Nykytaidekasvatus toisintekemisenä ekososiaalisten kriisien aikakaudella”. Artikkelissa pohdin nykytaidekasvatuksen mahdollisuuksia haastaa paitsi yltiörationaalista ihmiskuvaamme myös muita modernin ajan itsestäänselvyyksinä pitämiämme oletuksia, kuten yksilökeskeisyyttä, välinearvoa, kulutuskeskeisyyttä, mekanismia ja uskoa jatkuvaan kasvuun sekä niin sanottua keskusta-ajattelua.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Parhaimmillaan nimenomaan nykytaidekasvatus voi olla väline kriittisen ajattelun kehittämiseen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Taidekasvatus nähdäänkin usein taiteellisen oppimisen lisäksi identiteetin tarkastelun ja sosiaalisen tiedostamisen projektina, mutta näin ekososiaalisten kriisien aikakaudella nykytaidekasvatuksella voi olla tärkeä tehtävä myös ympäristötietoisuuden herättelijänä.
\nOlen käyttänyt pohjois-amerikkalaista EcoJustice-ajattelua eli ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden viitekehystä apuna sen hahmottamisessa, miten sosiaalisten ja ekologisten ongelmien yhteyden voisi paremmin tunnistaa. Olen myös sitä mieltä, että nimenomaan taidekasvatus on parasta ekososiaalista kasvatusta. Taiteen avulla kun on mahdollista luoda nimenomaan ”vaihtoehtoisia toimintamalleja” ja tuoda ”esiin näkymätöntä”, eli jotakin sellaista, minkä emme uskonut olevan edes mahdollista.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 6","text":"Juuri vaihtoehtoisissa ajattelumalleissa ja toisintekemisessä piileekin nykytaiteen merkittävin pedagoginen mahdollisuus."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 7","text":"On tärkeä ymmärtää, että taiteesta yksinään ei ole pelastajaksi maailman ongelmiin. Mikä tahansa taide tai taidekasvatus ei myöskään välttämättä ole kriittistä toisintekemistä. Mutta esimerkiksi moniaistisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat taidekasvatusprojektit voivat haastaa rationalismin ja individualismin ylivaltaa ja auttaa kasvamaan kohti kokonaisvaltaista kehollista maailmasuhdetta.
\nRationalismin ja individualismin lisäksi myös välineellinen ajattelu vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme esimerkiksi toisiin ihmisiin, muihin eläimiin ja luonnonympäristöön. Välinearvoinen suhtautuminen toiseen on mahdollistanut myös globaalin kulutuskulttuurin, jonka seurauksena ekososiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt.
\nKonkreettisen aineellisen lopputuloksen sijaan taiteen prosessiluonteisuutta ja aineettomuutta korostava nykytaidekasvatus voi haastaa välinearvoista ja kuluttamiseen keskittyvää elämäntapaa ja kutsua esiin itseisarvoista todellisuuskäsitystä.
\nModernistinen ajattelumalli on myös mekanistinen: ihmiset, eläimet ja muut luontokappaleet näyttäytyvät ikään kuin koneina, joita on mahdollista kehittää jatkuvasti paremmiksi ja tuottavammiksi. Taidekasvatus voidaan kuitenkin määritellä uudestaan niin, että se ei korosta mekaanista ja kehitysuskoista suhtautumista taiteen tekemiseen ja oppimiseen, vaan taiteen prosessien kautta innostetaan ihmiset kokeilemaan ja heittäytymään tuntemattomaan ja havahtumaan uudenlaiseen ymmärrykseen.
\nMeillä on myös tapana asettaa jotkut ihmiset, olennot ja ilmiöt keskiöön ja loput marginaaliin. Tälläinen niin sanottu sentrinen ajattelu ohjaa myös voimakkaasti toimintaamme. Ihmis-, mies- ja etnosentrismi ovat kaikki sukua toisilleen: rasismi ja seksismi sekä esimerkiksi eläinten tehotuotanto ovat mahdollisia tällaisen keskusta-ajattelun vuoksi.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 7","text":"Nykytaiteessa monenlaiset tekemisen tavat ja tulkinnat ovat sallittuja ja jopa toivottuja, siksi marginalisoinnin sijaan taide auttaakin arvostamaan maailman moninaisuutta ja toisaalta näkemään myös samuutta ja vastavuoroisuutta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 8","text":"Modernin oletusten haastaminen ei ole helppo tehtävä – mutta se on välttämätön!
\nNyt jos koskaan tarvitaan pitkäjänteistä ja näkemyksellistä kasvatusta.
\nMeidän on kysyttävä itseltämme: millaista elämää ja tietoa arvostamme?
\nNykytaide moniaistisena, kollektiivisena ja vastavuoroisena toimintamuotona voi nostaa esiin kokonaisvaltaista kehollista tietoa, jonka olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa ja jonka olemassaolosta emme voi saada tietoa vain modernismin oletuksiin nojaavassa maailmassa.
\nNykyisessä ympäristökriisien ja sosiaalisten epävarmuuksien maailmassa on tärkeätä nostaa esiin laaja-alaisempaa ymmärrystä sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kytköksistä. Yhtä tärkeätä on myös auttaa kuvittelemaan – ja taiteen kautta kokeilemaan ja kokemaan – asioita eri tavoin ja näin luomaan myös toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/mUbML8yNMy0","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-03-22T17:10:35.409Z","editDate":null,"title":"Koronavirus, ekokriisi ja taide","excerpt":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meille, mikä elämässä todella on tärkeätä? Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä. Meidän on kysyttävä itseltämme, millaista elämää ja tietoa arvostamme? Taide yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet aistisen, emotionaalisen ja järkiperäisen.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-14"},"image":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26"},"id":"5875177c-1c1b-4ad4-9bf8-a3c0f0ae311e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a4","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["opettajuus","opettaja","oppiminen","oppilas","kasvatus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Väitän, että opettajuuden tautalla vaikuttaaa edelleen hyvin vahvasti kolme myyttiä, jotka voivat olla haitallisia sekä opettajan opettamiselle että oppilaan oppimiselle. Jos olet nuori, tai et välttämättä enää niin nuorikaan, opettaja ja tunnet epämukavuutta koulumaailmassa, niin vika ei välttämättä ole sinussa itsessäsi. Väsymys, ahdistus tai kyllästyminen opetustyöhön voi johtua siitä, että hitaasti uudistuva koulumaailma ei välttämättä ole linjassa omien arvojesi kanssa.
\nErosin itse 11 vuotta sitten opettajanvirastani juurikin arvoristiriidan vuoksi. Tiedän, etten ole valitettavasti ainoa, joka on päätynyt samaan ratkaisuun, joten sen vuoksi haluankin tässä tekstissä purkaa kolme sitkeästi opettajuuteen liittyvää myyttiä. Toivon, että yhä useampi tuore opettaja, joka aloittaa työuransa korkein odotuksin, toivoa täynnä ja missionaan maailman muuttaminen, ei vaipuisi epätoivoon, vaan jaksaisi uskoa omiin arvoihinsa ja tavoitteisiinsa.
\nAluksi on kuitenkin paikallaan huomauttaa, etten suinkaan väitä, että kuvaamani myytit ilmenisivät räikeimmillään jokaisessa kouluyhteisössä. Uudistuneet opetussuunnitelmat ovat ohjaanneet kouluja kehittämään pedagogisia mentelmiä ja oppimisympäristöjä. Paljon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana, kun olen ollut poissa kentältä “tutkijan kammiossani”, mutta uskon, että meidän tulisi uudestaan ja uudestaan palata perusasioihin ja pohtia rehellisesti niitä arvoja ja uskomuksia, jotka väistämättä muokkaavat omaa toimintaamme myös opettajina.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Myytti 1: Opettaja on oikean tiedon haltija."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Edelleen saatetaan ajatella, että opettaja on se, jolla on oikea tieto hallussa ja että hänen tehtävänään on kaataa tämä oikea tieto oppilaan päähän. Ei kuitenkaan tarvitse kuin katsoa vanhoja tietokirjoja, niin voi huomata, että tieto on uudistuvaa. Koko länsimainen tiedekin perustuu sille ajatukselle, että tietoa kokoajan koetellaan ja se uudistuu jatkuvasti. Opettaja itse ei välttämättä enää ajattele olevansa totuuden haltija, mutta sitä saattavat häneltä odottaa oppilaat tai jopa vanhemmat.
\nOlisikin todella tärkeätä, että opettaja näyttäisi itse oppilailleen mallia siitä, että on tärkeämpää olla kiinnostunut itse oppimisesta. Eli opettajan tulee johdattaa oppilaat oppimisen äärelle. Hänen tulee myös pitää yllä innostusta ottaa asioista selvää ja olla kriittinen tietoa kohtaan. Näin opettaja ja oppilas yhdessä rakentavat ja lisäävät ymmärrystä erilaisista ilmiöistä. (Toki joitakin asioita on “tehokkainta” opettaa opettajajohtoisesti, mutta se ei voi olla se ainoa oikea opetusmenetelmä, mitä opettaja harjoittaa.)
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Myytti 2: Opettaja on ankara auktoriteetti."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Edelleen osa aikuisista ajattelee, että opettajan auktoriteetin tulisi perustua vallankäyttöön eli perinteisesti ankaruuteen ja tiukkoihin sääntöihin. Sillä ei tunnu olevan lainkaan väliä, onko säännöissä järkeä tai enää nykymaailmassa perustetta, mutta “näin nyt vaan on aina tehty” ja “minä määrään”. Tällainen asenne ei kuitenkaan tunnu enää toimivan (ja hyvä niin!).
\nOpettajan tulisikin mielummin antaa tunnustusta oppilailleen – ja nimenomaan jokaiselle sellaisena kuin hän on. Jokainen oppilas on erilainen, mutta arvokas. Tunnistamisen ja tunnustuksen kautta saavutetaan yhteinen luottamus. Näin myös opettaja voi saada tunnustusta itselleen. Toisin sanoen, opetustapahtuma on vastavuoroisen tunnustuksen antamisen ja saamisen tila.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Myytti 3: Opettaja ei näytä tunteitaan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Jos kaksi edellistä myyttiä ovatkin jo hieman murtumassa, niin kolmas elää edelleen hyvin sitkeästi: eli opettajan ei tule näyttää omia tunteitaan. Omituisinta tässä ajatuksessa kuitenkin on se, että tänä päivänä peräänkuulutetaan yhä enemmän sitä, että oppilaille pitäisi antaa nimenomaan tunnekasvatusta. Tunnekasvatuksesta toivotaan jopa erillistä oppiainetta, ikään kuin tunteet olisivat ihmisestä irrallisia asioita, joiden opettaminen voitaisiin kuitata 45 minuutin oppitunnilla viikossa.
\nMitä jos opettaja ei itse näytä omia tunteitaan? Opettaja ei näytä esimerkkiä siitä, että hän myös on tunteva olento? Miten silloin voidaan olettaa, että oppilaat osaisivat tunnistaa, käsitellä ja hyväksyä erilaisia tunteita itsessään?
\nVäitänkin, että on todella tärkeätä, että opettaja on luokkatilanteessa läsnä kokonaisena, aitona itsenään – myös kaikkine tunteineen. Sitä kautta hän näyttää oppilaille esimerkkiä siitä, miten olemme kaikki tuntevia olentoja ja että se on ihan ok. Opettaja, aivan kuin kuka tahansa kasvattaja ja aikuinen, näyttää mallia siitä, miten erilaisten, myös vaikeiden, tunteiden kanssa voi oppia elämään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Valitettavasti epäilen, että nämä kolme myyttiä vaikuttavat edelleen todella sitkeästi opettajuuden taustalla yleisissä asenteissamme."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Uskon myös, että juurikin nämä myytit ovat myös erittäin haitallisia oppimisen esteitä. Kummalliset – nykymaailman arvojen kanssa ristiriitaiset – rooliodotukset vaikuttavat negatiivisesti myös opettajan työhyvinvointiin. Ja uskon että ne ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla
\nparempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ensinnäkin se, että opettajan pitää olla oikean tiedon hallitsija.
\nEi, vaan opetetaan oppilaat mielummin oppimaan ja ajattelemaan kriittisesti.
\nToinen, se että auktoriteetin pitää perustua vallankäyttöön.
\nEi, vaan luottamuksen ilmapiiri syntyy vastavuoroisesta tunnustuksesta.
\nKolmanneksi, opettaja ei saa näyttää omia tunteita.
\nEi, vaan nimenomaan opettaja näyttää esimerkillään mallia siitä, kuinka erilaiset tunteet ovat sallittuja.
\nPääsisimmekö näillä eväillä lähemmäksi uutta – ekososiaalisesti kestävämpää – opettajuutta?
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/k3c2NjlfP4c","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-03-06T10:49:54.211Z","editDate":null,"title":"Opettajuuden kolme myyttiä ja miten ne puretaan","excerpt":"Haitalliset uskomukset vaikuttavat negatiivisesti oppilaiden oppimiseen mutta myös opettajan työhyvinvointiin. Uskon, että opettajuuden myytit ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla parempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta. Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-13"},"image":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8"},"id":"0943b5cc-0b6e-4fb1-8c1f-70b9d127ef75","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a5","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6","position":"center bottom"},"overlay":{"opacity":0.33},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekokriisi","taide","taidekasvatus","aistit","kehollisuus","tunteet"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Usein taiteen ja taidekasvatuksen “hyödyllisyyttä” perustellaan sillä, että taide ruokkii
\nluovuutta ja mielikuvitusta. Nyt jos koskaan, näin ekokriisin aikana, onkin todella tärkeätä, ettemme vaivu lamauttavaan ympäristöahdistukseen, vaan säilytämme toivon tulevaisuuden suhteen. Meillä tulee olla siis kyky kuvitella parempi tulevaisuus. Miten voisimme elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmin? Onko kilpailu ja väkivalta sekä luonnonympäristön ja toisten eläinten riisto ainoa mahdollisuutemme? Vai voisimmeko elää jollakin toisella tapaa?
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1f","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Nimenomaan taidekasvatuksen on ajateltu ruokkivan oppijan mielikuvitusta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Mielestäni sana mielikuvitus on kuitenkin harhaanjohtava, koska se viittaa erityisesti mielen sisältöihin. Tämä taas on ongelmallista, jos käsitämme mielen ruumiistamme irrallisena ja ainoastaan järjen keskukseksi. Mielikuvitus-sanassa mieli yhdistetään myös kuva-sanaan, joka viittaa taas johonkin näköaistilla havaittavaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Taidekasvatuksen potentiaali on kuitenkin nimenomaan siinä, että taiteella voidaan ylittää järkiperäisen tietämisen taso."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Taide aktivoi keskeisesti erilaisia tunteitamme ja aistejamme – ja usein nimenomaan muitakin aisteja kuin vain hallitsevaa näköaistiamme. Huomautan kuitenkin tässä yhteydessä, että myös järkiperäisellä ajattelulla on tärkeä rooli paremman (kestävän ja demokraattisen) tulevaisuuden luomisessa! Ongelma syntyy siitä, jos emme kykene enää aistimaan ja tuntemaan ja siten meiltä häviää kyky myös tarkastella kriittisesti sitä, mitä itseasiassa luulemme tietävämme.
\nJos ajattelen omaa taiteen tekemistäni, niin voin tietysti lähteä tutkimaan taiteella jotakin sellaista teemaa, jonka olen “järkiperäisesti” miettinyt ja usein jo mielessäni “nähnyt” etukäteen lopputuloksena. Tällaiset teokset syntyvät usein turhautumisestani jotakin ilmiötä kohtaan ja haluan tehdä sen näkyväksi taiteen keinoin.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 2","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1e","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Melkeinpä parasta on kuitenkin se, kun heittäydyn tutkimaan eri aistein ja vain epämääräisesti “jotakin”."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taiteellinen tutkiminen saattaa tapahtua tanssin kautta tai vaikkapa piirtämällä, mutta joka tapauksessa aktivoimalla aistini ja ilman “visiota” tulevasta, voin päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mitä järkeni ja mieleni ei vielä ollut tavoittanut. Järkiperäinen reflektio tapahtuu vasta jälkikäteen. Usein saatan vasta vaikkapa näyttämöteokseni ensi-illassa saada käsityksen siitä, mistä teoksessani on kyse. Merkitykset ja tulkinnat muuttuvat kuitenkin aina myös esityskertojen myötä ja myös jokaiselle katsojalle syntyy omia tulkintoja, jotka saattavat poiketa myös radikaalisti omista ajatuksistani.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Jos käytän vain järkiperäistä ajatteluni, niin silloinhan toistan vain sitä, minkä jo tiedän. Mutta aistien, taiteellisen toiminnan kautta, voinkin nimenomaan päästä käsiksi sellaiseen maailmaan, josta minulla ei järjen kautta, tiedollisesti, ollut minkäänlaista visiota ennakkoon."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Taiteen merkitystä pohdittaessa olisikin keskeistä ymmärtää se, että taiteen rooli ei ole mitenkään vähäpätöinen yhteiskunnassa. Taide ja taidekasvatus ei ole mitään “ylimääräistä kivaa”, joka toteutetaan sitten, kun perustarpeet on laitettu kuntoon ja jos ylimääräistä rahaa on jäänyt. Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana – ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 3","content":{"id":"5e58f66001d792521c2afa1d","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"On erittäin tärkeätä, että ymmärrämme taiteen ja taidekasvatuksen perustavaa laatua olevana osana ihmisyyttä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ihminen ei ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) vain kylmän järkevä olento, vaan tunteva ja aistiva eläin, jolla on halu kommunikoida toisten kanssa ja olla kekseliäs ja luova. Ilman taiteen aktivoimaa kokonaisvaltaista inhimillisyyttä meistä on vaarassa tulla vain suorittavia koneita. Sen takia: taidetta lisää – tai olemme pulassa!
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 4","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa20","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Otsikkokuva on pysäytyskuva videoteoksestani Balance (2018). Kuvaaja: Satu Järvinen
\nMuut kuvat ovat vetämästäni työpajasta Arts For Parks -projektissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Kuvaaja: Elizabeth Bushey
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/_g5korijs6A","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 5"}],"pubDate":"2020-02-28T10:40:01.775Z","editDate":null,"title":"Maailma tarvitsee taidetta!","excerpt":"Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-12"},"image":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6"},"id":"2332f13e-7f96-4849-b89f-9a422751257e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a6","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","position":"center center","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.34},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["piirtäminen ","taide","piirustus","havaitseminen","tunnistaminen","tunnustuksen pedagogia","taidekasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Käyn Tampereen työväen opistolla joka keskiviikko piirtämässä elävää mallia. Se on hyvin rentouttava harrastus, koska kokonaisen 2,5 tunnin aikana en voi miettiä työ- tai kotiasioita, vaan ainoastaan keskittyä malliin sekä oman silmän ja käden yhteispeliin.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Mallipiirustuksella on itselleni kuitenkin myös syvempi merkitys: voin piirtämisen kautta tutkia käytännössä tunnustuksen pedagogian ensimmäistä tasoa eli tunnistamista."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Tunnustuksen pedagogian mallissahan esitän, että meidän tulisi siirtyä tietämisestä tunnistamiseen. Vaikka olen kehittänyt mallin nimenomaan kasvatusajattelun teoriaksi, niin nimenomaan tämänpäiväisen mallipiirustusesimerkkini kautta toivon, että sen voisi ymmärtää myös laajemmin. Toisin sanoen tunnustuksen pedagogia on ennen kaikkea arvo- ja asennemuutokseen tähtäävä malli, jonka filosofiaa voi siis soveltaa ihan mihin tahansa elämän alueelle – vaikka talon remontointiin!
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Miksi käytän mallipiirustusta esimerkkinä? No, yksinkertaisesti siitä syystä, että mallin piirtäminen ei onnistu, jos piirrän sitä, minkä tiedän."},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli jos – ja kun – minulla on päässäni ajatus siitä, minkälainen ihminen on, minkälaiset kädet ja jalat sillä on, ja miten ne ovat suhteessa ihmisen kokonaisvartaloon, minun tulee ikään kuin unohtaa tämä tieto ja asettua havaitsemaan juuri tätä ihmistä tässä asennossa.
\nKun malli on erilaisissa asennoissa, en voikaan piirtää esimerkiksi kättä sen mittaiseksi kuin tiedän sen \"optimiolosuhteissa\" olevan. Jos esimerkiksi mallin käsi tulee suoraan minua kohden, niin minun pitää osata piirtää niin sanottu lyhennys. Yleensä lyhennysten piirtäminen on itselleni helpompaa, jos vaikka suljen toisen silmäni ja katson kohdetta vain toisella silmällä. Raaja on helpompi nähdä massana, eikä “tietoni” käden pitkulaisesta muodosta häiritse puhdasta havaintoani.
\nMinun täytyy siis katsoa mallia hyvin tarkkaan ja piirtää se, minkä näen – minkä minä näköaistillani aistin – eikä siis sitä, minkä minä tiedän. Siinä mielessä piirtäminen mallista on siis erittäin hyvä ja konkreettinen harjoitus tunnustuksen pedagogian ensimmäiseen vaiheeseen, tunnistamisen opetteluun.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Mallipiirustus on siis erityisen hyvä harjoitus siihen, miten tunnistaminen eroaa tietämisestä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Lyhennysten lisäksi värien käytön harjoitteleminen on mielenkiintoista mallipiirustuksessa. Meillähän on esimerkiksi usein ajatus siitä, että puuvärisetissä valkoista länsimaista ihmistä edustaa possunpinkki väri ja että kun sillä sitten väritän koko henkilön, niin se vastaa ihmisen \"ideaalia\" ihonväriä.
\nJos kuitenkin keskityn oikein tarkkaan katsomaan mallia ja haluan piirtää todellakin sitä, minkä aidosti havaitsen, huomaan, että ihossa näkyykin eri värejä. Siinä saattaa olla vähän vihertävää, punertavaa, mitä tahansa värejä, riippuen siitä, onko kehon osa varjossa vai valossa, tai miten siihen heijastuu valoa esimerkiksi muiden pintojen kautta.
\nEli jälleen: en voi piirtää sitä, minkä tiedän, vaan minun pitää asettua havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia värejä ja muotoja ja sitä kautta lopulta – erittäin ankaran työskentelyn tuloksena – lopputuloksesta tulee elävä ja tunnistettava.
\nJoka tapuksessa, vaikka lopputulos ei aina niin hyvä olisikaan, on erittäin hyödyllistä harjoittaa tunnistamista ja sitä, miten havainto siirtyy viiva kerrallaan omaan piirustukseen – ja miten samalla myös oma elämänasenne saattaa muuttua.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/dRKX9HbhRFA","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kaipaisiko oma työyhteisösi välineitä luovuuden ruokkimiseen? Ehkäpä irtipääsyä \"tietämisen\" harhasta? Tarvitsetteko vinkkejä ilmiöiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen?
\nOTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ JA LUODAAN TEILLE SOPIVA KOULUTUSPAKETTI, TYÖPAJA TAI INSPIRAATIOPUHEENVUORO!
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-02-21T11:16:39.559Z","editDate":null,"title":"piirrä - ja unohda, minkä tiedät!","excerpt":"Mallista piirtäminen ei onnistu, jos piirtää sitä, minkä tietää. Siksi piirtäminen on erinomaista havaitsemisen ja tunnistamisen harjoittelua!","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/piirra"},"image":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579"},"id":"7cdb2cc3-c43c-4283-9374-2c247e835735","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a7","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["taide","nykytaide","taidekasvatus","kasvatus","ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","ekokriisi","eläinoikeudet","muoviroska","kriittisyys"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin ekososiaalisesta oikeudenmukaisuuskasvatuksesta ja vihjaisin, että taiteella voisi olla siinä erityinen tehtävä. Joten kirjoittelenkin nyt hieman lisää taiteesta ja erityisesti ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäisestä tehtävästä eli kriittisyydestä. Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat on ikään kuin “luonnollistettu”, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Minulle on todella tärkeätä, että jos teen kriittistä taidetta, niin luomisen on lähdettävä \nomasta ärsyyntymisestäni jotakin tiettyä ilmiötä kohtaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi väitöskirjatutkimukseni taustalla oli monitaiteinen teos, jonka toteutin nuorten miesten kanssa. Näyttämöteos sai alkunsa siitä, kun olin siihen aikaan opettajana ja minua ärsytti se tapa, jolla pojista, nuorista miehistä kirjoitettiin mediassa. Valitettavasti myös opettajainhuoneessa asenteet poikia kohtaan saattoivat olla hyvinkin negatiivisia. Heidän tulevaisuudelleen ei annettu paljonkaan toivoa.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43fd9c796af8000f1e3d8c"},"label":"Kuva 1","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Olen myös tehnyt teoksen The Princess of Plastific Ocean. Se puolestaan syntyi sellaisesta tilanteesta, kun kävin kapassa lomamatkallani Floridassa. Ostin mielestäni varsin kohtuulliset ostokset – sellaisia arkisia elintarvikkeita ja tavaroita, mitä nyt lapsiperheessä jokapäiväisessä käytössä kuluu. Sitten huomasin, että ostokset pakattiin 17 ohueen, pieneen muovipussiin. Kun palasin majoituspaikkaan ja purin ostokset, katselin pusseja: “Apua,
\nhirvittävä määrä muovia! Mitä mä teen näillä?” Lomamatkalla kun ei edes roskia tule niin paljon, että olisin voinut hyödyntää kaikki muovipussit roskapusseina. Päätinkin sitten viikata pussit nätisti matkalaukkuuni ja kuljettaa Suomeen. Ajattelin jo silloin, että näistä täytyy tehdä teos! Siitä järkytyksestä syntyikin sitten performanssi kaupunkitilaan.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d442c6d796af8000f1e3da7"},"label":"Kuva 2","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"He died for my sins on kolmas esimerkki taideteoksesta, joka syntyi omasta ärsyyntymisestäni – tai oikeastaan häpeän tunteestani: Yhtenä päivänä huomasin, että vaatekaapissani roikkuu kolme vaatetta, joissa oli somisteena kaninkarvaa. Oli liivi, jonka rinnuksessa oli kaninkarvasomistetta, hanskat, ja huivi, jossa oli pampuloita kaninkarvasta. Huomasin, ettei minusta tuntunut enää mukavalta pukeutua niihin. Joskus vuosia aiemmin, kun olin ne ostanut, en ollut edes tajunnut vaatekappaliden sisältävän toisen elävän olennon osia. Nyt minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan käsitellä taiteen keinoin nousevaa häpeän tunnettani ja sitä kautta myös eläinoikeuksia.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"label":"Kuva 3","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti, kun on kyse nykytaiteesta, on mahdollista, että taiteilijan intentio eli se mitä taiteilija on ajatellut lähtiessään tekemään teosta, ei välitykään sellaisenaan katsojalle. Minua se ei kuitenkaan haittaa. On pääasia, että teos herättää ylipäätään ajatuksia. Monille teokset herättävät ajatuksia juuri niistä samoista tuntemuksista, mitä itselläni on ollut. Toisaalta on aina kiinnostavaa, jos kuulen yleisöltä kommentteja jostain aivan muusta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Nykytaiteella on mahdollisuuksia osoittaa nykymaailman kummallisuuksia, itse puhun niistä usein \"normalisoituina patologioina\". Toisaalta taide voi myös virittää ajatuksia johonkin aivan muuhun: minkälainen toisenlainen maailma olisi mahdollinen?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/wQy-xgE4y20","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Kiinnostuitko? Lisää esimerkkejä löydät englanninkielisestä taiteilijaportfoliostani!
"},{"label":"Kuva 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"link":{"target":"/blogi/arsyyntynyt-taiteilija","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat ovat ikään kuin luonnollistettu, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.","title":"Ärsyyntynyt taiteilija","editDate":null,"pubDate":"2020-02-14T09:27:17.392Z","id":"99ff3c1f-b9fb-4a11-8ceb-0a736388e631","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a8","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","kasvatus","ekokriisi","taidekasvatus","kestävä tulevaisuus","kriittisyys","mielikuvitus","yhteinen hyvä","yhteisvauraus","perinteet","luovuus","taide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mitä on ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus? Olen tutkinut sitä hyvin paljon nyt jo noin seitsemän vuoden ajan ja muun muassa toimittanut Jussi Mäkelän ja Rebecca Martusewiczin kanssa kirjan Art, EcoJustice, and Education, joka ilmestyi reilu vuosi sitten Routledgen julkaisemana. Tämä kirja, ja oma ajatteluni muutenkin, nojaa hyvin paljon Rebecca Martusewiczin, Jeff Edmunsonin ja John Lupinaccin kirjoittamaan kirjaan EcoJustice Education.
\nSuomennan siis itse tämän viitekehyksen ‘ekososiaaliseksi oikeudenmukaisuuskasvatukseksi’. Se on pitkä sanahirviö (pyydän anteeksi!), mutta haluan sisällyttää käännökseen ekologian lisäksi myös sosiaalisen ulottuvuuden, koska viitekehyksessä todellakin on kyse siitä, että sekä ekologisilla että sosiaalisilla ongelmilla – sekä niiden ratkaisuilla – on samat juuret.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisella oikeudenmukaisuuskasvatuksella on kolme tehtävää: kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia niin sanotuista \"itsestäänselvyyksistä\", jotka vaikuttavat hyvin paljon jokapäiväiseen ajatteluumme ja toimintaamme. Kyseessä ovat siis niin sanotut “modernin oletukset” eli teollisen yhteiskunnan normalisoimat “ismit”, kuten esimerkiksi individualismi, rationalismi ja mekanismi. Muita tällaisia ajattelumalleja, joita emme osaa enää edes kyseenalaistaa (vaikka ne aiheuttavatkin ilmiselvästi sekä sosiaalista että ekologista tuhoa ja kärsimystä) ovat esimerkiksi usko jatkuvaan kasvuun sekä erityisesti niin sanottu sentrinen ajattelu – ja niistä tietysti suurimpana ihmiskeskeinen eli antroposentrinen ajattelu. Tällainen maailmankuva asettaa ihmisen keskiöön ja kaiken muun elämän marginaaliin. Muiden elollisten olentojen tehtävänä on siis ainoastaan palvella ihmisen hyvää.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäinen ajatus on siis se, että meidän tulee tehdä perusteellinen kulttuurinen analyysi omasta ajastamme ja tarkastella tällaisia “normalisoituja” ilmiöitä hyvin kriittisesti."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kriittisyyden lisäksi meidän tulee kuitenkin ruokkia myös ‘yhteistä hyvää’, eli englanniksi käytetään sanaa \"commons\". Se tarkoittaa sekä yhteisvaurautta että sellaisia kulttuurisia perinteitä, jotka ruokkivat kestävää hyvinvointia. Yhteysvauraudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että puhtaan ilman ja veden tulisi olla kaikkien oikeus, jokaisen ihmisen mutta myös muun elämän. Entä mitä ne sellaiset perinteet voisivat olla, jotka auttavat ihmistä elämään yhdessä kestävästi muun elämän kanssa? Usein tällaisia esimerkkejä kaivetaan alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta mikään kulttuuri ei sinänsä ole läpeensä ekologinen tai epäekologinen. Jokaisesta kulttuurista ja lähiyhteisöstä voimme siis etsiä niitä juuri omaan ympäristöömme sopivia kestäviä perinteitä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen toinen perusperiaate ja tehtävä on siis yhteisen hyvän – tarkoittaen sekä yhteisvaurautta että kestäviä perinteitä – suojeleminen ja elvyttäminen."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kolmas tehtävä on mielikuvituksen käyttäminen. Jotta pystymme rakentamaan paremman, kestävämmän tulevaisuuden, meidän on ensin pystyttävä kuvittelemaan se. Taiteella ja taidekasvatuksella voi olla aivan keskeinen rooli paremman elämän kuvittelemiseen ohjaamisessa. Miten voimme päästä yli stereotypioiden ja normalisoitujen patologioiden? Miten voimme unelmoida ja pitää toivoa yllä?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen kolmas tehtävä on siis auttaa näkemään yli totuttujen kaavojen ja rohkaista astumaan tuntemattomaan – kohti yhteisesti jaettua hyvää."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen perusperiaatteet – kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus – kytkeytyvät toki saumattomasti yhteen. Ensin meidän täytyy tunnistaa ja tunnustaa ongelmat, jotta voimme kuvitella jotakin parempaa. Toisaalta on lohdullista huomata, että meillä on olemassa jo paljon hyvää ja että meillä on mahdollisuus elvyttää niitä tapoja, jotka edistävät sekä sosiaalista että ekologista oikeudenmukaisuutta. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta ja tyhjästä!
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/cj2ZqhzpRCM","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"link":{"target":"/blogi/ekososiaalinen-oikeudenmukaisuus","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Kolme askelta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään tulevaisuuteen.","title":"ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","editDate":null,"pubDate":"2020-02-07T18:41:37.399Z","id":"6bb25b87-4be7-499e-afc1-ab627771495d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a9","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ihminen","ihmisyys","ekokriisi","filosofia","fenomenologia","systeeminen ymmärrys","kehollisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Miten ihmisyys pitäisi ylipäätään ymmärtää?
\n[Jos et jaksa lukea, niin tekstin lopusta löydät YouTube-videoni, jossa käsittelen samaa asiaa.]
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Länsimaisen ajattelun ja tieteen ongelma on se, että olemme erikoistuneet yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin ja kukaan ei tunnu hallitsevan enää suurempia kokonaisuuksia."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti erikoistuminen on tuonut paljon hyvääkin, esimerkiksi teknologisia ja lääketieteellisiä innovaatioita. Toisaalta erikoistuminen on aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita on vaikea olla enää näkemättä näin ekokriisin aikana.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millä tieteenalalla on valta määritellä ihminen?"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Medianäkyvyyden perusteella vastaisin että lääketieteellä. Toisaalta, jos pysähdymme miettimään asiaa tarkemmin, niin lääketiede tarkastelee ihmisyydestä ainoastaan ihmisen ruumista, ikään kuin irrotettuna mielen sisällöistä. Mielen sisältöjen tutkiminen ja määrittely on taas annettu psykologian tehtäväksi. Jos taas ajatellaan ihmistä suhteessa johonkin laajempaan todellisuuteen, niin ehkäpä tämä tehtävä lankeaa sitten teologeille.
\nKuitenkin todellisuudessa, jos ajattelet vaikkapa omaa kokemustasi ihmisenä, niin ihmistä ei voi pilkkoa tällä tavoin pienempiin osa-alueisiin, vaan ruumiillisuus, mieli ja sielulliset ulottuvuudet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Fenomenologia pyrkii ymmärtämään ihmistä kokonaisvaltaisemmin, ja nimenomaan ihmisen kokemuksesta käsin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Fenomenologia, on siis keskittynyt purkamaan nimenomaan länsimaisen ajattelun kahtiajaotteluita, kuten ruumis–mieli, minä–toinen tai vaikkapa ihminen–luonto.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide on erinomainen väline kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen tutkimisessa."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi tanssin kautta voi huomata, kuinka jokaisen yksilön kehosta nousee liikkuessa paljon myös muita kuin fyysisiä tuntemuksia. Eli liikkuminen tuo esiin erilaisia tunteita ja jopa muistoja. Tanssin kautta voi tutkia asioita siis “järjen tuolla puolen”. Jos yritämme ymmärtää asioita vain järkiperäisesti, toistamme vain sitä, jonka jo aiemmin tiedämme. Tanssi-improvisaation kautta voimme sen sijaan hypätä tuntemattomaan ja löytää “maailmoja, joiden olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa”, kuten olen usein kuullut tanssityöpajojeni osallistujilta.
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Rohkeus hypätä tuntemattomaan on juuri nyt ekokriisin aikana erittäin tärkeätä."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä jos emme lähtisikään etsimään ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin toistamalla vanhoja (usein jopa jo huonoksi myönnettyjä toimintamalleja), vaan lähtisimmekin etsimään ratkaisuja muuta kautta – monitieteisesti ja -taiteisesti. Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen: se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.
\nP.S. Olen kehittänyt yhdessä ekologi Sami Kedon kanssa ekososialisaatio-käsitteen kuvaamaan ihmisen kytkeytymistä paitsi ihmiselämään myös enemmän-kuin-ihmisen maailmaan.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/NfV60Pni1HQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Alaotsikko 5","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"link":{"target":"/blogi/ihminen---mika-se-on","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen. Se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.","title":"Ihminen - mikä se on?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-31T13:33:56.984Z","id":"56851763-4c67-47e8-87a5-9332a6a43b71","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232aa","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["oppiminen ","taide","taidekasvatus","nykytaide","inkluusio","ennakkoluulottomuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka liian selkeä visio tai ajatus \"ideaalista\" voi tuhota vanhan talon remontissa. Tässä tekstissä jatkan samasta aiheesta: eli muistuttelen siitä, että on olemassa monenlaista hyvää ja oikeata, eli
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ei vain yhtä \"totuutta\" – vaan monenlaista oikeata ja hyvää!"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ennen kuin muutettimme nykyiseen taloomme, olin asunut vain asunnoissa, joissa on valkoisiksi maalatut seinät. Ajatus tapeteista tuntui todella vieraalta. Toisaalta, minulle oli kuitenkin selvää, että kun muutamme vanhaan taloon, jossa on aina ollut tapetteja, niin haluaisin sisustaa perinteisellä tyylillä ja lisätä oman tapettikerrokseni vanhojen päälle. (Rakennuskonservaattorit kun olivat löytäneet olohuoneestamme 17 kerrosta tapetteja!)
\nMinulla ei kuitenkaan ollut tuntumaa tapettien maailmaan. Niinpä ajattelin, että minun täytyisi
\nopiskella asiaa ja ylipäätään totutella ajatukseen, että tapetitkin voivat näyttää hienoilta. Aloinkin sitten selata Pinterestiä – ja ikään kuin altistaa itseäni tapeteille. Melko nopeasti värit ja kuviot alkoivatkin näyttää ihan hauskoilta.
\nMonilla muilla elämänaloilla on kyse täsmälleen samasta asiasta:
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"voi olla, että joku asia tuntuu aluksi todella vieraalta, mutta vähitellen siihen tottuu ja uusissa asioissa voi alkaa nähdä hyviäkin puolia."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi taidetta, varsinkin nykytaidetta, saatetaan pitää vaikeana, jos ei ole harjaantunut ottamaan vastaan nykytaidetta. Oli kyse sitten kuvataiteesta, nykymusiikista, nykytanssista tai mistä tahansa, niin aluksi se voi tuntua todella oudolta, rumalta tai ärsyttävältä.
\nMinua harmittaakin se, että aikuiset ihmiset, opettajat tai vanhemmat, saattavat rajoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja oppia esimerkiksi taiteesta. Me aikuiset olemme siis oppimisen suurin este. Jo ennakkoon ajatellaan, ettei lapsia kiinnosta. Eihän ne mitään nykytaiteesta ymmärrä! Eihän ne pojat tykkää tanssitaiteesta!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tällaisilla ennakkoluuloilla suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta – ja myös itseltämme!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Juu, ei kiitos, ei oo mua varten tommonen taide!
\nNykytaidetta pidetään jonakin sellaisena, jonka harjoittaminen ja josta nauttiminen ei kuulu kaikille, vaan ainoastaan joillekin harvoille ja valituille.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Mutta me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Minä aloin nähdä tapeteissa hyviä puolia, joten ihan varmasti kuka tahansa voi oppia näkemään myös nykytaiteessa jotakin kiinnostavaa. Ensin täytyy vain luopua siitä ajatuksesta, että taideteoksesta pitäisi ymmärtää jotain. Mutta päinvastoin, ei kannata ajatella, että teoksessa olisi jokin oikea totuus, jotain mitä teoksesta pitäisi saada irti, jotakin mikä avautuisi kaikille samanlaisena. Kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä oikeita!
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tärkeintä on asettua ihmettelmään taidetta ja katsoa, minkälaisia tunteita tai ajatuksia se juuri sinussa herättää."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"P.S. Olen kirjoittanut runokokoelman Minkälainen tahansa tavallinen. Se on syntynyt kehityvammaisten aikuisten ajatuksista. Tutkimustyöni heidän kanssaan opetti minulle todella paljon normaaliuden, oikean, hyvän ja “totuuden” harhasta. Olen ikuisesti kiitollinen Wärjäämön porukalle!
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Otsikon kuva: Valokuvainstallaationi He died for my sins (2019)
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/-unwC5trqKQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 3","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Lainaus 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"link":{"target":"/blogi/monenlaista-hyvaa-ja-oikeata","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Omilla ennakkoluuloillamme suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta ja myös itseltämme! Me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan.","title":"Monenlaista hyvää ja oikeata","editDate":null,"pubDate":"2020-01-24T08:08:01.136Z","id":"c435c9c8-1735-46de-92b8-ef06f85c762b","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ab","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["remontti ","vanha talo","tunnistaminen","kasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeviikkoisessa postauksessa mainitsin kotimme remontin ja kirjoittelen tässä siitä aiheesta hieman lisää – koska se tuntuu ihmisiä kovasti kiinnostavan.
\nAloitimme suuren remonttiurakan noin vuosi sitten ja muutimme uuteen kotiimme juhannuksen jälkeen. Nyt meillä on tietysti käynyt paljon ystäviä kylässä ihastelemassa remontin tuloksia. Monet ovat kysyneet:
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"\"KUN MUUTITTE TÄHÄN, oliko sinulla mielessä jokin selkeä visio, jota aloitit sitten vain toteuttamaan?\""},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ei, ei ollut todellakaan! Jos minulla olisi ollut todella selkeä visio päässäni, niin sitten olisi kannattanut mielummin rakentaa kokonaan uusi talo juuri sen vision mukaisesti. Mielestäni vanhasta talosta ei kannata väkisin runnoa uutta jonkin täsmällisen \"ideaalin\" mukaan.
\nTottakai jonkinlainen käsitys täytyy remontin lopputuloksesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa olla siinä vaiheessa, kun asuntoa ostaa – ettei tule tehtyä huonoja asuntokauppoja. Täytyyhän myös laskea budjetti siitä, minkälaisiin muutoksiin rahat riittävät.
\nMutta vanhan talon remontissa on hyvin oleellista, ettei ole ehdottomia kuvitelmia, ikään kuin \"ideaalia\", jota kohden alkaa pyrkiä, vaan pikemminkin fiilistelee asuntoa, taloa, huoneistoa ja tunnustelee, minkälaiset ratkaisut juuri siihen olisivat niitä oikeita.
\nVarsinkin kun puhutaan 150 vuotta vanhasta talosta, ei ole järkeä lähteä remontoimaan sen yksioikoisen ajatuksen pohjalta, mikä meillä yleensä taloista on. Meillä on esimerkiksi jonkinlainen optimi ajatus siitä, että talossa pitäisi olla suorat seinät. Usein tällaisessa vanhassa talossa seinät ovat vähintäänkin hieman notkahtaneet, eivätkä ne todellakaan ole enää lasersuorat. Tottakai tämänkin talon seinät suoraksi saisi koolaamalla ja kipsilevyillä! Mutta en ymmärrä, miksi ostaa vanha talo ja tehdä siitä uuden näköinen. Eikö silloin olisi parempi muuttaa uuteen?
\nSilloin kun lähdetään liikaa suoristamaan vanhaa, hävitetään se vanhan talon viehätys, mikä syntyy juurikin niistä vinouksista ja epätasaisuuksista, mitä västämättä tämän ikäisessä talossa on.
\nOlen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut tunnustuksen pedagogiasta ja sen ensimmäisestä tasosta, tunnistamisesta.
\nAivan kuten kasvatuksessa, myös remonttihommissa pitäisi luopua liiallisesta \"tietämisestä\" eli esimerkiksi sellaisesta yhdestä ja oikeasta \"totuudesta\" että seinät pitäisi olla lasersuoria – ja että se täytyy tehdä lyömällä kipsilevyä seinään..
\nEi, vaan luovutaankin siitä, ikään kuin \"oikein\" tietämisestä ja lähdetään tunnistamaan asioita ja fiilistelemään sitä, minkä äärellä juuri tässä uniikissa ympäristössä olemme. Mitä juuri tämä ympäristö kaipaa? Kuinka paljon kannattaa korjata? Kuinka paljon ei kannata korjata? Remontoidun vanhan talon viehätys syntyy siitä, että taloa on kuunneltu. Vanhan viehätys toivon mukaan säilyy, ja parhaimmillaan ehkä myös korostuu, senkin jälkeen, kun remontti on tehty.
\nToki täytyy kuitenkin huomauttaa, että remontoinnissa tarvitaan myös valtava määrä tietoa! Sen vuoksi myös me luotimme kokeneeseen, nimenomaan vanhan kunnostamiseen ja perinnerakentamiseen erikoistuneeseen, arkkitehtiin ja remonttifirmaan. Rakenteet täytyy olla ehdottomasti kunnossa ja määräyksiä on noudatettava, mutta kun näistä asioista on huolehdittu, on valtavasti myös vapauksia ja mahdollisuuksia fiilistellä \"insinööriratkaisujen\" tuolla puolen – ja juurikin tätä ei riittävästi ymmärretä!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Pyrkimällä väkisin kohti kuviteltua \"ideaalia\" voimme tuhota paitsi vanhan talon viehätyksen, myös lapsen luontaiset taipumukset sekä oman sisäisen äänemme."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tunnustuksen pedagogiassa ei siis ole kyse, jostakin kasvatuksen pikaniksistä, vaan kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta, jonka omaksuttuaan huomaa tekevänsä ratkaisuja vapautuneemmin ja kyseenalaistamalla \"itsestäänselvyyksiä\" – jotka itseasiassa saattavatkin olla hyvin haitallisia: Taloissa \"ideaaliratkaisut\" voivat tuottaa esimerkiksi akustiikka- tai sisäilmahaittoja. Ihmisille \"ideaaliin\" pyrkiminen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja jopa masennusta.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millaisiin \"ideaaleihin\" sinä suhtaudut kriittisesti?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/_3Vx0arfATs","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 6","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"link":{"target":"/blogi/remonttifilosofiaa-ja-miten-se-liittyy-kasvatukseen","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Remontoidessa liian vahva visio ja käsitys ideaalista voi tuhota vanhan talon. Pyrkiessämme myös kasvatuksessa kohti täydellisyyttä, voimmekin vahingossa saada aikaiseksi tuohoa.","title":"Remonttifilosofiaa ja miten se liittyy kasvatukseen?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-17T20:01:45.080Z","id":"f1487996-fc1f-478a-8128-8793acc3bf47","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ac","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["australia","identiteetti","itsetuntemus","itsereflektio","oppiminen"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeaikaiset uutiset ja Australiassa asuvan siskoni jouluvierailu Suomeen, on saanut minut miettimään aikaani Australiassa. Muutin melko tarkalleen 15 vuotta sitten Australiaan silloisen aussipuolisoni kanssa. Asuimme siellä vain puolitoista vuotta, mutta siitäkin huolimatta Australialla on ollut valtavan suuri vaikutus siihen, millainen olen tänä päivänä.
\nNauhoitin eilen videolle \"tajunnanvirtaa\" muistoista, joita minulla Australiasta on ja erityisesti jutuista, joita Australia on minulle opettanut: 1) luottamusta itseeni (erityisesti englannin puhumiseen ja taiteen tekemiseen!), 2) rentoutta, 3) remonttitaitoja (: ja myös, 4) arvostusta Suomea kohtaan.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oleskelu oman kulttuurin ulkopuolella tuo aina perspektiiviä itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin."},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/dBhIirrxLsY","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"link":{"target":"/blogi/mita-australia-opetti-minulle","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Elämä Australiassa opetti katsomaan kriittisesti suomalaisia toimintatapoja, mutta auttoi myös näkemään hyviä puolia omassa kulttuurissa.","title":"Mitä Australia opetti minulle?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-10T12:33:26.808Z","id":"0a7b79fa-34ad-4b63-b1b9-d1123ccbf11d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ad","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tunnustuksen pedagogia","kasvatus","opetus","pedagogiikka","vastavuoroisuus","yhdenvertaisuus","moninaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Kahdessa edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen ja toisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on tunnustuksen pedagogian kolmas askel.
\n“Oikein tietämisen” ja “totuuksien hallitsemisen” pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajan on mahdollista sanoa: “En tiedä, mutta tutkitaan yhdessä ja otetaan selvää.”"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Joitakin asioita on toki helpompi opettaa opettajajohtoisesti, mutta silloinkin opetettavan asian on oltava suhteessa oppijan elämismaailmaan – jos ei juuri nyt, niin ainakin potentiaalisesti tulevaisuudessa. Opettajalla on siis oltava jokin käsitys siitä “hyvästä”, mitä kohti hän haluaa lasta kasvattaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetus on tylsää ja turhaa, jos sillä ei ole kosketuspintaa lapsen tai nuoren elämään."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä tapahtusi, jos antaisin oppilailleni mahdollisuuden kysyä minulta: mitä hyötyä tästä on? Jos en osaisi perustella “hyötyä” oppilailleni, olisi kai tarpeen todeta, että opettamani asiasisältö on turhaa ja sen voi jättää pois. Opettajalla itsellään täytyy olla vahva visio siitä “hyödystä”, minkä oppiminen tuottaa. Toisaalta on syytä myös reflektoida: onko asian oppimisella vain välinearvoa? Vai onko ymmärryksen lisääntyminen myös itsessään arvokasta?
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppimiseen sisältyy ajatus kulttuurisesta demokratisaatiosta ja demokratiasta."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Demokratisaatio tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on oikeus oppia. Suomalainen koululaitos ja opetussuunnitelmat takaavat jokaisella lapselle yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen. Kuitenkin vasta opetuksen laadulla voidaan varmistaa kulttuurisen demokratian toteutuminen. Oppimisen kautta lapset ja nuoret eivät ainoastaan omaksu olemassa olevaa kulttuuria vaan rakentavat sitä myös aktiivisesti itse. Kuinka paljon oma työni opettajana ja kasvattajana tukee kulttuurista demokratiaa eli mahdollistaa oppilaiden oman kulttuurin kehittämisen?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Parhammillaan kasvattaminen on siis vastavuoroista tunnustusta – tunnustuksen antamista ja saamista."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Onko elämä luokassani vain erilaisten oppijoiden sietämistä ja arjesta selviämistä? Tuntuuko siltä, että oppilaat eivät arvosta minua opettajana? MUTTA, olenko itse valmis antamaan vastavuoroisesti tunnustusta myös oppilailleni? Olenko tietoinen siitä, mikä heitä kiinnostaa ja askarruttaa elämässä? Mistä oppilaani unelmoivat ja mitä he tavoittelevat? Miten opetettava aineeni on suhteessa näihin pyrkimyksiin?
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/yn8J21h0vM0","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"link":{"target":"/blogi/tunnusta-kolmas-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Oikein tietämisen ja totuuksien hallitsemisen pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa. Parhaimmillaan kasvatus on vastavuoroista tunnustusta.","title":"Tunnusta! Kolmas askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2020-01-03T19:19:12.266Z","id":"842ac39f-2e6a-4752-b480-399cfabb8902","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ae","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","itsetuntemus","itsetunto","identiteetti","tunnustus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen eli tunnistamisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on toinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta – itsetuntemus.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppilaat elävät entistä suuremman tietomäärän keskellä. Oppia ei tule enää ainostaan koulusta, kotoa ja muutamilta ystäviltä, vaan koko maailma on auki lapselle tietoverkkojen myötä. Siksi on entistä tärkeämpää, että kasvava ihminen oppii tuntemaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisinaan esimerkiksi taidekasvatuksen merkitystä koulussa perusteellaan itsetunnon kohottajana. Kuitenkin tärkeämpää kuin itsetunnon vahvistaminen, on nimenomaan itsetuntemuksen harjoittaminen. Taidekasvatus voikin parhaimmillaan opettaa kriittistä reflektiota. Toisaalta, on tärkeätä huomata, että taidekasvatus, tai mikä tahansa muukaan oppiaine, ei sinällään takaa kriittistä otetta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetusta uudistettaessa kyse ei siis voi ainaostaan olla siinä, mitä opetetaan vaan miten opetetaan."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kasvatus ei siis voi olla ainoastaan oppijan sosiaalistamista olemassa oleviin totuuksiin ja malleihin, vaan kasvatukseen tulisi aina sisältyä kriittinen asenne. Kasvatus voi olla toisintekemistä, kuten olen eräässä artikkelissani kirjoittanut.
\nKriittisyys ei kuitenkaan tarkoita pessimismiä vaan tervettä epäilystä vallitsevia “totuuksia” kohtaan. Usein juuri lapsia kuuntelemalla, voi myös aikuinen oppia kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pidettyjä normeja ja rekenteita. Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lapsi oppii hyvin nopeasti, ovatko hänen ajatuksensa “vääriä” vai kuunnellaanko ja kannustetaanko häntä oppimiseen ja moraalisiin pohdintoihin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ihmisen identiteetti muotoutuu jatkuvasti omien ja toisten luomien kertomusten kautta: kuka minä olen? On siis hyvin oleellista, miten lapsesta puhutaan ja miten hän sitä kautta oppii myös itse puhumaan itsestään. Ei ole olemassa mitään pysyvää identiteettiä, jonka ihmisen tulee omaksua kasvaessaan “aikuiseksi”, vaan minuus rakentuu läpi elämän. Käsitys omasta itsestä muodostuu aina suhteessa toisiin ihmisiin ja muuhunkin elämään tällä planeetalla. Kasvattajan tehtävänä on tukea tätä itsetuntemuksen prosessia: kuka minä olen tässä maailmassa?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Kasvattajan onkin syytä jatkuvasti reflektoida: miten omat toimeni tukevat lapsen itsetuntemuksen prosessia?"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä IGTV- ja Youtube-lähetyksistäni.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/mPpxsuTim60","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"link":{"target":"/blogi/tunne-toinen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.","title":"Tunne! toinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-27T10:32:07.171Z","id":"30618c54-7588-4813-898a-cc8f83cb2861","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232af","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","opetussuunnitelma","koulu","pedagogiikka","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale 1","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tuntuuko opetus kivireen vetämiseltä? Valuvatko hienot tuntisuunnitelmat hukkaan, kun oppilaat eivät keskity ja kuuntele? Kuluuko aika kasvatuskeskusteluihin, ja asiasisällön opettamisesta ei tule mitään?
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukanaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Uudistuneet opetussuunnitelmat mahdollistavat hyvin paljon – oikeastaan jo kaiken! Laajat oppimiskokonaisuudet suuntaavat koulukasvatusta kohti yhteyksien hakemista ja jatkuvan oppimisen ideaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Miten opettaja voi toteuttaa opetussuunnitelmaa ja vastata nykyajan kasvatustehtävään?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Hahmottelen tässä tekstissä ensimmäisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämä askel on ensimmäinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta.
\nTunnustuksen pedagogia on väitöskirjatutkimuksessani muotoilemani teoria siitä käytännöntyöstä, mitä olen yrityksen ja erehdyksen ja niistä oppimisen kautta havainnut työssäni yläkoulun opettajana vuosina 2001–2004 ja 2006–2008 sekä myöhemmin kasvatuskohtaamisissa eri yhteisöissä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tunnista!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monimutkaistuneessa maailmassa yhden totuuden opettaminen ylhäältäpäin ei riitä. Pitäiskö siis opettamisessa siirtyä totuuksien tietämisestä kohti ilmiöiden tunnistamista? Tämä tarkoittaisi ensisijaisesti asenne- ja arvomuutosta. Mitä jos opettajana en enää ajattelisikaan, että minun tulee siirtää jokin tietty tieto sellaisenaan oppilaalle? Mitä jos opettajana pysähtyisinkin pohtimaan, millaista tietoa oppilas todella tarvitsee?
\nKasvatuksen haaste on se, että meillä ei ole tietoa siitä, millainen maailma on sitten, kun esimerkiksi alakoulun kolmasluokkalainen on aikuinen ja työelämässä. Siitä syystä yksittäisillä tiedon jyväsillä ei välttämättä olekaan merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta. On siis kysyttävä laajemmin, millaiseksi ihmiseksi haluamme lapsen kasvavan – ja yllättäen myös samalla, minkälaiseen maailmaan haluamme lapsia kasvattaa? Maailmaa kun luomme jatkuvasti me itse omilla arvovalinnoillamme ja toimillamme.
\nKonkreettisesti opettaja voi vaikka antaa oppilailleen tehtävän, ja sen sijaan, että hän ohjaisi ja kontrolloisi tilannetta haluamaansa suuntaan, hän asettuisikin todistamaan oppimistilannetta: millaista uudenlaista ymmärrystä syntyy? Millaisia ilmiöitä oppilaat ja opettaja yhdessä tunnistavat? Onhan selvää, että jos vain toistamme sitä, minkä jo tiedämme, uusia innovaatiota ei voi syntyä.
\nInnovaatioiden syntyminen edellyttää tietysti mahdollisuuksia ihmettelyyn ja erehdyksiin, eli toisin sanoen riittävästi resursseja – aikaa ja rahaa. Näiden puitteiden luominen onkin sitten poliitikkojen tehtävä. Niitä odotellessa kasvattaja voi kuitenkin yrittää nähdä nimenomaan esteiden sijaan mahdollisuuksia.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lopuksi kehotan meitä kaikkia kasvattajia reflektoimaan: miten omat arvovalintani ja toimeni kuljettavat kohti sitä maailmaa, jonka toivon lapsille ja nuorille?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/O6gD7VsEht8","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Tilaa yhteisöllesi luento tai koulutuspäivä tunnustuksen pedagogiasta.
"},{"label":"Kappale 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"link":{"target":"/blogi/tunnista-ensimmainen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa. Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia.","title":"Tunnista! Ensimmäinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-20T09:26:40.231Z","id":"43e10441-7fd9-4340-b010-3a140fff377d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232b0","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","koulutus","pedagogiikka","opetus","asiantuntijuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Päätökset kasvatuksesta ja koulutuksesta tulisi tehdä pedagogisin perustein. Nyt näin ei tapahdu. Kuten muillakin yhteiskunnan alueilla myös kasvatuksen kentällä päätöksiä tehdään liian usein taloudellinen tehokkuus edellä. Toisaalta julkisuudessa kasvatuksesta puhutaan usein myös lääketieteen edustajien suulla.
\nSuurin osa lapsista ei ole saanut lääketieteellistä diagnoosia, joka edellyttäisi kasvattajilta erityisiä toimia kasvatuskohtaamisissa. Siitä huolimatta käännymme myös kasvatusasioissa yhä herkemmin psykiatrien puoleen. Medikalisaatio on lyönyt läpi ihmisen määrittäjänä: mikä on normaalia ja mikä ei?
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko","text":"Kasvatustieteilijänä katson peiliin: voisinko itse tehdä jotakin enemmän, jotta pedagoginen asiantuntijuus tulisi paremmin kuulluksi?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Tämän blogin tarkoituksena on jakaa sitä tietoa, jonka olen hankkinut koulutukseni, tutkimukseni ja käytännönkokemukseni kautta kasvatuksesta. Olen väitellyt filosofian tohtoriksi kasvatustieteiden alalta, toiminut opettajana kaikilla koulutusasteilla ja johtanut kasvatusalan tutkimus- ja kehittämishankkeita.
\nOlen muotoillut oman kasvatusteoriani, tunnustuksen pedagogian sekä tunnustusperustaisen johtajuuden mallin. Niiden kautta haluan haastaa kasvatusalan ammattilaiset, vanhemmat, pedagogiset johtajat mutta myös kaikki itsekasvatuksesta kiinnostuneet reflektoimaan tarkemmin itsestäänselvyyksinä pitämiämme “totuuksia” oppimisesta, opettamisesta ja kasvatuksellisista kohtaamisista.
\nOnko opettaminen vain tiedon siirtämistä, vai voisiko se olla uusien asioiden tunnistamista ja syvällisen ymmärryksen etsimistä yhdessä? Onko kasvaminen vain sosialisaatiota odotettuun identiteettiin vai kenties itsetuntemuksen lisääntymistä ja oman äänen löytymistä? Onko tasa-arvoinen koulu vain erilaisuuden suvaitsemista vai vastavuoroisen tunnustuksen harjoittamista koko kouluyhteisössä?
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tarjoan malleja ja vinkkejä mutta täydellisyyttä ja totuutta en lupaa. kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/t9_vWeosCxo","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä, niin mietitään omalle yhteisöllesi sopiva luento, työpaja tai inspiraatiopuheenvuoro.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"link":{"target":"/blogi/kasvatus-ja-koulutus---paatokset-pedagogisin-perustein","text":"Lue lisää"},"excerpt":"VOISINKO KASVATUSTIETEILIJÄNÄ TEHDÄ JOTAKIN ENEMMÄN, JOTTA PEDAGOGINEN ASIANTUNTIJUUS TULISI PAREMMIN KUULLUKSI? Kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!","title":"kasvatus ja koulutus - Päätökset pedagogisin perustein?","editDate":null,"pubDate":"2019-12-13T09:21:04.000Z","id":"4822b1da-4aec-4082-add4-42f4c1b80304","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"}],"data":[]},{"_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc5","title":"Yhteys","data":[{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT/PERMANENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"ota yhteyttä!"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"+358 50 345 1847
\nraisa@raisafoster.com
\nBreakabrain Oy
\n"},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Facebook","id":"5c51a2ebbd36a25ec78ae3bb","icon":{"color":"black","alt":"FACEBOOK-SQUARED","class":"icon-facebook-squared","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://www.facebook.com/raisa.foster","linkData":{"link":"https://www.facebook.com/raisa.foster","text":"https://www.facebook.com/raisa.foster"}}}},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Twitter","id":"5c51a2f2bd36a25ec78ae47b","icon":{"color":"black","alt":"TWITTER","class":"icon-twitter","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://twitter.com/FosterRaisa","linkData":{"link":"https://twitter.com/FosterRaisa","text":"https://twitter.com/FosterRaisa"}}}},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Instagram","id":"5c51a2efbd36a25ec78ae41a","icon":{"color":"black","alt":"INSTAGRAM","class":"icon-instagrem","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://www.instagram.com/raisafoster/","linkData":{"link":"https://www.instagram.com/raisafoster/","text":"https://www.instagram.com/raisafoster/"}}}}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Mikä tämä on?"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tämä on sivuston footer, alapalkki. Se kulkee mukana sivulta toiselle liikuttaessa. Tänne kannattaakin laittaa kaikki tärkeät tiedot ja linkit, joiden avulla sivulla kävijä löytää etsimänsä helposti.
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"TIEDUSTELUT"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"\n\n"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"ARTIST PORTFOLIO"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"LOOKING FOR MY ARTWORKS?
\nCheckout my portfolio.
\nBuy my drawings from TAIKO.
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Otsikko"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"sisältö
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Otsikko"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"sisältö
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Breakabrain oy"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":""}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Breakabrain oy"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":""}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"data":[{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"© Raisa Foster, 2019
"}],"align":"Left","active":true,"type":"COMPONENT/PERMANENT"},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"data":[{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietosuojaseloste
"}],"align":"Right","active":false,"type":"COMPONENT/PERMANENT"}],"site_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","show_in_main_navigation":true,"__v":2,"type":"FOOTER","styles":{"styles":{"backgroundColor":{"active":false,"solid":"","gradient":{"to":"","from":""},"opacity":1}},"image":{"opacity":1,"url":"","active":false},"full":true,"layout":"right","navId":"","showNav":false}}],"subpages":[],"visibility":"published","title":"Blogi","type":"","subpageLevel":0,"show_in_main_navigation":true,"path":"/blogi","_id":"5dee12009ac3f8001001c719","metaDescription":"","subpageOf":null},"articleMother":{"_id":"5dee12009ac3f8001001c71a","site_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","type":"ARTICLEMOTHER","title":"Artikkelit","show_in_main_navigation":true,"__v":6,"styles":{"selectText":"Valitse kuukausi","searchResult":"osumaa haulla","sidebar":{"authorInfo":true,"archive":true,"tags":true,"search":true},"owner":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","articleCount":6,"tagsText":"Avainsanat","linkText":"Lue lisää","archiveText":"Arkisto","searchText":"Etsi","searchResults":"Tulokset","showExcerpt":true,"tag":"Avainsana","authors":[{"_id":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","name":"Raisa Foster","desc":"Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.
","image":{"alt":"","id":"5d4429e8796af8000f1e3da2","icon":null},"links":[]}],"tagResult":"artikkelia löytyi avainsanalla","noResults":"Ei tuloksia","showThumbnails":true,"dateResult":"artikkelia löytyi ajalta","layout":"left","full":true,"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"from":"","to":""},"solid":"","active":false}},"categories":[{"name":"Artikkelit","_id":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","default":true,"children":[],"opacity":1,"color":"COLOR_0","pathUpdated":true,"path":"artikkelit","categoryType":"conversion","header":{"type":"default","navigation":"","pageLogo":{"active":false,"logoId":""},"pageLink":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageBGColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageShadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}}}]},"articles":[{"_id":"614af6511b18500011bb5e79","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0},"type":"default"},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab86612a8df467364b679b"},"headerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":true},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":[],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster ja Arna Valsdóttir tapasivat vuonna 2014 työskennellessään tanssin ja kuvataiteen vastuutaiteilijoina Pohjoismaisen kulttuurirahaston Pohjoinen valo -suurtapahtumassa. Menestyksekkään projektin jälkeen videotaiteilija Valsdóttir ja koreografi Foster halusivat jatkaa yhteistyötä uudenlaisia työskentelytapoja etsien. Taiteellinen tutkimusmatka jatkui Islannissa syksyllä 2017 ja jälleen kesällä 2018.
\n– Matkustaessamme maan halki päätimme kommunikoida mahdollisimman paljon sanattomasti ja vain havaintoihimme luottaen, kertoo Valsdóttir, joka on tunnettu Islannissa erityisesti paikkasidonnaisista ja performatiivisista videoteoksistaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af8081b18500011bb5f15"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tamperelainen Raisa Foster ja islantilainen Arna Valsdóttir tutkivat ympäristöä aistihavaintojen kautta ja videokuvaamalla toistensa havainnointia. Kuva: Raisa Foster
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Aiemmissa teoksissaan sekä urbaaneissa että luonnonympäristöissä Foster ja Valsdóttir ovat molemmat työskenneelleet kehon, liikkeen ja hiljaisuuden parissa. Heitä yhdistää myös kiinnostus kosketuksen ja tuntoaistin tutkimiseen, olipa kyseessä sitten vuorovaikutus luonnonvoimien, rakennusten, maaperän tai toisten elävien olentojen kanssa.
\n– Annoimme vain aistien ohjata ja löysimmekin yhteisen työskentelyrytmin hyvin vaivattomasti, selittää Foster, joka on viime vuosina keskittynyt ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin sekä taiteessaan että kasvatustieteellisessä tutkimuksessaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af9b491b8b52c734d10eb"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Koreografi Raisa Foster ja videotaiteilija Arna Valdóttir löysivät helposti yhteisen rytmin työskentelylle luottaessaan hiljaisuuteen ja toistensa havainnointiin. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Taiteilijat seurasivat videokameroilla toistensa havainnointia. Sattumanvaraiset kohtaamiset sammaleen, kärpäsen, kukkulan, lehmän, kylyammeen ja hylätyn kalatehtaan kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Mosaiikkimainen kokonaisteos pyrkii luomaan yleisölle aistimaailman taiteilijoiden käymistä hiljaisista keskusteluista erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa.
\n– Raisan havainnot antoivat minulle uusia näkökulmia itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin ja itselleni tuttuihin ympäristöihin, joita en enää arjessani nähnyt, Valsdóttir kuvaa.
\nTaiteilijat toivovat näyttelyn antavan yleisölle tauon arjesta tarjoamalla aistimatkan erilaisiin maisemiin ja uudenlaisiin kohtaamisiin.
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614afad21b18500011bb5f71"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Sattumanvaraiset kohtaamiset erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lisätiedot"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster
\n050 345 1847
\nraisa (at) raisafoster.com
\n\nArna Valsdóttir
\n+354 8659755
\n\n\nhttps://www.facebook.com/heimfestival
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteellinen tutkimustyö"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Hiljainen katse / Tacit Gaze on ollut osa Raisa Fosterin taiteellista tutkimustyötä vuodesta 2017 alkaen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa Art-Eco-hanketta. Toinen vaihe jatkui Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan turvin osana monitaiteista tutkimusta \"toiseudesta\". Taiteellisen työn kolmas vaihe kytkeytyy Fosterin käynnissä olevaan työhön yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa Kesto-hankkeessa, jossa hän tarkastelee erityisesti kehollisen ja taiteellisen tiedon merkitystä eettisen kestävyysosaamisen vahvistamisessa.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-09-22T09:24:33.335Z","editDate":null,"title":"MEDIATIEDOTE: Pohjoismaisessa yhteistyössä syntynyt videoinstallaatio valtaa Laikun Gallerian","excerpt":"Islantilainen Arna Valsdóttir ja tamperelainen Raisa Foster ovat luoneet Kulttuuritalo Laikun arkkitehtuuriin kietoutuvan video- ja ääni-installaation. Näyttely kutsuu yleisön mukaan taiteilijoiden kokemalle aistimatkalle. Hiljainen katse on koettavissa Galleriassa 2.–24.10.2021.","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-17"},"image":{"id":"5d47ecac796af8000f1e47f8"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","categoryId":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"60ab86612a8df467364b679c","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"type":"default","logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false,"overlay":{"opacity":0.28,"color":"COLOR_0"},"backgroundColor":{"solid":"#ffffff","opacity":1},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1}},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["näyttely","kuvataide","ympäristökriisi","ilmastonmuutos","taide","nykytaide","enemmän kuin ihminen","more than human","piirustus","videotaide"],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"24.5.2021 (vapaa heti julkaistavaksi)
\nRaisa Foster: Enemmän kuin ihminen
\nGalleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere
\nYksityisnäyttely avoinna 5.– 23.6.2021, ma–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–16.
\nAvajaiset pe 4.6. klo 18 (ennakkoilmoittautuminen)
\nDosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monialaisen tamperelaisen tutkijan ja taiteilijan Raisa Fosterin näyttely on toteutettu osana Tampereen yliopiston Re-connect / Re-collect -hanketta, jossa tutkitaan lapsuusmuistoja. Fosterin yksityisnäyttely koostuu hiili-, liitu- ja tussipiirustuksista sekä ääni- ja videoteoksista. Näyttely on avoinna Galleria Saskiassa päivittäin kesäkuussa.
\nTaideyliopiston ja Itä-Suomen yliopiston dosentiksi nimitetty Foster ei halua kahlita työskentelyään tieteen ja taiteen eikä eri taiteiden välisiin rajoihin. Hän on tutkinut ajankohtaisia sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä niin tanssin, videotaiteen kuin piirtämisenkin keinoin sekä perinteisin akateemisin menetelmin.
\nFosterin mukaan ekologisista ongelmista pitäisi puhua kulttuurin ongelmana: moderni ihminen kun ei ole onnistunut sopeuttamaan omaa kulttuuriaan maapallon rajoihin.
\n– Emme voi jatkaa muiden elämänmuotojen hyväksikäyttöä vain omaa etuamme ajaen. Meidän on ymmärrettävä, että ilman toimivia ekosysteemejä ei myöskään ihmistä ole olemassa.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"5d440179796af8000f1e3d8d"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koneen Säätiön rahoituksella työskentelevä Foster tutkii muistoja, joissa kuvataan lapsuuden kokemuksia erilaisista ympäristöistä ja vuorovaikutuksesta muiden elollisten olentojen kanssa. Muistelutarinat yhdistyvät Fosterin video- ja ääniteoksissa hänen omiin kokemuksiinsa ja aiemmin taltioituihin materiaaleihin. Myös piirustukset ovat syntyneet kierrättäen eli Fosterin aiempien piirustusten päälle, niitä jatkaen, peittäen ja muokaten.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Puhumalla ja tekemällä taidetta “enemmän kuin ihmisen maailmasta” Foster haluaa korostaa sitä, kuinka elämämme kietoutuu erottamattomasti paitsi toisiin ihmisiin myös muihin eläimiin, kasveihin ja koko elämänverkkoon.
\n– Olemme yhteydessä maailmaan nimenomaan kehollisuutemme kautta. Kehossa olevia havaintoja, tunteita ja muistoja tutkimalla voidaan myös ymmärtää sitä, miten maailma on meissä.
\nFosterin mukaan kestävämmän elämäntavan omaksuminen ei tarvitsekaan tarkoittaa niukkuutta ja kärsimystä, vaan uudenlainen, merkityksellinen suhde eläimiin, kasveihin ja luonnonympäristöihin rikastuttaa myös ihmiselämää.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Yhteystiedot
\nRaisa Foster
\n050 345 1847
\n\n"},{"type":"GALLERY","data":[{"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},{"id":"6038fa9484fb1e135de760d8"},{"id":"60ab7dad2a8df467364b674c"},{"id":"6038fbcb84fb1e135de76803"},{"id":"60ab8b3424f33a4248d51625"},{"id":"60ab8b852a8df467364b67ff"},{"id":"60ab7f7524f33a4248d5157f"}],"columns":4,"crop":false,"lightbox":true},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-05-24T10:56:32.782Z","editDate":null,"title":"Dosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/more-than-human"},"image":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a1","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7","position":"center bottom","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.51},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","taide","nykytaide","itseisarvo","ainutkertaisuus","ekososiaalinen sivistys","rituaali","aktivismi"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Elämme välinearvoisessa maailmassa. Instrumentalismi eli välinearvoisuus tarkoittaa sitä, että meillä on taipumusta nähdä toisissa ihmisissä, muissa eläimissä tai luonnonympäristössä arvoa vain silloin, kun siitä on välitöntä hyötyä itselleni tai omalle viiteryhmälleni.
\nKoronakriisi on kuitenkin pakottanut meidät pysähtymään, ja saanut ainakin osan ihmisistä kyseenalaistamaan vallitsevia arvoasetelmia ja yhteiskunnan rakenteita. Ajatus uudesta elämäntavasta on ehkä virinnyt – nyt tarvitaan vain rohkeutta sen toteuttamiseen.
\nUskon, että nimenomaan taide ja taidekasvatus voivat saada meidät tietoisesti reflektoimaan vallitsevia uskomuksia, jotka suuntaavat toimintaamme välinearvoiseen käytökseen. Taide voi auttaa meitä myös pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa meitä pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismi eli välinearvoisuus kieltää siis olioiden itseisarvon. Esimerkiksi ihminen on arvokas vain silloin, kun se on tuottava kansalainen tai metsä on arvokas, jos se tuottaa meille rakennusmateriaalia, sellua tai vaikkapa biodieseliä. Nykyään olioiden, esineiden ja rakenteiden arvo määrittyy yhä enemmän taloudellisin perustein: kuinka paljon taloudellista hyötyä työntekijästä on yritykselle tai kuinka paljon metsä voi tuottaa voittoa omistajalleen?
\nVälinearvoisessa maailmassa taide ja taiteilijan työ tuntuvat kummallisilta. Mutta siinäpä piileekin taiteen voima: taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koronapoikkeustilan aikana on ollut ilo huomata, kuinka ihmiset ympäri maailman – kuten olemme mediasta nähneet – kokoontuvat esimerkiksi parvekkeille tai sisäpihoille laulamaan, soittamaan ja tanssimaan yhdessä. Ihmiset kerääntyvät kaduille taputtamaan, osoittamaan suosiotaan terveydenhuoltoalan työntekijöille, jotka tekevät tärkeätä työtä vaikeissa olosuhteissa.
\nTällaiset pienet esimerkit osoittavat paitsi taiteen merkityksen elämää ylläpitävänä voimana, myös sen, kuinka kriisin myötä palaamme takaisin taiteen ytimeen. Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa. Yhteinen rytmi, liike ja päämäärä kannattelevat toivoa tulevaisuudesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismiin liittyy läheisesti myös konsumerismi eli kulutuskeskeisyys. Sen ydinajatus on, että kuluttaminen on hyväksi taloudelle ja sitä kautta “automaattisesti” hyväksi myös yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnille.
\nKoronakriisi on pakottanut meidät pysymään kotona. Emme voi jatkaa elämäämme kuten ennen, emmekä kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Siksi olemmekin ehkä huomanneet, että elämässä merkityksellistä saattaakin olla jokin muu kuin raha, tavarat ja ostaminen. Tarvitsemmeko kaikkea sitä tavaramäärää ja kuluttamisen muotoja, joita olemme ikään kuin tottumuksesta toistaneet?
\nOlen huomannut omassa taiteellisessa ja pedagogisessa työssäni, että tanssi julkisessa tilassa voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja: Mikä on sallittua esimerkiksi julkisessa tilassa? Minkälainen toiminta?Ja ennen kaikkea, kuka siellä saa toimia?
\nJulkinenkin tila on yhä enemmän kaupallisten voimien käytössä. Emme kyseenalaista lainkaan sitä, että kadunvarret täyttyvät mainoksista. Bussipysäkeillä mainokset yrittävät jatkuvasti myydä meille jotakin. Toisaalta, jos taiteilija asettaa kaupunkitilaan performanssin, vastamainokset tai graffitin, täyttyvät kommenttipalstat kyseenalaistajista. Taiteellinen aktivismi on tärkeätä, juuri sen takia, että se aloittaa keskustelun esimerkiksi siitä, kenelle kaupunkitila kuuluu.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta julkiseen tilaan tehdyt taideiskut voivat haastaa myös taiteen konventioita. Taiteilija voi myös julkiseen tilaan tehdyllä performanssilla käydä taistelua taiteen kaupallistumista vastaan. Itse nautin siitä, kun teen teoksia kaupunkitilaan, että niihin törmäävät ihmiset, jotka eivät välttämättä lähtisi teatteriin katsomaan esitystäni tai taidegalleriaan tanssivideotani. Kaikenlaiset kaupunkilaiset törmäävät näin taiteeseen ikään kuin vahingossa. Tällöin taide ei myöskään maksa heille mitään, mutta toivon mukaan rikastuttaa ainakin jonkun ohikulkijan ajatuksia.
\nPaikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset myös ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä. Kuinka he kuuluvat tähän ihmisyhteisöön, minkä kanssa he elävät. Toisaalta myöskin sitä, miten he kuuluvat rakennuksiin ja kaupunkitilan historiallisiin kerrostumiin mutta myös sen ekologiaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Paikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tanssi on hyvä esimerkki aineettomasta taiteesta. Toisin sanoen tanssiteos ei ole esine, jonka voi omistaa ja hallita, vaan tanssi tapahtuu tässä ja nyt. Tanssimisen jälkeen tanssi ikään kuin häviää, vaikka todellisuudessa se tietysti jatkaa elämäänsä meidän kokemuksissamme. Tanssi voi siis auttaa meitä arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
\nMyös muissa nykytaiteen muodoissa taiteella fyysisenä “objektina” ei välttämättä enää ole niin suuri merkitys, vaan huomio on kääntynyt enemmän taiteen prosessiluonteisuuteen. Taiteen tekemisen ja vastaanoton prosessilla on siis suurempi merkitys kuin sen pysyvällä lopputuloksella.
\nTaide voi siis auttaa meitä näkemään, että kaikella ei tarvitse olla vain kaupallista tai välinearvoa, vaan taiteella – mutta myös elämällä ylipäätään – on itseisarvo. Nimenomaan taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta."},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Teksti on julkaistu alunperin osana Pirkanmaan Tanssin Keskus ry:n Poikkeustila-dokumentaatiota.
"},{"type":"VIDEO","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/JVKaGqkiXNQ","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-08-19T12:57:29.725Z","editDate":null,"title":"Taide osoittaa elämän itseisarvon ja ainutkertaisuuden","excerpt":"Koronakriisi on saanut ihmiset pohtimaan, mikä on heille todella merkityksellistä ja arvokasta. Yhtäkkiä taiteen \"järjettömyys\" ja \"hyödyttömyys\" tuntuvatkin poikkeusoloissa mielekkäiltä – miksi näin? Taiteen merkitys on noussut esiin elämää kannattelevana voimana, mutta onko myös taidekenttä palaamassa “ytimeensä” eli yritykseen ilmaista ja kommunikoida toisten kanssa? Mitä taide voi opettaa meille itseisarvosta ja elämän ainutkertaisuuden arvostamisesta?","metaTitle":"Taiteen itseisarvo ja ainutkertaisuus","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15-1"},"image":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7"},"metaDescription":"","id":"a3d69b27-d41d-4e6c-95de-d15449f91a92","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a2","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","tanssi-innostaminen","tampere","kehollisuus","yhdenvertaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tamperelainen tanssitaiteilija Raisa Foster etsii moninaista joukkoa kaupunkilaisia toteuttamaan kanssaan yhteisötanssiteoksen. Tanssiprojekti toteutetaan Fosterin kehittämän Tanssi-innostaminen®-menetelmän avulla. Filosofian tohtori Raisa Foster on tutkinut, kehittänyt ja opettanut tanssi-innostamisen menetelmää vuosia, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun menetelmää sovelletaan verkkoympäristössä. Erilaisten etänä annettavien tanssi-innostamisen harjoitteiden kautta synnytetään yhteistä improvisoitua liikemateriaalia, joista Foster koostaa lopulta yhteisötanssivideon.
\nHanke toteutetaan yhteistyössä Tampereen taidekasvatus ry:n kanssa, ja se on osa Tampereen kaupungin Yhdenvertaisesti sinun -kokonaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Kuka voi osallistua?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Kuka tahansa tamperelainen – myös ne jotka kuvittelevat, etteivät osaa tanssia!
\nOsallistuminen edellyttää kuitenkin mahdollisuutta videoida katkelma omasta tanssista ja lähettää se verkkoyhteyden avulla hankkeen vetäjälle. Osallistujat tanssivat omissa kodeissaan ja videointi tapahtuu osallistujien omilla älypuhelimilla. Fyysistä kontaktia vetäjän ja osallistujien välillä ei ole. Jokainen vastaa itse verkkoturvallisuudesta. Alle 18-vuotiailta tarvitaan huoltajan suostumus.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Tanssi-innostaminen®-menetelmä"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Tanssi-innostaminen® on taiteellis-pedagoginen menetelmä, jonka tarkoituksena on elähdyttää sekä yksilöitä että yhteisöjä kehollisten harjoitteiden avulla. Tanssi-innostamisessa ei ole kyse minkään tietyn tanssitekniikan opettelusta tai tanssilajin hallinnasta, vaan oman ilmaisun löytämisestä liikeimprovisaatioharjoitteiden avulla. Kehoyhteyttä vahvistavien harjoitteiden avulla innostaja auttaa ihmisiä myös tutkimaan omaa identiteettiään ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Tanssi-innostaminen sopii kaikille, koska siihen kuuluu olennaisesti jokaisen ihmisen oman kehon ja liikkeen kunnioittaminen sellaisena kuin se on.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Verkossa toteutettava tanssi-innostamisen hanke toivottaa tervetulleeksi kaikki kaupunkilaiset synnyttämään Tampere tanssii -ilmiön!
"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Ilmoittautuminen 10.5. mennessä lomakkeella.
\nLaita otsikoksi Tampere tanssii! ja kerro lyhyesti itsestäsi. Ilmoittauduttuasi saat osallistumisohjeet 17.5. mennessä.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Vuonna 2018 valmistuneet tanssi-innostajat kertovat ajatuksiaan menetelmästä alla olevalla videolla.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/Jveo1DHIp88","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kappale 6"}],"pubDate":"2020-04-29T11:10:45.366Z","editDate":null,"title":"Tampere tanssii!","excerpt":"Tule mukaan toteuttamaan paikallinen yhteisötanssiteos verkossa.","metaTitle":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15"},"image":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1"},"id":"6597b216-a5fd-46e9-8fa3-1280d673b502","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","metaDescription":"","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a3","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["koronavirus","ekokriisi","taide","kasvatus","kestävä tulevaisuus","nykytaide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kirjoitus perustuu pitämääni kommenttipuheenvuoroon professori Veli-Matti Värrin luentoon Sosiaalipedagogiikan verkkokonferenssissa 19.3.2020.
"},{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Viimeisten päivien aikana meidän kaikkien elämä on muuttunut koronapandemian vuoksi. Kuitenkaan kaikille kriittistä ympäristötutkimusta tekeville tilanne ei ole välttämättä yllätys. Glabalisaatio ja sokea usko jatkuvaan kasvuun ovat synnyttäneet kestämättömiä sosiaalisia ja ekologisia rakenteita, jotka eivät kestä koronaviruksen kaltaisia yllättäviä hyökkäyksiä.
\nToisaalta myöskään esimerkiksi itselleni – itsenäisenä tutkijana ja taiteilijana työskentelevälle – tilanne ei aiheuta suuriakaan muutoksia henkilökohtaisessa elämässäni. Mitä nyt tietysti omaa työskentelyrauhaa ei tällä hetkellä juurikaan ole, koska aikani kuluu pääosin kotipäikkyä pitäessä neljävuotiaalle lapselleni. Toisaalta myöskään töitä ei ole, koska monet vähäisetkin palkalliset koulutuskeikat peruuntuvat. Oma elämänlaatuni tuntuu pikemminkin kohenevan, kun olen pakotettu laittamaan terveellistä lounasta lapselleni ja siinä samalla itselleni. Joudun (tai saan!) nyt myös ulkoilla säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Pandemia taisi panna oman elämäni raiteille.
\n(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meitä siitä, mikä elämässä todella on tärkeätä?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Monet tutkijat ovat huomanneet, että vaikka kuinka lisäämme tietoa, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, ihmiset eivät tunnu muuttavan käytöstään kestävämpään suuntaan. Myös koronaviruksesta saatavat irralliset tiedonjyväset eivät jäsenny ihmisten mielissä, ja ohjeistuksiin saatetaankin suhtautua ylimalkaisesti.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli tarvitaan ymmärrystä siitä, miten riippuvaisia olemme toisistamme, sekä muista ihmisistä ja toimivista ekosyteemeistä. Tietysti riippuvuussuhteet tulevatkin nyt näkyviin
\nmaailmantalouden romahduksessa, liikkuvuuden rajoituksissa ja muissa ihmisen elämän muutoksissa. Kun asiat toimivat, emme huomaaa kytköksiämme globaaliin talousjärjestelmään, ruoantuotantoon, terveydenhuoltojärjestelmään ja moniin muihin rakenteisiin, jotka pitävät yhteiskuntaa kasassa.
\nTärkeintä systeemisessä ymmärryksessä on kuitenkin sen tiedostaminen, miten me ihmiset olemme osa koko elämänverkkoa. Eli sen ymmärtäminen, että ihminen on osa luontoa ja elinvoimaisten ekosysteemien turvaaminen tarkoittaa myös ihmisen elinolojen turvaamista.
\nSysteeminen ymmärrys edellyttää siis myös ihmisyyden uudelleen tulkintaa. Kuvittelemme, että ihminen eroaa muista eläimistä nimenomaan sen vuoksi, että ihminen on rationaalinen olento. Veli-Matti Värri puhuu siitä, kuinka välineellinen järki hallitsee maailmasuhdettamme.
\nAsetamme rationaalisen ajattelun kaiken yläpuolelle, ja näemme arvoa vain sillä, millä on välineellistä hyötyä meille itsellemme ja ihmiskunnalle. Puhumme luonnostakin resurssina. Eläin nähdään ravintona ihmiselle ja puu materiaalina tuottaa taloudellista arvoa. Myös ihminen on arvokas vain tuottavana.
\nMyös Juha Varto puhuu “pääistyneestä” maailmasuhteesta. Elämme vain päässämme ja unohdamme kehollisen maailmasuhteemme. Descartesin kuuluisa lausahdus “Ajattelen, olen siis olemassa” on vienyt harhaan länsimaisen ymmärryksen ihmisestä ja tämän maailmasuhteesta. Vartoa lainaten: millainen olisikaan maailmasuhteemme, jos Descartes olisikin lausahtanut “Aistin, siis maailma on”?
\nOlen taiteilijana ja taidekasvatuksen puolestapuhujana korostanut nimenomaan taiteen merkitystä uudenlaisen maailmasuhteen luomisessa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Miksi nimenomaan taide?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taidehan on sekä järjetöntä että hyödytöntä – ainakin jos sitä ajattelee uusliberalistisen ideologian kautta. Ehkä voidaankin sanoa, että juuri siksi taidetta tarvitaankin! Taide ylittää ne patologiset rakenteet, joihin sokeasti uskomme, siitäkin huolimatta, että ne aiheuttavat sekä ekologista että sosiaalista kärsimystä ja tuhoa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Taidetta tarvitaan, koska se yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet: järkiperäisen, aistimellisen ja emotionaalisen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Nyt peräänkuulutetaan tunnekasvatusta oppiaineeksi kouluihin. Itse vierastan tunnekasvatusta erillisenä oppiaineena: ikään kuin tunteet olisivat jotakin irralliseksi erotettavaa ihmisessä ja ikään kuin niitä voisi opettaa elämästä irrallisina.
\nSe mitä sen sijaan tarvittaisiin, olisi nimenomaan sen ymmärtämistä, että ihminen on kokonaisuus: aistiva, tunteva ja ajatteleva olento. Eikä näitä ulottuvuuksia voida erottaa ilman, että seurauksena on vakavia ongelmia niin yksilötasolla kuin sosiaalisessa – tai pikemminkin ekososiaalisessa – kontekstissa.
\nOlen kirjoittanut vuoden 2017 Sosiaalipedagogiikan vuosikirjaan artikkelin otsikolla
\n“Nykytaidekasvatus toisintekemisenä ekososiaalisten kriisien aikakaudella”. Artikkelissa pohdin nykytaidekasvatuksen mahdollisuuksia haastaa paitsi yltiörationaalista ihmiskuvaamme myös muita modernin ajan itsestäänselvyyksinä pitämiämme oletuksia, kuten yksilökeskeisyyttä, välinearvoa, kulutuskeskeisyyttä, mekanismia ja uskoa jatkuvaan kasvuun sekä niin sanottua keskusta-ajattelua.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Parhaimmillaan nimenomaan nykytaidekasvatus voi olla väline kriittisen ajattelun kehittämiseen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Taidekasvatus nähdäänkin usein taiteellisen oppimisen lisäksi identiteetin tarkastelun ja sosiaalisen tiedostamisen projektina, mutta näin ekososiaalisten kriisien aikakaudella nykytaidekasvatuksella voi olla tärkeä tehtävä myös ympäristötietoisuuden herättelijänä.
\nOlen käyttänyt pohjois-amerikkalaista EcoJustice-ajattelua eli ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden viitekehystä apuna sen hahmottamisessa, miten sosiaalisten ja ekologisten ongelmien yhteyden voisi paremmin tunnistaa. Olen myös sitä mieltä, että nimenomaan taidekasvatus on parasta ekososiaalista kasvatusta. Taiteen avulla kun on mahdollista luoda nimenomaan ”vaihtoehtoisia toimintamalleja” ja tuoda ”esiin näkymätöntä”, eli jotakin sellaista, minkä emme uskonut olevan edes mahdollista.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 6","text":"Juuri vaihtoehtoisissa ajattelumalleissa ja toisintekemisessä piileekin nykytaiteen merkittävin pedagoginen mahdollisuus."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 7","text":"On tärkeä ymmärtää, että taiteesta yksinään ei ole pelastajaksi maailman ongelmiin. Mikä tahansa taide tai taidekasvatus ei myöskään välttämättä ole kriittistä toisintekemistä. Mutta esimerkiksi moniaistisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat taidekasvatusprojektit voivat haastaa rationalismin ja individualismin ylivaltaa ja auttaa kasvamaan kohti kokonaisvaltaista kehollista maailmasuhdetta.
\nRationalismin ja individualismin lisäksi myös välineellinen ajattelu vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme esimerkiksi toisiin ihmisiin, muihin eläimiin ja luonnonympäristöön. Välinearvoinen suhtautuminen toiseen on mahdollistanut myös globaalin kulutuskulttuurin, jonka seurauksena ekososiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt.
\nKonkreettisen aineellisen lopputuloksen sijaan taiteen prosessiluonteisuutta ja aineettomuutta korostava nykytaidekasvatus voi haastaa välinearvoista ja kuluttamiseen keskittyvää elämäntapaa ja kutsua esiin itseisarvoista todellisuuskäsitystä.
\nModernistinen ajattelumalli on myös mekanistinen: ihmiset, eläimet ja muut luontokappaleet näyttäytyvät ikään kuin koneina, joita on mahdollista kehittää jatkuvasti paremmiksi ja tuottavammiksi. Taidekasvatus voidaan kuitenkin määritellä uudestaan niin, että se ei korosta mekaanista ja kehitysuskoista suhtautumista taiteen tekemiseen ja oppimiseen, vaan taiteen prosessien kautta innostetaan ihmiset kokeilemaan ja heittäytymään tuntemattomaan ja havahtumaan uudenlaiseen ymmärrykseen.
\nMeillä on myös tapana asettaa jotkut ihmiset, olennot ja ilmiöt keskiöön ja loput marginaaliin. Tälläinen niin sanottu sentrinen ajattelu ohjaa myös voimakkaasti toimintaamme. Ihmis-, mies- ja etnosentrismi ovat kaikki sukua toisilleen: rasismi ja seksismi sekä esimerkiksi eläinten tehotuotanto ovat mahdollisia tällaisen keskusta-ajattelun vuoksi.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 7","text":"Nykytaiteessa monenlaiset tekemisen tavat ja tulkinnat ovat sallittuja ja jopa toivottuja, siksi marginalisoinnin sijaan taide auttaakin arvostamaan maailman moninaisuutta ja toisaalta näkemään myös samuutta ja vastavuoroisuutta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 8","text":"Modernin oletusten haastaminen ei ole helppo tehtävä – mutta se on välttämätön!
\nNyt jos koskaan tarvitaan pitkäjänteistä ja näkemyksellistä kasvatusta.
\nMeidän on kysyttävä itseltämme: millaista elämää ja tietoa arvostamme?
\nNykytaide moniaistisena, kollektiivisena ja vastavuoroisena toimintamuotona voi nostaa esiin kokonaisvaltaista kehollista tietoa, jonka olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa ja jonka olemassaolosta emme voi saada tietoa vain modernismin oletuksiin nojaavassa maailmassa.
\nNykyisessä ympäristökriisien ja sosiaalisten epävarmuuksien maailmassa on tärkeätä nostaa esiin laaja-alaisempaa ymmärrystä sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kytköksistä. Yhtä tärkeätä on myös auttaa kuvittelemaan – ja taiteen kautta kokeilemaan ja kokemaan – asioita eri tavoin ja näin luomaan myös toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/mUbML8yNMy0","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-03-22T17:10:35.409Z","editDate":null,"title":"Koronavirus, ekokriisi ja taide","excerpt":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meille, mikä elämässä todella on tärkeätä? Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä. Meidän on kysyttävä itseltämme, millaista elämää ja tietoa arvostamme? Taide yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet aistisen, emotionaalisen ja järkiperäisen.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-14"},"image":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26"},"id":"5875177c-1c1b-4ad4-9bf8-a3c0f0ae311e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a4","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["opettajuus","opettaja","oppiminen","oppilas","kasvatus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Väitän, että opettajuuden tautalla vaikuttaaa edelleen hyvin vahvasti kolme myyttiä, jotka voivat olla haitallisia sekä opettajan opettamiselle että oppilaan oppimiselle. Jos olet nuori, tai et välttämättä enää niin nuorikaan, opettaja ja tunnet epämukavuutta koulumaailmassa, niin vika ei välttämättä ole sinussa itsessäsi. Väsymys, ahdistus tai kyllästyminen opetustyöhön voi johtua siitä, että hitaasti uudistuva koulumaailma ei välttämättä ole linjassa omien arvojesi kanssa.
\nErosin itse 11 vuotta sitten opettajanvirastani juurikin arvoristiriidan vuoksi. Tiedän, etten ole valitettavasti ainoa, joka on päätynyt samaan ratkaisuun, joten sen vuoksi haluankin tässä tekstissä purkaa kolme sitkeästi opettajuuteen liittyvää myyttiä. Toivon, että yhä useampi tuore opettaja, joka aloittaa työuransa korkein odotuksin, toivoa täynnä ja missionaan maailman muuttaminen, ei vaipuisi epätoivoon, vaan jaksaisi uskoa omiin arvoihinsa ja tavoitteisiinsa.
\nAluksi on kuitenkin paikallaan huomauttaa, etten suinkaan väitä, että kuvaamani myytit ilmenisivät räikeimmillään jokaisessa kouluyhteisössä. Uudistuneet opetussuunnitelmat ovat ohjaanneet kouluja kehittämään pedagogisia mentelmiä ja oppimisympäristöjä. Paljon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana, kun olen ollut poissa kentältä “tutkijan kammiossani”, mutta uskon, että meidän tulisi uudestaan ja uudestaan palata perusasioihin ja pohtia rehellisesti niitä arvoja ja uskomuksia, jotka väistämättä muokkaavat omaa toimintaamme myös opettajina.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Myytti 1: Opettaja on oikean tiedon haltija."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Edelleen saatetaan ajatella, että opettaja on se, jolla on oikea tieto hallussa ja että hänen tehtävänään on kaataa tämä oikea tieto oppilaan päähän. Ei kuitenkaan tarvitse kuin katsoa vanhoja tietokirjoja, niin voi huomata, että tieto on uudistuvaa. Koko länsimainen tiedekin perustuu sille ajatukselle, että tietoa kokoajan koetellaan ja se uudistuu jatkuvasti. Opettaja itse ei välttämättä enää ajattele olevansa totuuden haltija, mutta sitä saattavat häneltä odottaa oppilaat tai jopa vanhemmat.
\nOlisikin todella tärkeätä, että opettaja näyttäisi itse oppilailleen mallia siitä, että on tärkeämpää olla kiinnostunut itse oppimisesta. Eli opettajan tulee johdattaa oppilaat oppimisen äärelle. Hänen tulee myös pitää yllä innostusta ottaa asioista selvää ja olla kriittinen tietoa kohtaan. Näin opettaja ja oppilas yhdessä rakentavat ja lisäävät ymmärrystä erilaisista ilmiöistä. (Toki joitakin asioita on “tehokkainta” opettaa opettajajohtoisesti, mutta se ei voi olla se ainoa oikea opetusmenetelmä, mitä opettaja harjoittaa.)
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Myytti 2: Opettaja on ankara auktoriteetti."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Edelleen osa aikuisista ajattelee, että opettajan auktoriteetin tulisi perustua vallankäyttöön eli perinteisesti ankaruuteen ja tiukkoihin sääntöihin. Sillä ei tunnu olevan lainkaan väliä, onko säännöissä järkeä tai enää nykymaailmassa perustetta, mutta “näin nyt vaan on aina tehty” ja “minä määrään”. Tällainen asenne ei kuitenkaan tunnu enää toimivan (ja hyvä niin!).
\nOpettajan tulisikin mielummin antaa tunnustusta oppilailleen – ja nimenomaan jokaiselle sellaisena kuin hän on. Jokainen oppilas on erilainen, mutta arvokas. Tunnistamisen ja tunnustuksen kautta saavutetaan yhteinen luottamus. Näin myös opettaja voi saada tunnustusta itselleen. Toisin sanoen, opetustapahtuma on vastavuoroisen tunnustuksen antamisen ja saamisen tila.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Myytti 3: Opettaja ei näytä tunteitaan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Jos kaksi edellistä myyttiä ovatkin jo hieman murtumassa, niin kolmas elää edelleen hyvin sitkeästi: eli opettajan ei tule näyttää omia tunteitaan. Omituisinta tässä ajatuksessa kuitenkin on se, että tänä päivänä peräänkuulutetaan yhä enemmän sitä, että oppilaille pitäisi antaa nimenomaan tunnekasvatusta. Tunnekasvatuksesta toivotaan jopa erillistä oppiainetta, ikään kuin tunteet olisivat ihmisestä irrallisia asioita, joiden opettaminen voitaisiin kuitata 45 minuutin oppitunnilla viikossa.
\nMitä jos opettaja ei itse näytä omia tunteitaan? Opettaja ei näytä esimerkkiä siitä, että hän myös on tunteva olento? Miten silloin voidaan olettaa, että oppilaat osaisivat tunnistaa, käsitellä ja hyväksyä erilaisia tunteita itsessään?
\nVäitänkin, että on todella tärkeätä, että opettaja on luokkatilanteessa läsnä kokonaisena, aitona itsenään – myös kaikkine tunteineen. Sitä kautta hän näyttää oppilaille esimerkkiä siitä, miten olemme kaikki tuntevia olentoja ja että se on ihan ok. Opettaja, aivan kuin kuka tahansa kasvattaja ja aikuinen, näyttää mallia siitä, miten erilaisten, myös vaikeiden, tunteiden kanssa voi oppia elämään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Valitettavasti epäilen, että nämä kolme myyttiä vaikuttavat edelleen todella sitkeästi opettajuuden taustalla yleisissä asenteissamme."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Uskon myös, että juurikin nämä myytit ovat myös erittäin haitallisia oppimisen esteitä. Kummalliset – nykymaailman arvojen kanssa ristiriitaiset – rooliodotukset vaikuttavat negatiivisesti myös opettajan työhyvinvointiin. Ja uskon että ne ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla
\nparempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ensinnäkin se, että opettajan pitää olla oikean tiedon hallitsija.
\nEi, vaan opetetaan oppilaat mielummin oppimaan ja ajattelemaan kriittisesti.
\nToinen, se että auktoriteetin pitää perustua vallankäyttöön.
\nEi, vaan luottamuksen ilmapiiri syntyy vastavuoroisesta tunnustuksesta.
\nKolmanneksi, opettaja ei saa näyttää omia tunteita.
\nEi, vaan nimenomaan opettaja näyttää esimerkillään mallia siitä, kuinka erilaiset tunteet ovat sallittuja.
\nPääsisimmekö näillä eväillä lähemmäksi uutta – ekososiaalisesti kestävämpää – opettajuutta?
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/k3c2NjlfP4c","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-03-06T10:49:54.211Z","editDate":null,"title":"Opettajuuden kolme myyttiä ja miten ne puretaan","excerpt":"Haitalliset uskomukset vaikuttavat negatiivisesti oppilaiden oppimiseen mutta myös opettajan työhyvinvointiin. Uskon, että opettajuuden myytit ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla parempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta. Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-13"},"image":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8"},"id":"0943b5cc-0b6e-4fb1-8c1f-70b9d127ef75","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a5","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6","position":"center bottom"},"overlay":{"opacity":0.33},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekokriisi","taide","taidekasvatus","aistit","kehollisuus","tunteet"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Usein taiteen ja taidekasvatuksen “hyödyllisyyttä” perustellaan sillä, että taide ruokkii
\nluovuutta ja mielikuvitusta. Nyt jos koskaan, näin ekokriisin aikana, onkin todella tärkeätä, ettemme vaivu lamauttavaan ympäristöahdistukseen, vaan säilytämme toivon tulevaisuuden suhteen. Meillä tulee olla siis kyky kuvitella parempi tulevaisuus. Miten voisimme elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmin? Onko kilpailu ja väkivalta sekä luonnonympäristön ja toisten eläinten riisto ainoa mahdollisuutemme? Vai voisimmeko elää jollakin toisella tapaa?
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1f","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Nimenomaan taidekasvatuksen on ajateltu ruokkivan oppijan mielikuvitusta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Mielestäni sana mielikuvitus on kuitenkin harhaanjohtava, koska se viittaa erityisesti mielen sisältöihin. Tämä taas on ongelmallista, jos käsitämme mielen ruumiistamme irrallisena ja ainoastaan järjen keskukseksi. Mielikuvitus-sanassa mieli yhdistetään myös kuva-sanaan, joka viittaa taas johonkin näköaistilla havaittavaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Taidekasvatuksen potentiaali on kuitenkin nimenomaan siinä, että taiteella voidaan ylittää järkiperäisen tietämisen taso."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Taide aktivoi keskeisesti erilaisia tunteitamme ja aistejamme – ja usein nimenomaan muitakin aisteja kuin vain hallitsevaa näköaistiamme. Huomautan kuitenkin tässä yhteydessä, että myös järkiperäisellä ajattelulla on tärkeä rooli paremman (kestävän ja demokraattisen) tulevaisuuden luomisessa! Ongelma syntyy siitä, jos emme kykene enää aistimaan ja tuntemaan ja siten meiltä häviää kyky myös tarkastella kriittisesti sitä, mitä itseasiassa luulemme tietävämme.
\nJos ajattelen omaa taiteen tekemistäni, niin voin tietysti lähteä tutkimaan taiteella jotakin sellaista teemaa, jonka olen “järkiperäisesti” miettinyt ja usein jo mielessäni “nähnyt” etukäteen lopputuloksena. Tällaiset teokset syntyvät usein turhautumisestani jotakin ilmiötä kohtaan ja haluan tehdä sen näkyväksi taiteen keinoin.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 2","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1e","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Melkeinpä parasta on kuitenkin se, kun heittäydyn tutkimaan eri aistein ja vain epämääräisesti “jotakin”."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taiteellinen tutkiminen saattaa tapahtua tanssin kautta tai vaikkapa piirtämällä, mutta joka tapauksessa aktivoimalla aistini ja ilman “visiota” tulevasta, voin päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mitä järkeni ja mieleni ei vielä ollut tavoittanut. Järkiperäinen reflektio tapahtuu vasta jälkikäteen. Usein saatan vasta vaikkapa näyttämöteokseni ensi-illassa saada käsityksen siitä, mistä teoksessani on kyse. Merkitykset ja tulkinnat muuttuvat kuitenkin aina myös esityskertojen myötä ja myös jokaiselle katsojalle syntyy omia tulkintoja, jotka saattavat poiketa myös radikaalisti omista ajatuksistani.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Jos käytän vain järkiperäistä ajatteluni, niin silloinhan toistan vain sitä, minkä jo tiedän. Mutta aistien, taiteellisen toiminnan kautta, voinkin nimenomaan päästä käsiksi sellaiseen maailmaan, josta minulla ei järjen kautta, tiedollisesti, ollut minkäänlaista visiota ennakkoon."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Taiteen merkitystä pohdittaessa olisikin keskeistä ymmärtää se, että taiteen rooli ei ole mitenkään vähäpätöinen yhteiskunnassa. Taide ja taidekasvatus ei ole mitään “ylimääräistä kivaa”, joka toteutetaan sitten, kun perustarpeet on laitettu kuntoon ja jos ylimääräistä rahaa on jäänyt. Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana – ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 3","content":{"id":"5e58f66001d792521c2afa1d","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"On erittäin tärkeätä, että ymmärrämme taiteen ja taidekasvatuksen perustavaa laatua olevana osana ihmisyyttä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ihminen ei ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) vain kylmän järkevä olento, vaan tunteva ja aistiva eläin, jolla on halu kommunikoida toisten kanssa ja olla kekseliäs ja luova. Ilman taiteen aktivoimaa kokonaisvaltaista inhimillisyyttä meistä on vaarassa tulla vain suorittavia koneita. Sen takia: taidetta lisää – tai olemme pulassa!
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 4","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa20","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Otsikkokuva on pysäytyskuva videoteoksestani Balance (2018). Kuvaaja: Satu Järvinen
\nMuut kuvat ovat vetämästäni työpajasta Arts For Parks -projektissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Kuvaaja: Elizabeth Bushey
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/_g5korijs6A","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 5"}],"pubDate":"2020-02-28T10:40:01.775Z","editDate":null,"title":"Maailma tarvitsee taidetta!","excerpt":"Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-12"},"image":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6"},"id":"2332f13e-7f96-4849-b89f-9a422751257e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a6","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","position":"center center","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.34},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["piirtäminen ","taide","piirustus","havaitseminen","tunnistaminen","tunnustuksen pedagogia","taidekasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Käyn Tampereen työväen opistolla joka keskiviikko piirtämässä elävää mallia. Se on hyvin rentouttava harrastus, koska kokonaisen 2,5 tunnin aikana en voi miettiä työ- tai kotiasioita, vaan ainoastaan keskittyä malliin sekä oman silmän ja käden yhteispeliin.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Mallipiirustuksella on itselleni kuitenkin myös syvempi merkitys: voin piirtämisen kautta tutkia käytännössä tunnustuksen pedagogian ensimmäistä tasoa eli tunnistamista."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Tunnustuksen pedagogian mallissahan esitän, että meidän tulisi siirtyä tietämisestä tunnistamiseen. Vaikka olen kehittänyt mallin nimenomaan kasvatusajattelun teoriaksi, niin nimenomaan tämänpäiväisen mallipiirustusesimerkkini kautta toivon, että sen voisi ymmärtää myös laajemmin. Toisin sanoen tunnustuksen pedagogia on ennen kaikkea arvo- ja asennemuutokseen tähtäävä malli, jonka filosofiaa voi siis soveltaa ihan mihin tahansa elämän alueelle – vaikka talon remontointiin!
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Miksi käytän mallipiirustusta esimerkkinä? No, yksinkertaisesti siitä syystä, että mallin piirtäminen ei onnistu, jos piirrän sitä, minkä tiedän."},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli jos – ja kun – minulla on päässäni ajatus siitä, minkälainen ihminen on, minkälaiset kädet ja jalat sillä on, ja miten ne ovat suhteessa ihmisen kokonaisvartaloon, minun tulee ikään kuin unohtaa tämä tieto ja asettua havaitsemaan juuri tätä ihmistä tässä asennossa.
\nKun malli on erilaisissa asennoissa, en voikaan piirtää esimerkiksi kättä sen mittaiseksi kuin tiedän sen \"optimiolosuhteissa\" olevan. Jos esimerkiksi mallin käsi tulee suoraan minua kohden, niin minun pitää osata piirtää niin sanottu lyhennys. Yleensä lyhennysten piirtäminen on itselleni helpompaa, jos vaikka suljen toisen silmäni ja katson kohdetta vain toisella silmällä. Raaja on helpompi nähdä massana, eikä “tietoni” käden pitkulaisesta muodosta häiritse puhdasta havaintoani.
\nMinun täytyy siis katsoa mallia hyvin tarkkaan ja piirtää se, minkä näen – minkä minä näköaistillani aistin – eikä siis sitä, minkä minä tiedän. Siinä mielessä piirtäminen mallista on siis erittäin hyvä ja konkreettinen harjoitus tunnustuksen pedagogian ensimmäiseen vaiheeseen, tunnistamisen opetteluun.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Mallipiirustus on siis erityisen hyvä harjoitus siihen, miten tunnistaminen eroaa tietämisestä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Lyhennysten lisäksi värien käytön harjoitteleminen on mielenkiintoista mallipiirustuksessa. Meillähän on esimerkiksi usein ajatus siitä, että puuvärisetissä valkoista länsimaista ihmistä edustaa possunpinkki väri ja että kun sillä sitten väritän koko henkilön, niin se vastaa ihmisen \"ideaalia\" ihonväriä.
\nJos kuitenkin keskityn oikein tarkkaan katsomaan mallia ja haluan piirtää todellakin sitä, minkä aidosti havaitsen, huomaan, että ihossa näkyykin eri värejä. Siinä saattaa olla vähän vihertävää, punertavaa, mitä tahansa värejä, riippuen siitä, onko kehon osa varjossa vai valossa, tai miten siihen heijastuu valoa esimerkiksi muiden pintojen kautta.
\nEli jälleen: en voi piirtää sitä, minkä tiedän, vaan minun pitää asettua havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia värejä ja muotoja ja sitä kautta lopulta – erittäin ankaran työskentelyn tuloksena – lopputuloksesta tulee elävä ja tunnistettava.
\nJoka tapuksessa, vaikka lopputulos ei aina niin hyvä olisikaan, on erittäin hyödyllistä harjoittaa tunnistamista ja sitä, miten havainto siirtyy viiva kerrallaan omaan piirustukseen – ja miten samalla myös oma elämänasenne saattaa muuttua.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/dRKX9HbhRFA","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kaipaisiko oma työyhteisösi välineitä luovuuden ruokkimiseen? Ehkäpä irtipääsyä \"tietämisen\" harhasta? Tarvitsetteko vinkkejä ilmiöiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen?
\nOTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ JA LUODAAN TEILLE SOPIVA KOULUTUSPAKETTI, TYÖPAJA TAI INSPIRAATIOPUHEENVUORO!
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-02-21T11:16:39.559Z","editDate":null,"title":"piirrä - ja unohda, minkä tiedät!","excerpt":"Mallista piirtäminen ei onnistu, jos piirtää sitä, minkä tietää. Siksi piirtäminen on erinomaista havaitsemisen ja tunnistamisen harjoittelua!","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/piirra"},"image":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579"},"id":"7cdb2cc3-c43c-4283-9374-2c247e835735","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a7","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["taide","nykytaide","taidekasvatus","kasvatus","ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","ekokriisi","eläinoikeudet","muoviroska","kriittisyys"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin ekososiaalisesta oikeudenmukaisuuskasvatuksesta ja vihjaisin, että taiteella voisi olla siinä erityinen tehtävä. Joten kirjoittelenkin nyt hieman lisää taiteesta ja erityisesti ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäisestä tehtävästä eli kriittisyydestä. Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat on ikään kuin “luonnollistettu”, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Minulle on todella tärkeätä, että jos teen kriittistä taidetta, niin luomisen on lähdettävä \nomasta ärsyyntymisestäni jotakin tiettyä ilmiötä kohtaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi väitöskirjatutkimukseni taustalla oli monitaiteinen teos, jonka toteutin nuorten miesten kanssa. Näyttämöteos sai alkunsa siitä, kun olin siihen aikaan opettajana ja minua ärsytti se tapa, jolla pojista, nuorista miehistä kirjoitettiin mediassa. Valitettavasti myös opettajainhuoneessa asenteet poikia kohtaan saattoivat olla hyvinkin negatiivisia. Heidän tulevaisuudelleen ei annettu paljonkaan toivoa.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43fd9c796af8000f1e3d8c"},"label":"Kuva 1","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Olen myös tehnyt teoksen The Princess of Plastific Ocean. Se puolestaan syntyi sellaisesta tilanteesta, kun kävin kapassa lomamatkallani Floridassa. Ostin mielestäni varsin kohtuulliset ostokset – sellaisia arkisia elintarvikkeita ja tavaroita, mitä nyt lapsiperheessä jokapäiväisessä käytössä kuluu. Sitten huomasin, että ostokset pakattiin 17 ohueen, pieneen muovipussiin. Kun palasin majoituspaikkaan ja purin ostokset, katselin pusseja: “Apua,
\nhirvittävä määrä muovia! Mitä mä teen näillä?” Lomamatkalla kun ei edes roskia tule niin paljon, että olisin voinut hyödyntää kaikki muovipussit roskapusseina. Päätinkin sitten viikata pussit nätisti matkalaukkuuni ja kuljettaa Suomeen. Ajattelin jo silloin, että näistä täytyy tehdä teos! Siitä järkytyksestä syntyikin sitten performanssi kaupunkitilaan.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d442c6d796af8000f1e3da7"},"label":"Kuva 2","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"He died for my sins on kolmas esimerkki taideteoksesta, joka syntyi omasta ärsyyntymisestäni – tai oikeastaan häpeän tunteestani: Yhtenä päivänä huomasin, että vaatekaapissani roikkuu kolme vaatetta, joissa oli somisteena kaninkarvaa. Oli liivi, jonka rinnuksessa oli kaninkarvasomistetta, hanskat, ja huivi, jossa oli pampuloita kaninkarvasta. Huomasin, ettei minusta tuntunut enää mukavalta pukeutua niihin. Joskus vuosia aiemmin, kun olin ne ostanut, en ollut edes tajunnut vaatekappaliden sisältävän toisen elävän olennon osia. Nyt minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan käsitellä taiteen keinoin nousevaa häpeän tunnettani ja sitä kautta myös eläinoikeuksia.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"label":"Kuva 3","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti, kun on kyse nykytaiteesta, on mahdollista, että taiteilijan intentio eli se mitä taiteilija on ajatellut lähtiessään tekemään teosta, ei välitykään sellaisenaan katsojalle. Minua se ei kuitenkaan haittaa. On pääasia, että teos herättää ylipäätään ajatuksia. Monille teokset herättävät ajatuksia juuri niistä samoista tuntemuksista, mitä itselläni on ollut. Toisaalta on aina kiinnostavaa, jos kuulen yleisöltä kommentteja jostain aivan muusta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Nykytaiteella on mahdollisuuksia osoittaa nykymaailman kummallisuuksia, itse puhun niistä usein \"normalisoituina patologioina\". Toisaalta taide voi myös virittää ajatuksia johonkin aivan muuhun: minkälainen toisenlainen maailma olisi mahdollinen?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/wQy-xgE4y20","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Kiinnostuitko? Lisää esimerkkejä löydät englanninkielisestä taiteilijaportfoliostani!
"},{"label":"Kuva 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"link":{"target":"/blogi/arsyyntynyt-taiteilija","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat ovat ikään kuin luonnollistettu, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.","title":"Ärsyyntynyt taiteilija","editDate":null,"pubDate":"2020-02-14T09:27:17.392Z","id":"99ff3c1f-b9fb-4a11-8ceb-0a736388e631","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a8","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","kasvatus","ekokriisi","taidekasvatus","kestävä tulevaisuus","kriittisyys","mielikuvitus","yhteinen hyvä","yhteisvauraus","perinteet","luovuus","taide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mitä on ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus? Olen tutkinut sitä hyvin paljon nyt jo noin seitsemän vuoden ajan ja muun muassa toimittanut Jussi Mäkelän ja Rebecca Martusewiczin kanssa kirjan Art, EcoJustice, and Education, joka ilmestyi reilu vuosi sitten Routledgen julkaisemana. Tämä kirja, ja oma ajatteluni muutenkin, nojaa hyvin paljon Rebecca Martusewiczin, Jeff Edmunsonin ja John Lupinaccin kirjoittamaan kirjaan EcoJustice Education.
\nSuomennan siis itse tämän viitekehyksen ‘ekososiaaliseksi oikeudenmukaisuuskasvatukseksi’. Se on pitkä sanahirviö (pyydän anteeksi!), mutta haluan sisällyttää käännökseen ekologian lisäksi myös sosiaalisen ulottuvuuden, koska viitekehyksessä todellakin on kyse siitä, että sekä ekologisilla että sosiaalisilla ongelmilla – sekä niiden ratkaisuilla – on samat juuret.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisella oikeudenmukaisuuskasvatuksella on kolme tehtävää: kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia niin sanotuista \"itsestäänselvyyksistä\", jotka vaikuttavat hyvin paljon jokapäiväiseen ajatteluumme ja toimintaamme. Kyseessä ovat siis niin sanotut “modernin oletukset” eli teollisen yhteiskunnan normalisoimat “ismit”, kuten esimerkiksi individualismi, rationalismi ja mekanismi. Muita tällaisia ajattelumalleja, joita emme osaa enää edes kyseenalaistaa (vaikka ne aiheuttavatkin ilmiselvästi sekä sosiaalista että ekologista tuhoa ja kärsimystä) ovat esimerkiksi usko jatkuvaan kasvuun sekä erityisesti niin sanottu sentrinen ajattelu – ja niistä tietysti suurimpana ihmiskeskeinen eli antroposentrinen ajattelu. Tällainen maailmankuva asettaa ihmisen keskiöön ja kaiken muun elämän marginaaliin. Muiden elollisten olentojen tehtävänä on siis ainoastaan palvella ihmisen hyvää.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäinen ajatus on siis se, että meidän tulee tehdä perusteellinen kulttuurinen analyysi omasta ajastamme ja tarkastella tällaisia “normalisoituja” ilmiöitä hyvin kriittisesti."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kriittisyyden lisäksi meidän tulee kuitenkin ruokkia myös ‘yhteistä hyvää’, eli englanniksi käytetään sanaa \"commons\". Se tarkoittaa sekä yhteisvaurautta että sellaisia kulttuurisia perinteitä, jotka ruokkivat kestävää hyvinvointia. Yhteysvauraudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että puhtaan ilman ja veden tulisi olla kaikkien oikeus, jokaisen ihmisen mutta myös muun elämän. Entä mitä ne sellaiset perinteet voisivat olla, jotka auttavat ihmistä elämään yhdessä kestävästi muun elämän kanssa? Usein tällaisia esimerkkejä kaivetaan alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta mikään kulttuuri ei sinänsä ole läpeensä ekologinen tai epäekologinen. Jokaisesta kulttuurista ja lähiyhteisöstä voimme siis etsiä niitä juuri omaan ympäristöömme sopivia kestäviä perinteitä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen toinen perusperiaate ja tehtävä on siis yhteisen hyvän – tarkoittaen sekä yhteisvaurautta että kestäviä perinteitä – suojeleminen ja elvyttäminen."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kolmas tehtävä on mielikuvituksen käyttäminen. Jotta pystymme rakentamaan paremman, kestävämmän tulevaisuuden, meidän on ensin pystyttävä kuvittelemaan se. Taiteella ja taidekasvatuksella voi olla aivan keskeinen rooli paremman elämän kuvittelemiseen ohjaamisessa. Miten voimme päästä yli stereotypioiden ja normalisoitujen patologioiden? Miten voimme unelmoida ja pitää toivoa yllä?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen kolmas tehtävä on siis auttaa näkemään yli totuttujen kaavojen ja rohkaista astumaan tuntemattomaan – kohti yhteisesti jaettua hyvää."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen perusperiaatteet – kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus – kytkeytyvät toki saumattomasti yhteen. Ensin meidän täytyy tunnistaa ja tunnustaa ongelmat, jotta voimme kuvitella jotakin parempaa. Toisaalta on lohdullista huomata, että meillä on olemassa jo paljon hyvää ja että meillä on mahdollisuus elvyttää niitä tapoja, jotka edistävät sekä sosiaalista että ekologista oikeudenmukaisuutta. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta ja tyhjästä!
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/cj2ZqhzpRCM","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"link":{"target":"/blogi/ekososiaalinen-oikeudenmukaisuus","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Kolme askelta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään tulevaisuuteen.","title":"ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","editDate":null,"pubDate":"2020-02-07T18:41:37.399Z","id":"6bb25b87-4be7-499e-afc1-ab627771495d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a9","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ihminen","ihmisyys","ekokriisi","filosofia","fenomenologia","systeeminen ymmärrys","kehollisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Miten ihmisyys pitäisi ylipäätään ymmärtää?
\n[Jos et jaksa lukea, niin tekstin lopusta löydät YouTube-videoni, jossa käsittelen samaa asiaa.]
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Länsimaisen ajattelun ja tieteen ongelma on se, että olemme erikoistuneet yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin ja kukaan ei tunnu hallitsevan enää suurempia kokonaisuuksia."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti erikoistuminen on tuonut paljon hyvääkin, esimerkiksi teknologisia ja lääketieteellisiä innovaatioita. Toisaalta erikoistuminen on aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita on vaikea olla enää näkemättä näin ekokriisin aikana.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millä tieteenalalla on valta määritellä ihminen?"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Medianäkyvyyden perusteella vastaisin että lääketieteellä. Toisaalta, jos pysähdymme miettimään asiaa tarkemmin, niin lääketiede tarkastelee ihmisyydestä ainoastaan ihmisen ruumista, ikään kuin irrotettuna mielen sisällöistä. Mielen sisältöjen tutkiminen ja määrittely on taas annettu psykologian tehtäväksi. Jos taas ajatellaan ihmistä suhteessa johonkin laajempaan todellisuuteen, niin ehkäpä tämä tehtävä lankeaa sitten teologeille.
\nKuitenkin todellisuudessa, jos ajattelet vaikkapa omaa kokemustasi ihmisenä, niin ihmistä ei voi pilkkoa tällä tavoin pienempiin osa-alueisiin, vaan ruumiillisuus, mieli ja sielulliset ulottuvuudet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Fenomenologia pyrkii ymmärtämään ihmistä kokonaisvaltaisemmin, ja nimenomaan ihmisen kokemuksesta käsin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Fenomenologia, on siis keskittynyt purkamaan nimenomaan länsimaisen ajattelun kahtiajaotteluita, kuten ruumis–mieli, minä–toinen tai vaikkapa ihminen–luonto.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide on erinomainen väline kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen tutkimisessa."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi tanssin kautta voi huomata, kuinka jokaisen yksilön kehosta nousee liikkuessa paljon myös muita kuin fyysisiä tuntemuksia. Eli liikkuminen tuo esiin erilaisia tunteita ja jopa muistoja. Tanssin kautta voi tutkia asioita siis “järjen tuolla puolen”. Jos yritämme ymmärtää asioita vain järkiperäisesti, toistamme vain sitä, jonka jo aiemmin tiedämme. Tanssi-improvisaation kautta voimme sen sijaan hypätä tuntemattomaan ja löytää “maailmoja, joiden olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa”, kuten olen usein kuullut tanssityöpajojeni osallistujilta.
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Rohkeus hypätä tuntemattomaan on juuri nyt ekokriisin aikana erittäin tärkeätä."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä jos emme lähtisikään etsimään ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin toistamalla vanhoja (usein jopa jo huonoksi myönnettyjä toimintamalleja), vaan lähtisimmekin etsimään ratkaisuja muuta kautta – monitieteisesti ja -taiteisesti. Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen: se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.
\nP.S. Olen kehittänyt yhdessä ekologi Sami Kedon kanssa ekososialisaatio-käsitteen kuvaamaan ihmisen kytkeytymistä paitsi ihmiselämään myös enemmän-kuin-ihmisen maailmaan.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/NfV60Pni1HQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Alaotsikko 5","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"link":{"target":"/blogi/ihminen---mika-se-on","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen. Se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.","title":"Ihminen - mikä se on?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-31T13:33:56.984Z","id":"56851763-4c67-47e8-87a5-9332a6a43b71","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232aa","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["oppiminen ","taide","taidekasvatus","nykytaide","inkluusio","ennakkoluulottomuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka liian selkeä visio tai ajatus \"ideaalista\" voi tuhota vanhan talon remontissa. Tässä tekstissä jatkan samasta aiheesta: eli muistuttelen siitä, että on olemassa monenlaista hyvää ja oikeata, eli
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ei vain yhtä \"totuutta\" – vaan monenlaista oikeata ja hyvää!"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ennen kuin muutettimme nykyiseen taloomme, olin asunut vain asunnoissa, joissa on valkoisiksi maalatut seinät. Ajatus tapeteista tuntui todella vieraalta. Toisaalta, minulle oli kuitenkin selvää, että kun muutamme vanhaan taloon, jossa on aina ollut tapetteja, niin haluaisin sisustaa perinteisellä tyylillä ja lisätä oman tapettikerrokseni vanhojen päälle. (Rakennuskonservaattorit kun olivat löytäneet olohuoneestamme 17 kerrosta tapetteja!)
\nMinulla ei kuitenkaan ollut tuntumaa tapettien maailmaan. Niinpä ajattelin, että minun täytyisi
\nopiskella asiaa ja ylipäätään totutella ajatukseen, että tapetitkin voivat näyttää hienoilta. Aloinkin sitten selata Pinterestiä – ja ikään kuin altistaa itseäni tapeteille. Melko nopeasti värit ja kuviot alkoivatkin näyttää ihan hauskoilta.
\nMonilla muilla elämänaloilla on kyse täsmälleen samasta asiasta:
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"voi olla, että joku asia tuntuu aluksi todella vieraalta, mutta vähitellen siihen tottuu ja uusissa asioissa voi alkaa nähdä hyviäkin puolia."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi taidetta, varsinkin nykytaidetta, saatetaan pitää vaikeana, jos ei ole harjaantunut ottamaan vastaan nykytaidetta. Oli kyse sitten kuvataiteesta, nykymusiikista, nykytanssista tai mistä tahansa, niin aluksi se voi tuntua todella oudolta, rumalta tai ärsyttävältä.
\nMinua harmittaakin se, että aikuiset ihmiset, opettajat tai vanhemmat, saattavat rajoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja oppia esimerkiksi taiteesta. Me aikuiset olemme siis oppimisen suurin este. Jo ennakkoon ajatellaan, ettei lapsia kiinnosta. Eihän ne mitään nykytaiteesta ymmärrä! Eihän ne pojat tykkää tanssitaiteesta!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tällaisilla ennakkoluuloilla suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta – ja myös itseltämme!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Juu, ei kiitos, ei oo mua varten tommonen taide!
\nNykytaidetta pidetään jonakin sellaisena, jonka harjoittaminen ja josta nauttiminen ei kuulu kaikille, vaan ainoastaan joillekin harvoille ja valituille.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Mutta me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Minä aloin nähdä tapeteissa hyviä puolia, joten ihan varmasti kuka tahansa voi oppia näkemään myös nykytaiteessa jotakin kiinnostavaa. Ensin täytyy vain luopua siitä ajatuksesta, että taideteoksesta pitäisi ymmärtää jotain. Mutta päinvastoin, ei kannata ajatella, että teoksessa olisi jokin oikea totuus, jotain mitä teoksesta pitäisi saada irti, jotakin mikä avautuisi kaikille samanlaisena. Kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä oikeita!
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tärkeintä on asettua ihmettelmään taidetta ja katsoa, minkälaisia tunteita tai ajatuksia se juuri sinussa herättää."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"P.S. Olen kirjoittanut runokokoelman Minkälainen tahansa tavallinen. Se on syntynyt kehityvammaisten aikuisten ajatuksista. Tutkimustyöni heidän kanssaan opetti minulle todella paljon normaaliuden, oikean, hyvän ja “totuuden” harhasta. Olen ikuisesti kiitollinen Wärjäämön porukalle!
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Otsikon kuva: Valokuvainstallaationi He died for my sins (2019)
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/-unwC5trqKQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 3","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Lainaus 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"link":{"target":"/blogi/monenlaista-hyvaa-ja-oikeata","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Omilla ennakkoluuloillamme suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta ja myös itseltämme! Me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan.","title":"Monenlaista hyvää ja oikeata","editDate":null,"pubDate":"2020-01-24T08:08:01.136Z","id":"c435c9c8-1735-46de-92b8-ef06f85c762b","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ab","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["remontti ","vanha talo","tunnistaminen","kasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeviikkoisessa postauksessa mainitsin kotimme remontin ja kirjoittelen tässä siitä aiheesta hieman lisää – koska se tuntuu ihmisiä kovasti kiinnostavan.
\nAloitimme suuren remonttiurakan noin vuosi sitten ja muutimme uuteen kotiimme juhannuksen jälkeen. Nyt meillä on tietysti käynyt paljon ystäviä kylässä ihastelemassa remontin tuloksia. Monet ovat kysyneet:
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"\"KUN MUUTITTE TÄHÄN, oliko sinulla mielessä jokin selkeä visio, jota aloitit sitten vain toteuttamaan?\""},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ei, ei ollut todellakaan! Jos minulla olisi ollut todella selkeä visio päässäni, niin sitten olisi kannattanut mielummin rakentaa kokonaan uusi talo juuri sen vision mukaisesti. Mielestäni vanhasta talosta ei kannata väkisin runnoa uutta jonkin täsmällisen \"ideaalin\" mukaan.
\nTottakai jonkinlainen käsitys täytyy remontin lopputuloksesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa olla siinä vaiheessa, kun asuntoa ostaa – ettei tule tehtyä huonoja asuntokauppoja. Täytyyhän myös laskea budjetti siitä, minkälaisiin muutoksiin rahat riittävät.
\nMutta vanhan talon remontissa on hyvin oleellista, ettei ole ehdottomia kuvitelmia, ikään kuin \"ideaalia\", jota kohden alkaa pyrkiä, vaan pikemminkin fiilistelee asuntoa, taloa, huoneistoa ja tunnustelee, minkälaiset ratkaisut juuri siihen olisivat niitä oikeita.
\nVarsinkin kun puhutaan 150 vuotta vanhasta talosta, ei ole järkeä lähteä remontoimaan sen yksioikoisen ajatuksen pohjalta, mikä meillä yleensä taloista on. Meillä on esimerkiksi jonkinlainen optimi ajatus siitä, että talossa pitäisi olla suorat seinät. Usein tällaisessa vanhassa talossa seinät ovat vähintäänkin hieman notkahtaneet, eivätkä ne todellakaan ole enää lasersuorat. Tottakai tämänkin talon seinät suoraksi saisi koolaamalla ja kipsilevyillä! Mutta en ymmärrä, miksi ostaa vanha talo ja tehdä siitä uuden näköinen. Eikö silloin olisi parempi muuttaa uuteen?
\nSilloin kun lähdetään liikaa suoristamaan vanhaa, hävitetään se vanhan talon viehätys, mikä syntyy juurikin niistä vinouksista ja epätasaisuuksista, mitä västämättä tämän ikäisessä talossa on.
\nOlen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut tunnustuksen pedagogiasta ja sen ensimmäisestä tasosta, tunnistamisesta.
\nAivan kuten kasvatuksessa, myös remonttihommissa pitäisi luopua liiallisesta \"tietämisestä\" eli esimerkiksi sellaisesta yhdestä ja oikeasta \"totuudesta\" että seinät pitäisi olla lasersuoria – ja että se täytyy tehdä lyömällä kipsilevyä seinään..
\nEi, vaan luovutaankin siitä, ikään kuin \"oikein\" tietämisestä ja lähdetään tunnistamaan asioita ja fiilistelemään sitä, minkä äärellä juuri tässä uniikissa ympäristössä olemme. Mitä juuri tämä ympäristö kaipaa? Kuinka paljon kannattaa korjata? Kuinka paljon ei kannata korjata? Remontoidun vanhan talon viehätys syntyy siitä, että taloa on kuunneltu. Vanhan viehätys toivon mukaan säilyy, ja parhaimmillaan ehkä myös korostuu, senkin jälkeen, kun remontti on tehty.
\nToki täytyy kuitenkin huomauttaa, että remontoinnissa tarvitaan myös valtava määrä tietoa! Sen vuoksi myös me luotimme kokeneeseen, nimenomaan vanhan kunnostamiseen ja perinnerakentamiseen erikoistuneeseen, arkkitehtiin ja remonttifirmaan. Rakenteet täytyy olla ehdottomasti kunnossa ja määräyksiä on noudatettava, mutta kun näistä asioista on huolehdittu, on valtavasti myös vapauksia ja mahdollisuuksia fiilistellä \"insinööriratkaisujen\" tuolla puolen – ja juurikin tätä ei riittävästi ymmärretä!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Pyrkimällä väkisin kohti kuviteltua \"ideaalia\" voimme tuhota paitsi vanhan talon viehätyksen, myös lapsen luontaiset taipumukset sekä oman sisäisen äänemme."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tunnustuksen pedagogiassa ei siis ole kyse, jostakin kasvatuksen pikaniksistä, vaan kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta, jonka omaksuttuaan huomaa tekevänsä ratkaisuja vapautuneemmin ja kyseenalaistamalla \"itsestäänselvyyksiä\" – jotka itseasiassa saattavatkin olla hyvin haitallisia: Taloissa \"ideaaliratkaisut\" voivat tuottaa esimerkiksi akustiikka- tai sisäilmahaittoja. Ihmisille \"ideaaliin\" pyrkiminen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja jopa masennusta.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millaisiin \"ideaaleihin\" sinä suhtaudut kriittisesti?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/_3Vx0arfATs","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 6","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"link":{"target":"/blogi/remonttifilosofiaa-ja-miten-se-liittyy-kasvatukseen","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Remontoidessa liian vahva visio ja käsitys ideaalista voi tuhota vanhan talon. Pyrkiessämme myös kasvatuksessa kohti täydellisyyttä, voimmekin vahingossa saada aikaiseksi tuohoa.","title":"Remonttifilosofiaa ja miten se liittyy kasvatukseen?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-17T20:01:45.080Z","id":"f1487996-fc1f-478a-8128-8793acc3bf47","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ac","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["australia","identiteetti","itsetuntemus","itsereflektio","oppiminen"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeaikaiset uutiset ja Australiassa asuvan siskoni jouluvierailu Suomeen, on saanut minut miettimään aikaani Australiassa. Muutin melko tarkalleen 15 vuotta sitten Australiaan silloisen aussipuolisoni kanssa. Asuimme siellä vain puolitoista vuotta, mutta siitäkin huolimatta Australialla on ollut valtavan suuri vaikutus siihen, millainen olen tänä päivänä.
\nNauhoitin eilen videolle \"tajunnanvirtaa\" muistoista, joita minulla Australiasta on ja erityisesti jutuista, joita Australia on minulle opettanut: 1) luottamusta itseeni (erityisesti englannin puhumiseen ja taiteen tekemiseen!), 2) rentoutta, 3) remonttitaitoja (: ja myös, 4) arvostusta Suomea kohtaan.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oleskelu oman kulttuurin ulkopuolella tuo aina perspektiiviä itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin."},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/dBhIirrxLsY","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"link":{"target":"/blogi/mita-australia-opetti-minulle","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Elämä Australiassa opetti katsomaan kriittisesti suomalaisia toimintatapoja, mutta auttoi myös näkemään hyviä puolia omassa kulttuurissa.","title":"Mitä Australia opetti minulle?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-10T12:33:26.808Z","id":"0a7b79fa-34ad-4b63-b1b9-d1123ccbf11d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ad","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tunnustuksen pedagogia","kasvatus","opetus","pedagogiikka","vastavuoroisuus","yhdenvertaisuus","moninaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Kahdessa edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen ja toisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on tunnustuksen pedagogian kolmas askel.
\n“Oikein tietämisen” ja “totuuksien hallitsemisen” pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajan on mahdollista sanoa: “En tiedä, mutta tutkitaan yhdessä ja otetaan selvää.”"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Joitakin asioita on toki helpompi opettaa opettajajohtoisesti, mutta silloinkin opetettavan asian on oltava suhteessa oppijan elämismaailmaan – jos ei juuri nyt, niin ainakin potentiaalisesti tulevaisuudessa. Opettajalla on siis oltava jokin käsitys siitä “hyvästä”, mitä kohti hän haluaa lasta kasvattaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetus on tylsää ja turhaa, jos sillä ei ole kosketuspintaa lapsen tai nuoren elämään."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä tapahtusi, jos antaisin oppilailleni mahdollisuuden kysyä minulta: mitä hyötyä tästä on? Jos en osaisi perustella “hyötyä” oppilailleni, olisi kai tarpeen todeta, että opettamani asiasisältö on turhaa ja sen voi jättää pois. Opettajalla itsellään täytyy olla vahva visio siitä “hyödystä”, minkä oppiminen tuottaa. Toisaalta on syytä myös reflektoida: onko asian oppimisella vain välinearvoa? Vai onko ymmärryksen lisääntyminen myös itsessään arvokasta?
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppimiseen sisältyy ajatus kulttuurisesta demokratisaatiosta ja demokratiasta."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Demokratisaatio tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on oikeus oppia. Suomalainen koululaitos ja opetussuunnitelmat takaavat jokaisella lapselle yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen. Kuitenkin vasta opetuksen laadulla voidaan varmistaa kulttuurisen demokratian toteutuminen. Oppimisen kautta lapset ja nuoret eivät ainoastaan omaksu olemassa olevaa kulttuuria vaan rakentavat sitä myös aktiivisesti itse. Kuinka paljon oma työni opettajana ja kasvattajana tukee kulttuurista demokratiaa eli mahdollistaa oppilaiden oman kulttuurin kehittämisen?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Parhammillaan kasvattaminen on siis vastavuoroista tunnustusta – tunnustuksen antamista ja saamista."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Onko elämä luokassani vain erilaisten oppijoiden sietämistä ja arjesta selviämistä? Tuntuuko siltä, että oppilaat eivät arvosta minua opettajana? MUTTA, olenko itse valmis antamaan vastavuoroisesti tunnustusta myös oppilailleni? Olenko tietoinen siitä, mikä heitä kiinnostaa ja askarruttaa elämässä? Mistä oppilaani unelmoivat ja mitä he tavoittelevat? Miten opetettava aineeni on suhteessa näihin pyrkimyksiin?
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/yn8J21h0vM0","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"link":{"target":"/blogi/tunnusta-kolmas-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Oikein tietämisen ja totuuksien hallitsemisen pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa. Parhaimmillaan kasvatus on vastavuoroista tunnustusta.","title":"Tunnusta! Kolmas askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2020-01-03T19:19:12.266Z","id":"842ac39f-2e6a-4752-b480-399cfabb8902","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ae","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","itsetuntemus","itsetunto","identiteetti","tunnustus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen eli tunnistamisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on toinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta – itsetuntemus.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppilaat elävät entistä suuremman tietomäärän keskellä. Oppia ei tule enää ainostaan koulusta, kotoa ja muutamilta ystäviltä, vaan koko maailma on auki lapselle tietoverkkojen myötä. Siksi on entistä tärkeämpää, että kasvava ihminen oppii tuntemaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisinaan esimerkiksi taidekasvatuksen merkitystä koulussa perusteellaan itsetunnon kohottajana. Kuitenkin tärkeämpää kuin itsetunnon vahvistaminen, on nimenomaan itsetuntemuksen harjoittaminen. Taidekasvatus voikin parhaimmillaan opettaa kriittistä reflektiota. Toisaalta, on tärkeätä huomata, että taidekasvatus, tai mikä tahansa muukaan oppiaine, ei sinällään takaa kriittistä otetta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetusta uudistettaessa kyse ei siis voi ainaostaan olla siinä, mitä opetetaan vaan miten opetetaan."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kasvatus ei siis voi olla ainoastaan oppijan sosiaalistamista olemassa oleviin totuuksiin ja malleihin, vaan kasvatukseen tulisi aina sisältyä kriittinen asenne. Kasvatus voi olla toisintekemistä, kuten olen eräässä artikkelissani kirjoittanut.
\nKriittisyys ei kuitenkaan tarkoita pessimismiä vaan tervettä epäilystä vallitsevia “totuuksia” kohtaan. Usein juuri lapsia kuuntelemalla, voi myös aikuinen oppia kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pidettyjä normeja ja rekenteita. Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lapsi oppii hyvin nopeasti, ovatko hänen ajatuksensa “vääriä” vai kuunnellaanko ja kannustetaanko häntä oppimiseen ja moraalisiin pohdintoihin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ihmisen identiteetti muotoutuu jatkuvasti omien ja toisten luomien kertomusten kautta: kuka minä olen? On siis hyvin oleellista, miten lapsesta puhutaan ja miten hän sitä kautta oppii myös itse puhumaan itsestään. Ei ole olemassa mitään pysyvää identiteettiä, jonka ihmisen tulee omaksua kasvaessaan “aikuiseksi”, vaan minuus rakentuu läpi elämän. Käsitys omasta itsestä muodostuu aina suhteessa toisiin ihmisiin ja muuhunkin elämään tällä planeetalla. Kasvattajan tehtävänä on tukea tätä itsetuntemuksen prosessia: kuka minä olen tässä maailmassa?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Kasvattajan onkin syytä jatkuvasti reflektoida: miten omat toimeni tukevat lapsen itsetuntemuksen prosessia?"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä IGTV- ja Youtube-lähetyksistäni.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/mPpxsuTim60","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"link":{"target":"/blogi/tunne-toinen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.","title":"Tunne! toinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-27T10:32:07.171Z","id":"30618c54-7588-4813-898a-cc8f83cb2861","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232af","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","opetussuunnitelma","koulu","pedagogiikka","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale 1","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tuntuuko opetus kivireen vetämiseltä? Valuvatko hienot tuntisuunnitelmat hukkaan, kun oppilaat eivät keskity ja kuuntele? Kuluuko aika kasvatuskeskusteluihin, ja asiasisällön opettamisesta ei tule mitään?
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukanaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Uudistuneet opetussuunnitelmat mahdollistavat hyvin paljon – oikeastaan jo kaiken! Laajat oppimiskokonaisuudet suuntaavat koulukasvatusta kohti yhteyksien hakemista ja jatkuvan oppimisen ideaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Miten opettaja voi toteuttaa opetussuunnitelmaa ja vastata nykyajan kasvatustehtävään?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Hahmottelen tässä tekstissä ensimmäisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämä askel on ensimmäinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta.
\nTunnustuksen pedagogia on väitöskirjatutkimuksessani muotoilemani teoria siitä käytännöntyöstä, mitä olen yrityksen ja erehdyksen ja niistä oppimisen kautta havainnut työssäni yläkoulun opettajana vuosina 2001–2004 ja 2006–2008 sekä myöhemmin kasvatuskohtaamisissa eri yhteisöissä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tunnista!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monimutkaistuneessa maailmassa yhden totuuden opettaminen ylhäältäpäin ei riitä. Pitäiskö siis opettamisessa siirtyä totuuksien tietämisestä kohti ilmiöiden tunnistamista? Tämä tarkoittaisi ensisijaisesti asenne- ja arvomuutosta. Mitä jos opettajana en enää ajattelisikaan, että minun tulee siirtää jokin tietty tieto sellaisenaan oppilaalle? Mitä jos opettajana pysähtyisinkin pohtimaan, millaista tietoa oppilas todella tarvitsee?
\nKasvatuksen haaste on se, että meillä ei ole tietoa siitä, millainen maailma on sitten, kun esimerkiksi alakoulun kolmasluokkalainen on aikuinen ja työelämässä. Siitä syystä yksittäisillä tiedon jyväsillä ei välttämättä olekaan merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta. On siis kysyttävä laajemmin, millaiseksi ihmiseksi haluamme lapsen kasvavan – ja yllättäen myös samalla, minkälaiseen maailmaan haluamme lapsia kasvattaa? Maailmaa kun luomme jatkuvasti me itse omilla arvovalinnoillamme ja toimillamme.
\nKonkreettisesti opettaja voi vaikka antaa oppilailleen tehtävän, ja sen sijaan, että hän ohjaisi ja kontrolloisi tilannetta haluamaansa suuntaan, hän asettuisikin todistamaan oppimistilannetta: millaista uudenlaista ymmärrystä syntyy? Millaisia ilmiöitä oppilaat ja opettaja yhdessä tunnistavat? Onhan selvää, että jos vain toistamme sitä, minkä jo tiedämme, uusia innovaatiota ei voi syntyä.
\nInnovaatioiden syntyminen edellyttää tietysti mahdollisuuksia ihmettelyyn ja erehdyksiin, eli toisin sanoen riittävästi resursseja – aikaa ja rahaa. Näiden puitteiden luominen onkin sitten poliitikkojen tehtävä. Niitä odotellessa kasvattaja voi kuitenkin yrittää nähdä nimenomaan esteiden sijaan mahdollisuuksia.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lopuksi kehotan meitä kaikkia kasvattajia reflektoimaan: miten omat arvovalintani ja toimeni kuljettavat kohti sitä maailmaa, jonka toivon lapsille ja nuorille?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/O6gD7VsEht8","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Tilaa yhteisöllesi luento tai koulutuspäivä tunnustuksen pedagogiasta.
"},{"label":"Kappale 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"link":{"target":"/blogi/tunnista-ensimmainen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa. Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia.","title":"Tunnista! Ensimmäinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-20T09:26:40.231Z","id":"43e10441-7fd9-4340-b010-3a140fff377d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232b0","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","koulutus","pedagogiikka","opetus","asiantuntijuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Päätökset kasvatuksesta ja koulutuksesta tulisi tehdä pedagogisin perustein. Nyt näin ei tapahdu. Kuten muillakin yhteiskunnan alueilla myös kasvatuksen kentällä päätöksiä tehdään liian usein taloudellinen tehokkuus edellä. Toisaalta julkisuudessa kasvatuksesta puhutaan usein myös lääketieteen edustajien suulla.
\nSuurin osa lapsista ei ole saanut lääketieteellistä diagnoosia, joka edellyttäisi kasvattajilta erityisiä toimia kasvatuskohtaamisissa. Siitä huolimatta käännymme myös kasvatusasioissa yhä herkemmin psykiatrien puoleen. Medikalisaatio on lyönyt läpi ihmisen määrittäjänä: mikä on normaalia ja mikä ei?
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko","text":"Kasvatustieteilijänä katson peiliin: voisinko itse tehdä jotakin enemmän, jotta pedagoginen asiantuntijuus tulisi paremmin kuulluksi?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Tämän blogin tarkoituksena on jakaa sitä tietoa, jonka olen hankkinut koulutukseni, tutkimukseni ja käytännönkokemukseni kautta kasvatuksesta. Olen väitellyt filosofian tohtoriksi kasvatustieteiden alalta, toiminut opettajana kaikilla koulutusasteilla ja johtanut kasvatusalan tutkimus- ja kehittämishankkeita.
\nOlen muotoillut oman kasvatusteoriani, tunnustuksen pedagogian sekä tunnustusperustaisen johtajuuden mallin. Niiden kautta haluan haastaa kasvatusalan ammattilaiset, vanhemmat, pedagogiset johtajat mutta myös kaikki itsekasvatuksesta kiinnostuneet reflektoimaan tarkemmin itsestäänselvyyksinä pitämiämme “totuuksia” oppimisesta, opettamisesta ja kasvatuksellisista kohtaamisista.
\nOnko opettaminen vain tiedon siirtämistä, vai voisiko se olla uusien asioiden tunnistamista ja syvällisen ymmärryksen etsimistä yhdessä? Onko kasvaminen vain sosialisaatiota odotettuun identiteettiin vai kenties itsetuntemuksen lisääntymistä ja oman äänen löytymistä? Onko tasa-arvoinen koulu vain erilaisuuden suvaitsemista vai vastavuoroisen tunnustuksen harjoittamista koko kouluyhteisössä?
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tarjoan malleja ja vinkkejä mutta täydellisyyttä ja totuutta en lupaa. kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/t9_vWeosCxo","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä, niin mietitään omalle yhteisöllesi sopiva luento, työpaja tai inspiraatiopuheenvuoro.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"link":{"target":"/blogi/kasvatus-ja-koulutus---paatokset-pedagogisin-perustein","text":"Lue lisää"},"excerpt":"VOISINKO KASVATUSTIETEILIJÄNÄ TEHDÄ JOTAKIN ENEMMÄN, JOTTA PEDAGOGINEN ASIANTUNTIJUUS TULISI PAREMMIN KUULLUKSI? Kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!","title":"kasvatus ja koulutus - Päätökset pedagogisin perustein?","editDate":null,"pubDate":"2019-12-13T09:21:04.000Z","id":"4822b1da-4aec-4082-add4-42f4c1b80304","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"}],"data":[]},"article":{"_id":"614af6511b18500011bb5e79","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0},"type":"default"},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab86612a8df467364b679b"},"headerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":true},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":[],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster ja Arna Valsdóttir tapasivat vuonna 2014 työskennellessään tanssin ja kuvataiteen vastuutaiteilijoina Pohjoismaisen kulttuurirahaston Pohjoinen valo -suurtapahtumassa. Menestyksekkään projektin jälkeen videotaiteilija Valsdóttir ja koreografi Foster halusivat jatkaa yhteistyötä uudenlaisia työskentelytapoja etsien. Taiteellinen tutkimusmatka jatkui Islannissa syksyllä 2017 ja jälleen kesällä 2018.
\n– Matkustaessamme maan halki päätimme kommunikoida mahdollisimman paljon sanattomasti ja vain havaintoihimme luottaen, kertoo Valsdóttir, joka on tunnettu Islannissa erityisesti paikkasidonnaisista ja performatiivisista videoteoksistaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af8081b18500011bb5f15"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tamperelainen Raisa Foster ja islantilainen Arna Valsdóttir tutkivat ympäristöä aistihavaintojen kautta ja videokuvaamalla toistensa havainnointia. Kuva: Raisa Foster
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Aiemmissa teoksissaan sekä urbaaneissa että luonnonympäristöissä Foster ja Valsdóttir ovat molemmat työskenneelleet kehon, liikkeen ja hiljaisuuden parissa. Heitä yhdistää myös kiinnostus kosketuksen ja tuntoaistin tutkimiseen, olipa kyseessä sitten vuorovaikutus luonnonvoimien, rakennusten, maaperän tai toisten elävien olentojen kanssa.
\n– Annoimme vain aistien ohjata ja löysimmekin yhteisen työskentelyrytmin hyvin vaivattomasti, selittää Foster, joka on viime vuosina keskittynyt ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin sekä taiteessaan että kasvatustieteellisessä tutkimuksessaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af9b491b8b52c734d10eb"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Koreografi Raisa Foster ja videotaiteilija Arna Valdóttir löysivät helposti yhteisen rytmin työskentelylle luottaessaan hiljaisuuteen ja toistensa havainnointiin. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Taiteilijat seurasivat videokameroilla toistensa havainnointia. Sattumanvaraiset kohtaamiset sammaleen, kärpäsen, kukkulan, lehmän, kylyammeen ja hylätyn kalatehtaan kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Mosaiikkimainen kokonaisteos pyrkii luomaan yleisölle aistimaailman taiteilijoiden käymistä hiljaisista keskusteluista erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa.
\n– Raisan havainnot antoivat minulle uusia näkökulmia itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin ja itselleni tuttuihin ympäristöihin, joita en enää arjessani nähnyt, Valsdóttir kuvaa.
\nTaiteilijat toivovat näyttelyn antavan yleisölle tauon arjesta tarjoamalla aistimatkan erilaisiin maisemiin ja uudenlaisiin kohtaamisiin.
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614afad21b18500011bb5f71"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Sattumanvaraiset kohtaamiset erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lisätiedot"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster
\n050 345 1847
\nraisa (at) raisafoster.com
\n\nArna Valsdóttir
\n+354 8659755
\n\n\nhttps://www.facebook.com/heimfestival
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteellinen tutkimustyö"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Hiljainen katse / Tacit Gaze on ollut osa Raisa Fosterin taiteellista tutkimustyötä vuodesta 2017 alkaen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa Art-Eco-hanketta. Toinen vaihe jatkui Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan turvin osana monitaiteista tutkimusta \"toiseudesta\". Taiteellisen työn kolmas vaihe kytkeytyy Fosterin käynnissä olevaan työhön yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa Kesto-hankkeessa, jossa hän tarkastelee erityisesti kehollisen ja taiteellisen tiedon merkitystä eettisen kestävyysosaamisen vahvistamisessa.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-09-22T09:24:33.335Z","editDate":null,"title":"MEDIATIEDOTE: Pohjoismaisessa yhteistyössä syntynyt videoinstallaatio valtaa Laikun Gallerian","excerpt":"Islantilainen Arna Valsdóttir ja tamperelainen Raisa Foster ovat luoneet Kulttuuritalo Laikun arkkitehtuuriin kietoutuvan video- ja ääni-installaation. Näyttely kutsuu yleisön mukaan taiteilijoiden kokemalle aistimatkalle. Hiljainen katse on koettavissa Galleriassa 2.–24.10.2021.","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-17"},"image":{"id":"5d47ecac796af8000f1e47f8"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","categoryId":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},"section":{"_id":"5dee12009ac3f8001001c71a","site_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","type":"ARTICLEMOTHER","title":"Artikkelit","show_in_main_navigation":true,"__v":6,"styles":{"selectText":"Valitse kuukausi","searchResult":"osumaa haulla","sidebar":{"authorInfo":true,"archive":true,"tags":true,"search":true},"owner":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","articleCount":6,"tagsText":"Avainsanat","linkText":"Lue lisää","archiveText":"Arkisto","searchText":"Etsi","searchResults":"Tulokset","showExcerpt":true,"tag":"Avainsana","authors":[{"_id":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","name":"Raisa Foster","desc":"Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.
","image":{"alt":"","id":"5d4429e8796af8000f1e3da2","icon":null},"links":[]}],"tagResult":"artikkelia löytyi avainsanalla","noResults":"Ei tuloksia","showThumbnails":true,"dateResult":"artikkelia löytyi ajalta","layout":"left","full":true,"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"from":"","to":""},"solid":"","active":false}},"categories":[{"name":"Artikkelit","_id":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","default":true,"children":[],"opacity":1,"color":"COLOR_0","pathUpdated":true,"path":"artikkelit","categoryType":"conversion","header":{"type":"default","navigation":"","pageLogo":{"active":false,"logoId":""},"pageLink":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageBGColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"pageShadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}}}]},"articles":[{"_id":"614af6511b18500011bb5e79","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0},"type":"default"},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab86612a8df467364b679b"},"headerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":true},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":[],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster ja Arna Valsdóttir tapasivat vuonna 2014 työskennellessään tanssin ja kuvataiteen vastuutaiteilijoina Pohjoismaisen kulttuurirahaston Pohjoinen valo -suurtapahtumassa. Menestyksekkään projektin jälkeen videotaiteilija Valsdóttir ja koreografi Foster halusivat jatkaa yhteistyötä uudenlaisia työskentelytapoja etsien. Taiteellinen tutkimusmatka jatkui Islannissa syksyllä 2017 ja jälleen kesällä 2018.
\n– Matkustaessamme maan halki päätimme kommunikoida mahdollisimman paljon sanattomasti ja vain havaintoihimme luottaen, kertoo Valsdóttir, joka on tunnettu Islannissa erityisesti paikkasidonnaisista ja performatiivisista videoteoksistaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af8081b18500011bb5f15"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tamperelainen Raisa Foster ja islantilainen Arna Valsdóttir tutkivat ympäristöä aistihavaintojen kautta ja videokuvaamalla toistensa havainnointia. Kuva: Raisa Foster
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Aiemmissa teoksissaan sekä urbaaneissa että luonnonympäristöissä Foster ja Valsdóttir ovat molemmat työskenneelleet kehon, liikkeen ja hiljaisuuden parissa. Heitä yhdistää myös kiinnostus kosketuksen ja tuntoaistin tutkimiseen, olipa kyseessä sitten vuorovaikutus luonnonvoimien, rakennusten, maaperän tai toisten elävien olentojen kanssa.
\n– Annoimme vain aistien ohjata ja löysimmekin yhteisen työskentelyrytmin hyvin vaivattomasti, selittää Foster, joka on viime vuosina keskittynyt ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin sekä taiteessaan että kasvatustieteellisessä tutkimuksessaan.
\n(TEKSTI JATKUU KUVAN ALLA.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614af9b491b8b52c734d10eb"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Koreografi Raisa Foster ja videotaiteilija Arna Valdóttir löysivät helposti yhteisen rytmin työskentelylle luottaessaan hiljaisuuteen ja toistensa havainnointiin. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Taiteilijat seurasivat videokameroilla toistensa havainnointia. Sattumanvaraiset kohtaamiset sammaleen, kärpäsen, kukkulan, lehmän, kylyammeen ja hylätyn kalatehtaan kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Mosaiikkimainen kokonaisteos pyrkii luomaan yleisölle aistimaailman taiteilijoiden käymistä hiljaisista keskusteluista erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa.
\n– Raisan havainnot antoivat minulle uusia näkökulmia itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin ja itselleni tuttuihin ympäristöihin, joita en enää arjessani nähnyt, Valsdóttir kuvaa.
\nTaiteilijat toivovat näyttelyn antavan yleisölle tauon arjesta tarjoamalla aistimatkan erilaisiin maisemiin ja uudenlaisiin kohtaamisiin.
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"614afad21b18500011bb5f71"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Sattumanvaraiset kohtaamiset erilaisten ympäristöjen ja olentojen kanssa ovat näyttelyssä esillä katkelmina taiteilijoiden matkasta. Pysäytyskuva Hiljainen katse -teoksesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lisätiedot"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Raisa Foster
\n050 345 1847
\nraisa (at) raisafoster.com
\n\nArna Valsdóttir
\n+354 8659755
\n\n\nhttps://www.facebook.com/heimfestival
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteellinen tutkimustyö"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Hiljainen katse / Tacit Gaze on ollut osa Raisa Fosterin taiteellista tutkimustyötä vuodesta 2017 alkaen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa Art-Eco-hanketta. Toinen vaihe jatkui Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan turvin osana monitaiteista tutkimusta \"toiseudesta\". Taiteellisen työn kolmas vaihe kytkeytyy Fosterin käynnissä olevaan työhön yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa Kesto-hankkeessa, jossa hän tarkastelee erityisesti kehollisen ja taiteellisen tiedon merkitystä eettisen kestävyysosaamisen vahvistamisessa.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-09-22T09:24:33.335Z","editDate":null,"title":"MEDIATIEDOTE: Pohjoismaisessa yhteistyössä syntynyt videoinstallaatio valtaa Laikun Gallerian","excerpt":"Islantilainen Arna Valsdóttir ja tamperelainen Raisa Foster ovat luoneet Kulttuuritalo Laikun arkkitehtuuriin kietoutuvan video- ja ääni-installaation. Näyttely kutsuu yleisön mukaan taiteilijoiden kokemalle aistimatkalle. Hiljainen katse on koettavissa Galleriassa 2.–24.10.2021.","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-17"},"image":{"id":"5d47ecac796af8000f1e47f8"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","categoryId":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"60ab86612a8df467364b679c","scheduled":{"active":false,"date":null},"header":{"type":"default","logo":{"active":false,"id":""},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"shadow":{"opacity":1,"color":"COLOR_0","y":0,"spread":0,"blur":0,"active":false,"x":0}},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false,"overlay":{"opacity":0.28,"color":"COLOR_0"},"backgroundColor":{"solid":"#ffffff","opacity":1},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1}},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["näyttely","kuvataide","ympäristökriisi","ilmastonmuutos","taide","nykytaide","enemmän kuin ihminen","more than human","piirustus","videotaide"],"fbComments":false,"share":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","sharingType":"default","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"24.5.2021 (vapaa heti julkaistavaksi)
\nRaisa Foster: Enemmän kuin ihminen
\nGalleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere
\nYksityisnäyttely avoinna 5.– 23.6.2021, ma–pe klo 12–18 ja la–su klo 12–16.
\nAvajaiset pe 4.6. klo 18 (ennakkoilmoittautuminen)
\nDosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monialaisen tamperelaisen tutkijan ja taiteilijan Raisa Fosterin näyttely on toteutettu osana Tampereen yliopiston Re-connect / Re-collect -hanketta, jossa tutkitaan lapsuusmuistoja. Fosterin yksityisnäyttely koostuu hiili-, liitu- ja tussipiirustuksista sekä ääni- ja videoteoksista. Näyttely on avoinna Galleria Saskiassa päivittäin kesäkuussa.
\nTaideyliopiston ja Itä-Suomen yliopiston dosentiksi nimitetty Foster ei halua kahlita työskentelyään tieteen ja taiteen eikä eri taiteiden välisiin rajoihin. Hän on tutkinut ajankohtaisia sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä niin tanssin, videotaiteen kuin piirtämisenkin keinoin sekä perinteisin akateemisin menetelmin.
\nFosterin mukaan ekologisista ongelmista pitäisi puhua kulttuurin ongelmana: moderni ihminen kun ei ole onnistunut sopeuttamaan omaa kulttuuriaan maapallon rajoihin.
\n– Emme voi jatkaa muiden elämänmuotojen hyväksikäyttöä vain omaa etuamme ajaen. Meidän on ymmärrettävä, että ilman toimivia ekosysteemejä ei myöskään ihmistä ole olemassa.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"5d440179796af8000f1e3d8d"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koneen Säätiön rahoituksella työskentelevä Foster tutkii muistoja, joissa kuvataan lapsuuden kokemuksia erilaisista ympäristöistä ja vuorovaikutuksesta muiden elollisten olentojen kanssa. Muistelutarinat yhdistyvät Fosterin video- ja ääniteoksissa hänen omiin kokemuksiinsa ja aiemmin taltioituihin materiaaleihin. Myös piirustukset ovat syntyneet kierrättäen eli Fosterin aiempien piirustusten päälle, niitä jatkaen, peittäen ja muokaten.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Puhumalla ja tekemällä taidetta “enemmän kuin ihmisen maailmasta” Foster haluaa korostaa sitä, kuinka elämämme kietoutuu erottamattomasti paitsi toisiin ihmisiin myös muihin eläimiin, kasveihin ja koko elämänverkkoon.
\n– Olemme yhteydessä maailmaan nimenomaan kehollisuutemme kautta. Kehossa olevia havaintoja, tunteita ja muistoja tutkimalla voidaan myös ymmärtää sitä, miten maailma on meissä.
\nFosterin mukaan kestävämmän elämäntavan omaksuminen ei tarvitsekaan tarkoittaa niukkuutta ja kärsimystä, vaan uudenlainen, merkityksellinen suhde eläimiin, kasveihin ja luonnonympäristöihin rikastuttaa myös ihmiselämää.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"(Teksti jatkuu kuvan alla.)
"},{"type":"IMAGE","content":{"icon":null,"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"active":true},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Yhteystiedot
\nRaisa Foster
\n050 345 1847
\n\n"},{"type":"GALLERY","data":[{"id":"60ab82a62a8df467364b675a"},{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},{"id":"6038fa9484fb1e135de760d8"},{"id":"60ab7dad2a8df467364b674c"},{"id":"6038fbcb84fb1e135de76803"},{"id":"60ab8b3424f33a4248d51625"},{"id":"60ab8b852a8df467364b67ff"},{"id":"60ab7f7524f33a4248d5157f"}],"columns":4,"crop":false,"lightbox":true},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2021-05-24T10:56:32.782Z","editDate":null,"title":"Dosentti Raisa Fosterin Enemmän kuin ihminen-näyttely avautuu kesäkuun alussa Galleria Saskiassa Tampereella. Lapsuuden luontokokemuksia tarkastelevat ääni- ja videoteokset sekä kierrätyspiirustukset herättelevät katsojien ympäristötietoisuutta.
","metaTitle":"","metaDescription":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/more-than-human"},"image":{"id":"60ab81c024f33a4248d515be"},"motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a1","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7","position":"center bottom","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.51},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","taide","nykytaide","itseisarvo","ainutkertaisuus","ekososiaalinen sivistys","rituaali","aktivismi"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Elämme välinearvoisessa maailmassa. Instrumentalismi eli välinearvoisuus tarkoittaa sitä, että meillä on taipumusta nähdä toisissa ihmisissä, muissa eläimissä tai luonnonympäristössä arvoa vain silloin, kun siitä on välitöntä hyötyä itselleni tai omalle viiteryhmälleni.
\nKoronakriisi on kuitenkin pakottanut meidät pysähtymään, ja saanut ainakin osan ihmisistä kyseenalaistamaan vallitsevia arvoasetelmia ja yhteiskunnan rakenteita. Ajatus uudesta elämäntavasta on ehkä virinnyt – nyt tarvitaan vain rohkeutta sen toteuttamiseen.
\nUskon, että nimenomaan taide ja taidekasvatus voivat saada meidät tietoisesti reflektoimaan vallitsevia uskomuksia, jotka suuntaavat toimintaamme välinearvoiseen käytökseen. Taide voi auttaa meitä myös pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa meitä pyrkimään kohti itseisarvoisuuden ymmärtävää suhdetta toisiin, sekä toisiin ihmisiin että myös muihin eläimiin ja kaikkeen elävään."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismi eli välinearvoisuus kieltää siis olioiden itseisarvon. Esimerkiksi ihminen on arvokas vain silloin, kun se on tuottava kansalainen tai metsä on arvokas, jos se tuottaa meille rakennusmateriaalia, sellua tai vaikkapa biodieseliä. Nykyään olioiden, esineiden ja rakenteiden arvo määrittyy yhä enemmän taloudellisin perustein: kuinka paljon taloudellista hyötyä työntekijästä on yritykselle tai kuinka paljon metsä voi tuottaa voittoa omistajalleen?
\nVälinearvoisessa maailmassa taide ja taiteilijan työ tuntuvat kummallisilta. Mutta siinäpä piileekin taiteen voima: taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen järjettömyys ja hyödyttömyys ovat juuri sitä, mitä nykyisessä hengästyttävän suorituskeskeisessä maailmassa kaivataan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Koronapoikkeustilan aikana on ollut ilo huomata, kuinka ihmiset ympäri maailman – kuten olemme mediasta nähneet – kokoontuvat esimerkiksi parvekkeille tai sisäpihoille laulamaan, soittamaan ja tanssimaan yhdessä. Ihmiset kerääntyvät kaduille taputtamaan, osoittamaan suosiotaan terveydenhuoltoalan työntekijöille, jotka tekevät tärkeätä työtä vaikeissa olosuhteissa.
\nTällaiset pienet esimerkit osoittavat paitsi taiteen merkityksen elämää ylläpitävänä voimana, myös sen, kuinka kriisin myötä palaamme takaisin taiteen ytimeen. Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa. Yhteinen rytmi, liike ja päämäärä kannattelevat toivoa tulevaisuudesta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taiteen alkuperä on rituaaleissa ja yrityksessä ilmaista itseä kokonaisvaltaisesti ja kommunikoida toisten kanssa."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Instrumentalismiin liittyy läheisesti myös konsumerismi eli kulutuskeskeisyys. Sen ydinajatus on, että kuluttaminen on hyväksi taloudelle ja sitä kautta “automaattisesti” hyväksi myös yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnille.
\nKoronakriisi on pakottanut meidät pysymään kotona. Emme voi jatkaa elämäämme kuten ennen, emmekä kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Siksi olemmekin ehkä huomanneet, että elämässä merkityksellistä saattaakin olla jokin muu kuin raha, tavarat ja ostaminen. Tarvitsemmeko kaikkea sitä tavaramäärää ja kuluttamisen muotoja, joita olemme ikään kuin tottumuksesta toistaneet?
\nOlen huomannut omassa taiteellisessa ja pedagogisessa työssäni, että tanssi julkisessa tilassa voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja: Mikä on sallittua esimerkiksi julkisessa tilassa? Minkälainen toiminta?Ja ennen kaikkea, kuka siellä saa toimia?
\nJulkinenkin tila on yhä enemmän kaupallisten voimien käytössä. Emme kyseenalaista lainkaan sitä, että kadunvarret täyttyvät mainoksista. Bussipysäkeillä mainokset yrittävät jatkuvasti myydä meille jotakin. Toisaalta, jos taiteilija asettaa kaupunkitilaan performanssin, vastamainokset tai graffitin, täyttyvät kommenttipalstat kyseenalaistajista. Taiteellinen aktivismi on tärkeätä, juuri sen takia, että se aloittaa keskustelun esimerkiksi siitä, kenelle kaupunkitila kuuluu.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide voi auttaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja normeja."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta julkiseen tilaan tehdyt taideiskut voivat haastaa myös taiteen konventioita. Taiteilija voi myös julkiseen tilaan tehdyllä performanssilla käydä taistelua taiteen kaupallistumista vastaan. Itse nautin siitä, kun teen teoksia kaupunkitilaan, että niihin törmäävät ihmiset, jotka eivät välttämättä lähtisi teatteriin katsomaan esitystäni tai taidegalleriaan tanssivideotani. Kaikenlaiset kaupunkilaiset törmäävät näin taiteeseen ikään kuin vahingossa. Tällöin taide ei myöskään maksa heille mitään, mutta toivon mukaan rikastuttaa ainakin jonkun ohikulkijan ajatuksia.
\nPaikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset myös ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä. Kuinka he kuuluvat tähän ihmisyhteisöön, minkä kanssa he elävät. Toisaalta myöskin sitä, miten he kuuluvat rakennuksiin ja kaupunkitilan historiallisiin kerrostumiin mutta myös sen ekologiaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Paikkasidonnaiset teokset voivat saada ihmiset ajattelemaan sitä, kuinka he kuuluvat ympäristöönsä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tanssi on hyvä esimerkki aineettomasta taiteesta. Toisin sanoen tanssiteos ei ole esine, jonka voi omistaa ja hallita, vaan tanssi tapahtuu tässä ja nyt. Tanssimisen jälkeen tanssi ikään kuin häviää, vaikka todellisuudessa se tietysti jatkaa elämäänsä meidän kokemuksissamme. Tanssi voi siis auttaa meitä arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
\nMyös muissa nykytaiteen muodoissa taiteella fyysisenä “objektina” ei välttämättä enää ole niin suuri merkitys, vaan huomio on kääntynyt enemmän taiteen prosessiluonteisuuteen. Taiteen tekemisen ja vastaanoton prosessilla on siis suurempi merkitys kuin sen pysyvällä lopputuloksella.
\nTaide voi siis auttaa meitä näkemään, että kaikella ei tarvitse olla vain kaupallista tai välinearvoa, vaan taiteella – mutta myös elämällä ylipäätään – on itseisarvo. Nimenomaan taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"taiteen ja elämän ainutkertaisuus tekee niistä arvokasta."},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Teksti on julkaistu alunperin osana Pirkanmaan Tanssin Keskus ry:n Poikkeustila-dokumentaatiota.
"},{"type":"VIDEO","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/JVKaGqkiXNQ","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-08-19T12:57:29.725Z","editDate":null,"title":"Taide osoittaa elämän itseisarvon ja ainutkertaisuuden","excerpt":"Koronakriisi on saanut ihmiset pohtimaan, mikä on heille todella merkityksellistä ja arvokasta. Yhtäkkiä taiteen \"järjettömyys\" ja \"hyödyttömyys\" tuntuvatkin poikkeusoloissa mielekkäiltä – miksi näin? Taiteen merkitys on noussut esiin elämää kannattelevana voimana, mutta onko myös taidekenttä palaamassa “ytimeensä” eli yritykseen ilmaista ja kommunikoida toisten kanssa? Mitä taide voi opettaa meille itseisarvosta ja elämän ainutkertaisuuden arvostamisesta?","metaTitle":"Taiteen itseisarvo ja ainutkertaisuus","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15-1"},"image":{"id":"5f3d3915e7cd3400101181a7"},"metaDescription":"","id":"a3d69b27-d41d-4e6c-95de-d15449f91a92","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a2","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tanssi","tanssi-innostaminen","tampere","kehollisuus","yhdenvertaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tamperelainen tanssitaiteilija Raisa Foster etsii moninaista joukkoa kaupunkilaisia toteuttamaan kanssaan yhteisötanssiteoksen. Tanssiprojekti toteutetaan Fosterin kehittämän Tanssi-innostaminen®-menetelmän avulla. Filosofian tohtori Raisa Foster on tutkinut, kehittänyt ja opettanut tanssi-innostamisen menetelmää vuosia, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun menetelmää sovelletaan verkkoympäristössä. Erilaisten etänä annettavien tanssi-innostamisen harjoitteiden kautta synnytetään yhteistä improvisoitua liikemateriaalia, joista Foster koostaa lopulta yhteisötanssivideon.
\nHanke toteutetaan yhteistyössä Tampereen taidekasvatus ry:n kanssa, ja se on osa Tampereen kaupungin Yhdenvertaisesti sinun -kokonaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Kuka voi osallistua?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Kuka tahansa tamperelainen – myös ne jotka kuvittelevat, etteivät osaa tanssia!
\nOsallistuminen edellyttää kuitenkin mahdollisuutta videoida katkelma omasta tanssista ja lähettää se verkkoyhteyden avulla hankkeen vetäjälle. Osallistujat tanssivat omissa kodeissaan ja videointi tapahtuu osallistujien omilla älypuhelimilla. Fyysistä kontaktia vetäjän ja osallistujien välillä ei ole. Jokainen vastaa itse verkkoturvallisuudesta. Alle 18-vuotiailta tarvitaan huoltajan suostumus.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Tanssi-innostaminen®-menetelmä"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Tanssi-innostaminen® on taiteellis-pedagoginen menetelmä, jonka tarkoituksena on elähdyttää sekä yksilöitä että yhteisöjä kehollisten harjoitteiden avulla. Tanssi-innostamisessa ei ole kyse minkään tietyn tanssitekniikan opettelusta tai tanssilajin hallinnasta, vaan oman ilmaisun löytämisestä liikeimprovisaatioharjoitteiden avulla. Kehoyhteyttä vahvistavien harjoitteiden avulla innostaja auttaa ihmisiä myös tutkimaan omaa identiteettiään ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Tanssi-innostaminen sopii kaikille, koska siihen kuuluu olennaisesti jokaisen ihmisen oman kehon ja liikkeen kunnioittaminen sellaisena kuin se on.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Verkossa toteutettava tanssi-innostamisen hanke toivottaa tervetulleeksi kaikki kaupunkilaiset synnyttämään Tampere tanssii -ilmiön!
"},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Ilmoittautuminen 10.5. mennessä lomakkeella.
\nLaita otsikoksi Tampere tanssii! ja kerro lyhyesti itsestäsi. Ilmoittauduttuasi saat osallistumisohjeet 17.5. mennessä.
"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Vuonna 2018 valmistuneet tanssi-innostajat kertovat ajatuksiaan menetelmästä alla olevalla videolla.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/Jveo1DHIp88","enableTimeCode":false}},{"type":"AUTHORBOX","active":false,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kappale 6"}],"pubDate":"2020-04-29T11:10:45.366Z","editDate":null,"title":"Tampere tanssii!","excerpt":"Tule mukaan toteuttamaan paikallinen yhteisötanssiteos verkossa.","metaTitle":"","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-15"},"image":{"id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1"},"id":"6597b216-a5fd-46e9-8fa3-1280d673b502","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","metaDescription":"","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a3","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["koronavirus","ekokriisi","taide","kasvatus","kestävä tulevaisuus","nykytaide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kirjoitus perustuu pitämääni kommenttipuheenvuoroon professori Veli-Matti Värrin luentoon Sosiaalipedagogiikan verkkokonferenssissa 19.3.2020.
"},{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Viimeisten päivien aikana meidän kaikkien elämä on muuttunut koronapandemian vuoksi. Kuitenkaan kaikille kriittistä ympäristötutkimusta tekeville tilanne ei ole välttämättä yllätys. Glabalisaatio ja sokea usko jatkuvaan kasvuun ovat synnyttäneet kestämättömiä sosiaalisia ja ekologisia rakenteita, jotka eivät kestä koronaviruksen kaltaisia yllättäviä hyökkäyksiä.
\nToisaalta myöskään esimerkiksi itselleni – itsenäisenä tutkijana ja taiteilijana työskentelevälle – tilanne ei aiheuta suuriakaan muutoksia henkilökohtaisessa elämässäni. Mitä nyt tietysti omaa työskentelyrauhaa ei tällä hetkellä juurikaan ole, koska aikani kuluu pääosin kotipäikkyä pitäessä neljävuotiaalle lapselleni. Toisaalta myöskään töitä ei ole, koska monet vähäisetkin palkalliset koulutuskeikat peruuntuvat. Oma elämänlaatuni tuntuu pikemminkin kohenevan, kun olen pakotettu laittamaan terveellistä lounasta lapselleni ja siinä samalla itselleni. Joudun (tai saan!) nyt myös ulkoilla säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Pandemia taisi panna oman elämäni raiteille.
\n(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meitä siitä, mikä elämässä todella on tärkeätä?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Monet tutkijat ovat huomanneet, että vaikka kuinka lisäämme tietoa, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, ihmiset eivät tunnu muuttavan käytöstään kestävämpään suuntaan. Myös koronaviruksesta saatavat irralliset tiedonjyväset eivät jäsenny ihmisten mielissä, ja ohjeistuksiin saatetaankin suhtautua ylimalkaisesti.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli tarvitaan ymmärrystä siitä, miten riippuvaisia olemme toisistamme, sekä muista ihmisistä ja toimivista ekosyteemeistä. Tietysti riippuvuussuhteet tulevatkin nyt näkyviin
\nmaailmantalouden romahduksessa, liikkuvuuden rajoituksissa ja muissa ihmisen elämän muutoksissa. Kun asiat toimivat, emme huomaaa kytköksiämme globaaliin talousjärjestelmään, ruoantuotantoon, terveydenhuoltojärjestelmään ja moniin muihin rakenteisiin, jotka pitävät yhteiskuntaa kasassa.
\nTärkeintä systeemisessä ymmärryksessä on kuitenkin sen tiedostaminen, miten me ihmiset olemme osa koko elämänverkkoa. Eli sen ymmärtäminen, että ihminen on osa luontoa ja elinvoimaisten ekosysteemien turvaaminen tarkoittaa myös ihmisen elinolojen turvaamista.
\nSysteeminen ymmärrys edellyttää siis myös ihmisyyden uudelleen tulkintaa. Kuvittelemme, että ihminen eroaa muista eläimistä nimenomaan sen vuoksi, että ihminen on rationaalinen olento. Veli-Matti Värri puhuu siitä, kuinka välineellinen järki hallitsee maailmasuhdettamme.
\nAsetamme rationaalisen ajattelun kaiken yläpuolelle, ja näemme arvoa vain sillä, millä on välineellistä hyötyä meille itsellemme ja ihmiskunnalle. Puhumme luonnostakin resurssina. Eläin nähdään ravintona ihmiselle ja puu materiaalina tuottaa taloudellista arvoa. Myös ihminen on arvokas vain tuottavana.
\nMyös Juha Varto puhuu “pääistyneestä” maailmasuhteesta. Elämme vain päässämme ja unohdamme kehollisen maailmasuhteemme. Descartesin kuuluisa lausahdus “Ajattelen, olen siis olemassa” on vienyt harhaan länsimaisen ymmärryksen ihmisestä ja tämän maailmasuhteesta. Vartoa lainaten: millainen olisikaan maailmasuhteemme, jos Descartes olisikin lausahtanut “Aistin, siis maailma on”?
\nOlen taiteilijana ja taidekasvatuksen puolestapuhujana korostanut nimenomaan taiteen merkitystä uudenlaisen maailmasuhteen luomisessa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Miksi nimenomaan taide?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taidehan on sekä järjetöntä että hyödytöntä – ainakin jos sitä ajattelee uusliberalistisen ideologian kautta. Ehkä voidaankin sanoa, että juuri siksi taidetta tarvitaankin! Taide ylittää ne patologiset rakenteet, joihin sokeasti uskomme, siitäkin huolimatta, että ne aiheuttavat sekä ekologista että sosiaalista kärsimystä ja tuhoa.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Taidetta tarvitaan, koska se yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet: järkiperäisen, aistimellisen ja emotionaalisen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Nyt peräänkuulutetaan tunnekasvatusta oppiaineeksi kouluihin. Itse vierastan tunnekasvatusta erillisenä oppiaineena: ikään kuin tunteet olisivat jotakin irralliseksi erotettavaa ihmisessä ja ikään kuin niitä voisi opettaa elämästä irrallisina.
\nSe mitä sen sijaan tarvittaisiin, olisi nimenomaan sen ymmärtämistä, että ihminen on kokonaisuus: aistiva, tunteva ja ajatteleva olento. Eikä näitä ulottuvuuksia voida erottaa ilman, että seurauksena on vakavia ongelmia niin yksilötasolla kuin sosiaalisessa – tai pikemminkin ekososiaalisessa – kontekstissa.
\nOlen kirjoittanut vuoden 2017 Sosiaalipedagogiikan vuosikirjaan artikkelin otsikolla
\n“Nykytaidekasvatus toisintekemisenä ekososiaalisten kriisien aikakaudella”. Artikkelissa pohdin nykytaidekasvatuksen mahdollisuuksia haastaa paitsi yltiörationaalista ihmiskuvaamme myös muita modernin ajan itsestäänselvyyksinä pitämiämme oletuksia, kuten yksilökeskeisyyttä, välinearvoa, kulutuskeskeisyyttä, mekanismia ja uskoa jatkuvaan kasvuun sekä niin sanottua keskusta-ajattelua.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Parhaimmillaan nimenomaan nykytaidekasvatus voi olla väline kriittisen ajattelun kehittämiseen."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Taidekasvatus nähdäänkin usein taiteellisen oppimisen lisäksi identiteetin tarkastelun ja sosiaalisen tiedostamisen projektina, mutta näin ekososiaalisten kriisien aikakaudella nykytaidekasvatuksella voi olla tärkeä tehtävä myös ympäristötietoisuuden herättelijänä.
\nOlen käyttänyt pohjois-amerikkalaista EcoJustice-ajattelua eli ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden viitekehystä apuna sen hahmottamisessa, miten sosiaalisten ja ekologisten ongelmien yhteyden voisi paremmin tunnistaa. Olen myös sitä mieltä, että nimenomaan taidekasvatus on parasta ekososiaalista kasvatusta. Taiteen avulla kun on mahdollista luoda nimenomaan ”vaihtoehtoisia toimintamalleja” ja tuoda ”esiin näkymätöntä”, eli jotakin sellaista, minkä emme uskonut olevan edes mahdollista.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 6","text":"Juuri vaihtoehtoisissa ajattelumalleissa ja toisintekemisessä piileekin nykytaiteen merkittävin pedagoginen mahdollisuus."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 7","text":"On tärkeä ymmärtää, että taiteesta yksinään ei ole pelastajaksi maailman ongelmiin. Mikä tahansa taide tai taidekasvatus ei myöskään välttämättä ole kriittistä toisintekemistä. Mutta esimerkiksi moniaistisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat taidekasvatusprojektit voivat haastaa rationalismin ja individualismin ylivaltaa ja auttaa kasvamaan kohti kokonaisvaltaista kehollista maailmasuhdetta.
\nRationalismin ja individualismin lisäksi myös välineellinen ajattelu vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme esimerkiksi toisiin ihmisiin, muihin eläimiin ja luonnonympäristöön. Välinearvoinen suhtautuminen toiseen on mahdollistanut myös globaalin kulutuskulttuurin, jonka seurauksena ekososiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt.
\nKonkreettisen aineellisen lopputuloksen sijaan taiteen prosessiluonteisuutta ja aineettomuutta korostava nykytaidekasvatus voi haastaa välinearvoista ja kuluttamiseen keskittyvää elämäntapaa ja kutsua esiin itseisarvoista todellisuuskäsitystä.
\nModernistinen ajattelumalli on myös mekanistinen: ihmiset, eläimet ja muut luontokappaleet näyttäytyvät ikään kuin koneina, joita on mahdollista kehittää jatkuvasti paremmiksi ja tuottavammiksi. Taidekasvatus voidaan kuitenkin määritellä uudestaan niin, että se ei korosta mekaanista ja kehitysuskoista suhtautumista taiteen tekemiseen ja oppimiseen, vaan taiteen prosessien kautta innostetaan ihmiset kokeilemaan ja heittäytymään tuntemattomaan ja havahtumaan uudenlaiseen ymmärrykseen.
\nMeillä on myös tapana asettaa jotkut ihmiset, olennot ja ilmiöt keskiöön ja loput marginaaliin. Tälläinen niin sanottu sentrinen ajattelu ohjaa myös voimakkaasti toimintaamme. Ihmis-, mies- ja etnosentrismi ovat kaikki sukua toisilleen: rasismi ja seksismi sekä esimerkiksi eläinten tehotuotanto ovat mahdollisia tällaisen keskusta-ajattelun vuoksi.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 7","text":"Nykytaiteessa monenlaiset tekemisen tavat ja tulkinnat ovat sallittuja ja jopa toivottuja, siksi marginalisoinnin sijaan taide auttaakin arvostamaan maailman moninaisuutta ja toisaalta näkemään myös samuutta ja vastavuoroisuutta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 8","text":"Modernin oletusten haastaminen ei ole helppo tehtävä – mutta se on välttämätön!
\nNyt jos koskaan tarvitaan pitkäjänteistä ja näkemyksellistä kasvatusta.
\nMeidän on kysyttävä itseltämme: millaista elämää ja tietoa arvostamme?
\nNykytaide moniaistisena, kollektiivisena ja vastavuoroisena toimintamuotona voi nostaa esiin kokonaisvaltaista kehollista tietoa, jonka olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa ja jonka olemassaolosta emme voi saada tietoa vain modernismin oletuksiin nojaavassa maailmassa.
\nNykyisessä ympäristökriisien ja sosiaalisten epävarmuuksien maailmassa on tärkeätä nostaa esiin laaja-alaisempaa ymmärrystä sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kytköksistä. Yhtä tärkeätä on myös auttaa kuvittelemaan – ja taiteen kautta kokeilemaan ja kokemaan – asioita eri tavoin ja näin luomaan myös toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/mUbML8yNMy0","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-03-22T17:10:35.409Z","editDate":null,"title":"Koronavirus, ekokriisi ja taide","excerpt":"Onko niin, että vasta katastrofit opettavat meille, mikä elämässä todella on tärkeätä? Ekososiaalisten kriisien aikakaudella tarvitaan systeemistä ymmärrystä. Meidän on kysyttävä itseltämme, millaista elämää ja tietoa arvostamme? Taide yhdistää erilaiset tietämisen ulottuvuudet aistisen, emotionaalisen ja järkiperäisen.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-14"},"image":{"id":"5d44652b796af8000f1e3e26"},"id":"5875177c-1c1b-4ad4-9bf8-a3c0f0ae311e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a4","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8","position":"center top"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["opettajuus","opettaja","oppiminen","oppilas","kasvatus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Väitän, että opettajuuden tautalla vaikuttaaa edelleen hyvin vahvasti kolme myyttiä, jotka voivat olla haitallisia sekä opettajan opettamiselle että oppilaan oppimiselle. Jos olet nuori, tai et välttämättä enää niin nuorikaan, opettaja ja tunnet epämukavuutta koulumaailmassa, niin vika ei välttämättä ole sinussa itsessäsi. Väsymys, ahdistus tai kyllästyminen opetustyöhön voi johtua siitä, että hitaasti uudistuva koulumaailma ei välttämättä ole linjassa omien arvojesi kanssa.
\nErosin itse 11 vuotta sitten opettajanvirastani juurikin arvoristiriidan vuoksi. Tiedän, etten ole valitettavasti ainoa, joka on päätynyt samaan ratkaisuun, joten sen vuoksi haluankin tässä tekstissä purkaa kolme sitkeästi opettajuuteen liittyvää myyttiä. Toivon, että yhä useampi tuore opettaja, joka aloittaa työuransa korkein odotuksin, toivoa täynnä ja missionaan maailman muuttaminen, ei vaipuisi epätoivoon, vaan jaksaisi uskoa omiin arvoihinsa ja tavoitteisiinsa.
\nAluksi on kuitenkin paikallaan huomauttaa, etten suinkaan väitä, että kuvaamani myytit ilmenisivät räikeimmillään jokaisessa kouluyhteisössä. Uudistuneet opetussuunnitelmat ovat ohjaanneet kouluja kehittämään pedagogisia mentelmiä ja oppimisympäristöjä. Paljon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana, kun olen ollut poissa kentältä “tutkijan kammiossani”, mutta uskon, että meidän tulisi uudestaan ja uudestaan palata perusasioihin ja pohtia rehellisesti niitä arvoja ja uskomuksia, jotka väistämättä muokkaavat omaa toimintaamme myös opettajina.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Myytti 1: Opettaja on oikean tiedon haltija."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Edelleen saatetaan ajatella, että opettaja on se, jolla on oikea tieto hallussa ja että hänen tehtävänään on kaataa tämä oikea tieto oppilaan päähän. Ei kuitenkaan tarvitse kuin katsoa vanhoja tietokirjoja, niin voi huomata, että tieto on uudistuvaa. Koko länsimainen tiedekin perustuu sille ajatukselle, että tietoa kokoajan koetellaan ja se uudistuu jatkuvasti. Opettaja itse ei välttämättä enää ajattele olevansa totuuden haltija, mutta sitä saattavat häneltä odottaa oppilaat tai jopa vanhemmat.
\nOlisikin todella tärkeätä, että opettaja näyttäisi itse oppilailleen mallia siitä, että on tärkeämpää olla kiinnostunut itse oppimisesta. Eli opettajan tulee johdattaa oppilaat oppimisen äärelle. Hänen tulee myös pitää yllä innostusta ottaa asioista selvää ja olla kriittinen tietoa kohtaan. Näin opettaja ja oppilas yhdessä rakentavat ja lisäävät ymmärrystä erilaisista ilmiöistä. (Toki joitakin asioita on “tehokkainta” opettaa opettajajohtoisesti, mutta se ei voi olla se ainoa oikea opetusmenetelmä, mitä opettaja harjoittaa.)
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Myytti 2: Opettaja on ankara auktoriteetti."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Edelleen osa aikuisista ajattelee, että opettajan auktoriteetin tulisi perustua vallankäyttöön eli perinteisesti ankaruuteen ja tiukkoihin sääntöihin. Sillä ei tunnu olevan lainkaan väliä, onko säännöissä järkeä tai enää nykymaailmassa perustetta, mutta “näin nyt vaan on aina tehty” ja “minä määrään”. Tällainen asenne ei kuitenkaan tunnu enää toimivan (ja hyvä niin!).
\nOpettajan tulisikin mielummin antaa tunnustusta oppilailleen – ja nimenomaan jokaiselle sellaisena kuin hän on. Jokainen oppilas on erilainen, mutta arvokas. Tunnistamisen ja tunnustuksen kautta saavutetaan yhteinen luottamus. Näin myös opettaja voi saada tunnustusta itselleen. Toisin sanoen, opetustapahtuma on vastavuoroisen tunnustuksen antamisen ja saamisen tila.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Myytti 3: Opettaja ei näytä tunteitaan."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Jos kaksi edellistä myyttiä ovatkin jo hieman murtumassa, niin kolmas elää edelleen hyvin sitkeästi: eli opettajan ei tule näyttää omia tunteitaan. Omituisinta tässä ajatuksessa kuitenkin on se, että tänä päivänä peräänkuulutetaan yhä enemmän sitä, että oppilaille pitäisi antaa nimenomaan tunnekasvatusta. Tunnekasvatuksesta toivotaan jopa erillistä oppiainetta, ikään kuin tunteet olisivat ihmisestä irrallisia asioita, joiden opettaminen voitaisiin kuitata 45 minuutin oppitunnilla viikossa.
\nMitä jos opettaja ei itse näytä omia tunteitaan? Opettaja ei näytä esimerkkiä siitä, että hän myös on tunteva olento? Miten silloin voidaan olettaa, että oppilaat osaisivat tunnistaa, käsitellä ja hyväksyä erilaisia tunteita itsessään?
\nVäitänkin, että on todella tärkeätä, että opettaja on luokkatilanteessa läsnä kokonaisena, aitona itsenään – myös kaikkine tunteineen. Sitä kautta hän näyttää oppilaille esimerkkiä siitä, miten olemme kaikki tuntevia olentoja ja että se on ihan ok. Opettaja, aivan kuin kuka tahansa kasvattaja ja aikuinen, näyttää mallia siitä, miten erilaisten, myös vaikeiden, tunteiden kanssa voi oppia elämään.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Valitettavasti epäilen, että nämä kolme myyttiä vaikuttavat edelleen todella sitkeästi opettajuuden taustalla yleisissä asenteissamme."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Uskon myös, että juurikin nämä myytit ovat myös erittäin haitallisia oppimisen esteitä. Kummalliset – nykymaailman arvojen kanssa ristiriitaiset – rooliodotukset vaikuttavat negatiivisesti myös opettajan työhyvinvointiin. Ja uskon että ne ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla
\nparempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ensinnäkin se, että opettajan pitää olla oikean tiedon hallitsija.
\nEi, vaan opetetaan oppilaat mielummin oppimaan ja ajattelemaan kriittisesti.
\nToinen, se että auktoriteetin pitää perustua vallankäyttöön.
\nEi, vaan luottamuksen ilmapiiri syntyy vastavuoroisesta tunnustuksesta.
\nKolmanneksi, opettaja ei saa näyttää omia tunteita.
\nEi, vaan nimenomaan opettaja näyttää esimerkillään mallia siitä, kuinka erilaiset tunteet ovat sallittuja.
\nPääsisimmekö näillä eväillä lähemmäksi uutta – ekososiaalisesti kestävämpää – opettajuutta?
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/k3c2NjlfP4c","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1"}],"pubDate":"2020-03-06T10:49:54.211Z","editDate":null,"title":"Opettajuuden kolme myyttiä ja miten ne puretaan","excerpt":"Haitalliset uskomukset vaikuttavat negatiivisesti oppilaiden oppimiseen mutta myös opettajan työhyvinvointiin. Uskon, että opettajuuden myytit ovat myös esteitä siinä, miten voisimme rakentaa kasvatuksen avulla parempaa, inhimillisempää ja myös ekososiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta. Olisiko aika jo romuttaa nämä uskomukset? Ja siirtyä uudenlaiseen pedagogiikkaan?","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-13"},"image":{"id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8"},"id":"0943b5cc-0b6e-4fb1-8c1f-70b9d127ef75","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a5","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6","position":"center bottom"},"overlay":{"opacity":0.33},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekokriisi","taide","taidekasvatus","aistit","kehollisuus","tunteet"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Usein taiteen ja taidekasvatuksen “hyödyllisyyttä” perustellaan sillä, että taide ruokkii
\nluovuutta ja mielikuvitusta. Nyt jos koskaan, näin ekokriisin aikana, onkin todella tärkeätä, ettemme vaivu lamauttavaan ympäristöahdistukseen, vaan säilytämme toivon tulevaisuuden suhteen. Meillä tulee olla siis kyky kuvitella parempi tulevaisuus. Miten voisimme elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmin? Onko kilpailu ja väkivalta sekä luonnonympäristön ja toisten eläinten riisto ainoa mahdollisuutemme? Vai voisimmeko elää jollakin toisella tapaa?
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1f","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Nimenomaan taidekasvatuksen on ajateltu ruokkivan oppijan mielikuvitusta."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Mielestäni sana mielikuvitus on kuitenkin harhaanjohtava, koska se viittaa erityisesti mielen sisältöihin. Tämä taas on ongelmallista, jos käsitämme mielen ruumiistamme irrallisena ja ainoastaan järjen keskukseksi. Mielikuvitus-sanassa mieli yhdistetään myös kuva-sanaan, joka viittaa taas johonkin näköaistilla havaittavaan.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Taidekasvatuksen potentiaali on kuitenkin nimenomaan siinä, että taiteella voidaan ylittää järkiperäisen tietämisen taso."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Taide aktivoi keskeisesti erilaisia tunteitamme ja aistejamme – ja usein nimenomaan muitakin aisteja kuin vain hallitsevaa näköaistiamme. Huomautan kuitenkin tässä yhteydessä, että myös järkiperäisellä ajattelulla on tärkeä rooli paremman (kestävän ja demokraattisen) tulevaisuuden luomisessa! Ongelma syntyy siitä, jos emme kykene enää aistimaan ja tuntemaan ja siten meiltä häviää kyky myös tarkastella kriittisesti sitä, mitä itseasiassa luulemme tietävämme.
\nJos ajattelen omaa taiteen tekemistäni, niin voin tietysti lähteä tutkimaan taiteella jotakin sellaista teemaa, jonka olen “järkiperäisesti” miettinyt ja usein jo mielessäni “nähnyt” etukäteen lopputuloksena. Tällaiset teokset syntyvät usein turhautumisestani jotakin ilmiötä kohtaan ja haluan tehdä sen näkyväksi taiteen keinoin.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 2","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa1e","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Melkeinpä parasta on kuitenkin se, kun heittäydyn tutkimaan eri aistein ja vain epämääräisesti “jotakin”."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Taiteellinen tutkiminen saattaa tapahtua tanssin kautta tai vaikkapa piirtämällä, mutta joka tapauksessa aktivoimalla aistini ja ilman “visiota” tulevasta, voin päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mitä järkeni ja mieleni ei vielä ollut tavoittanut. Järkiperäinen reflektio tapahtuu vasta jälkikäteen. Usein saatan vasta vaikkapa näyttämöteokseni ensi-illassa saada käsityksen siitä, mistä teoksessani on kyse. Merkitykset ja tulkinnat muuttuvat kuitenkin aina myös esityskertojen myötä ja myös jokaiselle katsojalle syntyy omia tulkintoja, jotka saattavat poiketa myös radikaalisti omista ajatuksistani.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 4","text":"Jos käytän vain järkiperäistä ajatteluni, niin silloinhan toistan vain sitä, minkä jo tiedän. Mutta aistien, taiteellisen toiminnan kautta, voinkin nimenomaan päästä käsiksi sellaiseen maailmaan, josta minulla ei järjen kautta, tiedollisesti, ollut minkäänlaista visiota ennakkoon."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 5","text":"Taiteen merkitystä pohdittaessa olisikin keskeistä ymmärtää se, että taiteen rooli ei ole mitenkään vähäpätöinen yhteiskunnassa. Taide ja taidekasvatus ei ole mitään “ylimääräistä kivaa”, joka toteutetaan sitten, kun perustarpeet on laitettu kuntoon ja jos ylimääräistä rahaa on jäänyt. Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana – ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 3","content":{"id":"5e58f66001d792521c2afa1d","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 5","text":"On erittäin tärkeätä, että ymmärrämme taiteen ja taidekasvatuksen perustavaa laatua olevana osana ihmisyyttä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 6","text":"Ihminen ei ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) vain kylmän järkevä olento, vaan tunteva ja aistiva eläin, jolla on halu kommunikoida toisten kanssa ja olla kekseliäs ja luova. Ilman taiteen aktivoimaa kokonaisvaltaista inhimillisyyttä meistä on vaarassa tulla vain suorittavia koneita. Sen takia: taidetta lisää – tai olemme pulassa!
"},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 4","content":{"id":"5e58f66201d792521c2afa20","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Otsikkokuva on pysäytyskuva videoteoksestani Balance (2018). Kuvaaja: Satu Järvinen
\nMuut kuvat ovat vetämästäni työpajasta Arts For Parks -projektissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Kuvaaja: Elizabeth Bushey
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/_g5korijs6A","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 2","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 5"}],"pubDate":"2020-02-28T10:40:01.775Z","editDate":null,"title":"Maailma tarvitsee taidetta!","excerpt":"Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/article-12"},"image":{"id":"5d47e890796af8000f1e47f6"},"id":"2332f13e-7f96-4849-b89f-9a422751257e","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a6","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","position":"center center","size":"cover"},"overlay":{"opacity":0.34},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["piirtäminen ","taide","piirustus","havaitseminen","tunnistaminen","tunnustuksen pedagogia","taidekasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Käyn Tampereen työväen opistolla joka keskiviikko piirtämässä elävää mallia. Se on hyvin rentouttava harrastus, koska kokonaisen 2,5 tunnin aikana en voi miettiä työ- tai kotiasioita, vaan ainoastaan keskittyä malliin sekä oman silmän ja käden yhteispeliin.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 1","text":"Mallipiirustuksella on itselleni kuitenkin myös syvempi merkitys: voin piirtämisen kautta tutkia käytännössä tunnustuksen pedagogian ensimmäistä tasoa eli tunnistamista."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 2","text":"Tunnustuksen pedagogian mallissahan esitän, että meidän tulisi siirtyä tietämisestä tunnistamiseen. Vaikka olen kehittänyt mallin nimenomaan kasvatusajattelun teoriaksi, niin nimenomaan tämänpäiväisen mallipiirustusesimerkkini kautta toivon, että sen voisi ymmärtää myös laajemmin. Toisin sanoen tunnustuksen pedagogia on ennen kaikkea arvo- ja asennemuutokseen tähtäävä malli, jonka filosofiaa voi siis soveltaa ihan mihin tahansa elämän alueelle – vaikka talon remontointiin!
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 2","text":"Miksi käytän mallipiirustusta esimerkkinä? No, yksinkertaisesti siitä syystä, että mallin piirtäminen ei onnistu, jos piirrän sitä, minkä tiedän."},{"type":"IMAGE","label":"Kuva 1","content":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579","src":"","alt":"","icon":null}},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Eli jos – ja kun – minulla on päässäni ajatus siitä, minkälainen ihminen on, minkälaiset kädet ja jalat sillä on, ja miten ne ovat suhteessa ihmisen kokonaisvartaloon, minun tulee ikään kuin unohtaa tämä tieto ja asettua havaitsemaan juuri tätä ihmistä tässä asennossa.
\nKun malli on erilaisissa asennoissa, en voikaan piirtää esimerkiksi kättä sen mittaiseksi kuin tiedän sen \"optimiolosuhteissa\" olevan. Jos esimerkiksi mallin käsi tulee suoraan minua kohden, niin minun pitää osata piirtää niin sanottu lyhennys. Yleensä lyhennysten piirtäminen on itselleni helpompaa, jos vaikka suljen toisen silmäni ja katson kohdetta vain toisella silmällä. Raaja on helpompi nähdä massana, eikä “tietoni” käden pitkulaisesta muodosta häiritse puhdasta havaintoani.
\nMinun täytyy siis katsoa mallia hyvin tarkkaan ja piirtää se, minkä näen – minkä minä näköaistillani aistin – eikä siis sitä, minkä minä tiedän. Siinä mielessä piirtäminen mallista on siis erittäin hyvä ja konkreettinen harjoitus tunnustuksen pedagogian ensimmäiseen vaiheeseen, tunnistamisen opetteluun.
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko 3","text":"Mallipiirustus on siis erityisen hyvä harjoitus siihen, miten tunnistaminen eroaa tietämisestä."},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 4","text":"Lyhennysten lisäksi värien käytön harjoitteleminen on mielenkiintoista mallipiirustuksessa. Meillähän on esimerkiksi usein ajatus siitä, että puuvärisetissä valkoista länsimaista ihmistä edustaa possunpinkki väri ja että kun sillä sitten väritän koko henkilön, niin se vastaa ihmisen \"ideaalia\" ihonväriä.
\nJos kuitenkin keskityn oikein tarkkaan katsomaan mallia ja haluan piirtää todellakin sitä, minkä aidosti havaitsen, huomaan, että ihossa näkyykin eri värejä. Siinä saattaa olla vähän vihertävää, punertavaa, mitä tahansa värejä, riippuen siitä, onko kehon osa varjossa vai valossa, tai miten siihen heijastuu valoa esimerkiksi muiden pintojen kautta.
\nEli jälleen: en voi piirtää sitä, minkä tiedän, vaan minun pitää asettua havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia värejä ja muotoja ja sitä kautta lopulta – erittäin ankaran työskentelyn tuloksena – lopputuloksesta tulee elävä ja tunnistettava.
\nJoka tapuksessa, vaikka lopputulos ei aina niin hyvä olisikaan, on erittäin hyödyllistä harjoittaa tunnistamista ja sitä, miten havainto siirtyy viiva kerrallaan omaan piirustukseen – ja miten samalla myös oma elämänasenne saattaa muuttua.
"},{"type":"VIDEO","label":"Video 1","content":{"seconds":0,"minutes":0,"videoID":"https://youtu.be/dRKX9HbhRFA","enableTimeCode":false}},{"type":"PARAGRAPH/QUOTE","label":"Lainaus 1","text":"Kaipaisiko oma työyhteisösi välineitä luovuuden ruokkimiseen? Ehkäpä irtipääsyä \"tietämisen\" harhasta? Tarvitsetteko vinkkejä ilmiöiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen?
\nOTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ JA LUODAAN TEILLE SOPIVA KOULUTUSPAKETTI, TYÖPAJA TAI INSPIRAATIOPUHEENVUORO!
"},{"type":"AUTHORBOX","active":true,"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","label":"Kuva 2"}],"pubDate":"2020-02-21T11:16:39.559Z","editDate":null,"title":"piirrä - ja unohda, minkä tiedät!","excerpt":"Mallista piirtäminen ei onnistu, jos piirtää sitä, minkä tietää. Siksi piirtäminen on erinomaista havaitsemisen ja tunnistamisen harjoittelua!","link":{"text":"Lue lisää","target":"/blogi/piirra"},"image":{"id":"5e4fbcc31b78101419b47579"},"id":"7cdb2cc3-c43c-4283-9374-2c247e835735","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a7","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["taide","nykytaide","taidekasvatus","kasvatus","ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","ekokriisi","eläinoikeudet","muoviroska","kriittisyys"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin ekososiaalisesta oikeudenmukaisuuskasvatuksesta ja vihjaisin, että taiteella voisi olla siinä erityinen tehtävä. Joten kirjoittelenkin nyt hieman lisää taiteesta ja erityisesti ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäisestä tehtävästä eli kriittisyydestä. Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat on ikään kuin “luonnollistettu”, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Minulle on todella tärkeätä, että jos teen kriittistä taidetta, niin luomisen on lähdettävä \nomasta ärsyyntymisestäni jotakin tiettyä ilmiötä kohtaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi väitöskirjatutkimukseni taustalla oli monitaiteinen teos, jonka toteutin nuorten miesten kanssa. Näyttämöteos sai alkunsa siitä, kun olin siihen aikaan opettajana ja minua ärsytti se tapa, jolla pojista, nuorista miehistä kirjoitettiin mediassa. Valitettavasti myös opettajainhuoneessa asenteet poikia kohtaan saattoivat olla hyvinkin negatiivisia. Heidän tulevaisuudelleen ei annettu paljonkaan toivoa.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43fd9c796af8000f1e3d8c"},"label":"Kuva 1","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Olen myös tehnyt teoksen The Princess of Plastific Ocean. Se puolestaan syntyi sellaisesta tilanteesta, kun kävin kapassa lomamatkallani Floridassa. Ostin mielestäni varsin kohtuulliset ostokset – sellaisia arkisia elintarvikkeita ja tavaroita, mitä nyt lapsiperheessä jokapäiväisessä käytössä kuluu. Sitten huomasin, että ostokset pakattiin 17 ohueen, pieneen muovipussiin. Kun palasin majoituspaikkaan ja purin ostokset, katselin pusseja: “Apua,
\nhirvittävä määrä muovia! Mitä mä teen näillä?” Lomamatkalla kun ei edes roskia tule niin paljon, että olisin voinut hyödyntää kaikki muovipussit roskapusseina. Päätinkin sitten viikata pussit nätisti matkalaukkuuni ja kuljettaa Suomeen. Ajattelin jo silloin, että näistä täytyy tehdä teos! Siitä järkytyksestä syntyikin sitten performanssi kaupunkitilaan.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d442c6d796af8000f1e3da7"},"label":"Kuva 2","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"He died for my sins on kolmas esimerkki taideteoksesta, joka syntyi omasta ärsyyntymisestäni – tai oikeastaan häpeän tunteestani: Yhtenä päivänä huomasin, että vaatekaapissani roikkuu kolme vaatetta, joissa oli somisteena kaninkarvaa. Oli liivi, jonka rinnuksessa oli kaninkarvasomistetta, hanskat, ja huivi, jossa oli pampuloita kaninkarvasta. Huomasin, ettei minusta tuntunut enää mukavalta pukeutua niihin. Joskus vuosia aiemmin, kun olin ne ostanut, en ollut edes tajunnut vaatekappaliden sisältävän toisen elävän olennon osia. Nyt minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan käsitellä taiteen keinoin nousevaa häpeän tunnettani ja sitä kautta myös eläinoikeuksia.
"},{"content":{"icon":null,"alt":"","src":"","id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"label":"Kuva 3","type":"IMAGE"},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti, kun on kyse nykytaiteesta, on mahdollista, että taiteilijan intentio eli se mitä taiteilija on ajatellut lähtiessään tekemään teosta, ei välitykään sellaisenaan katsojalle. Minua se ei kuitenkaan haittaa. On pääasia, että teos herättää ylipäätään ajatuksia. Monille teokset herättävät ajatuksia juuri niistä samoista tuntemuksista, mitä itselläni on ollut. Toisaalta on aina kiinnostavaa, jos kuulen yleisöltä kommentteja jostain aivan muusta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Nykytaiteella on mahdollisuuksia osoittaa nykymaailman kummallisuuksia, itse puhun niistä usein \"normalisoituina patologioina\". Toisaalta taide voi myös virittää ajatuksia johonkin aivan muuhun: minkälainen toisenlainen maailma olisi mahdollinen?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/wQy-xgE4y20","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Kiinnostuitko? Lisää esimerkkejä löydät englanninkielisestä taiteilijaportfoliostani!
"},{"label":"Kuva 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65"},"link":{"target":"/blogi/arsyyntynyt-taiteilija","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat ovat ikään kuin luonnollistettu, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.","title":"Ärsyyntynyt taiteilija","editDate":null,"pubDate":"2020-02-14T09:27:17.392Z","id":"99ff3c1f-b9fb-4a11-8ceb-0a736388e631","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a8","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","kasvatus","ekokriisi","taidekasvatus","kestävä tulevaisuus","kriittisyys","mielikuvitus","yhteinen hyvä","yhteisvauraus","perinteet","luovuus","taide"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mitä on ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus? Olen tutkinut sitä hyvin paljon nyt jo noin seitsemän vuoden ajan ja muun muassa toimittanut Jussi Mäkelän ja Rebecca Martusewiczin kanssa kirjan Art, EcoJustice, and Education, joka ilmestyi reilu vuosi sitten Routledgen julkaisemana. Tämä kirja, ja oma ajatteluni muutenkin, nojaa hyvin paljon Rebecca Martusewiczin, Jeff Edmunsonin ja John Lupinaccin kirjoittamaan kirjaan EcoJustice Education.
\nSuomennan siis itse tämän viitekehyksen ‘ekososiaaliseksi oikeudenmukaisuuskasvatukseksi’. Se on pitkä sanahirviö (pyydän anteeksi!), mutta haluan sisällyttää käännökseen ekologian lisäksi myös sosiaalisen ulottuvuuden, koska viitekehyksessä todellakin on kyse siitä, että sekä ekologisilla että sosiaalisilla ongelmilla – sekä niiden ratkaisuilla – on samat juuret.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisella oikeudenmukaisuuskasvatuksella on kolme tehtävää: kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia niin sanotuista \"itsestäänselvyyksistä\", jotka vaikuttavat hyvin paljon jokapäiväiseen ajatteluumme ja toimintaamme. Kyseessä ovat siis niin sanotut “modernin oletukset” eli teollisen yhteiskunnan normalisoimat “ismit”, kuten esimerkiksi individualismi, rationalismi ja mekanismi. Muita tällaisia ajattelumalleja, joita emme osaa enää edes kyseenalaistaa (vaikka ne aiheuttavatkin ilmiselvästi sekä sosiaalista että ekologista tuhoa ja kärsimystä) ovat esimerkiksi usko jatkuvaan kasvuun sekä erityisesti niin sanottu sentrinen ajattelu – ja niistä tietysti suurimpana ihmiskeskeinen eli antroposentrinen ajattelu. Tällainen maailmankuva asettaa ihmisen keskiöön ja kaiken muun elämän marginaaliin. Muiden elollisten olentojen tehtävänä on siis ainoastaan palvella ihmisen hyvää.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäinen ajatus on siis se, että meidän tulee tehdä perusteellinen kulttuurinen analyysi omasta ajastamme ja tarkastella tällaisia “normalisoituja” ilmiöitä hyvin kriittisesti."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kriittisyyden lisäksi meidän tulee kuitenkin ruokkia myös ‘yhteistä hyvää’, eli englanniksi käytetään sanaa \"commons\". Se tarkoittaa sekä yhteisvaurautta että sellaisia kulttuurisia perinteitä, jotka ruokkivat kestävää hyvinvointia. Yhteysvauraudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että puhtaan ilman ja veden tulisi olla kaikkien oikeus, jokaisen ihmisen mutta myös muun elämän. Entä mitä ne sellaiset perinteet voisivat olla, jotka auttavat ihmistä elämään yhdessä kestävästi muun elämän kanssa? Usein tällaisia esimerkkejä kaivetaan alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta mikään kulttuuri ei sinänsä ole läpeensä ekologinen tai epäekologinen. Jokaisesta kulttuurista ja lähiyhteisöstä voimme siis etsiä niitä juuri omaan ympäristöömme sopivia kestäviä perinteitä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen toinen perusperiaate ja tehtävä on siis yhteisen hyvän – tarkoittaen sekä yhteisvaurautta että kestäviä perinteitä – suojeleminen ja elvyttäminen."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kolmas tehtävä on mielikuvituksen käyttäminen. Jotta pystymme rakentamaan paremman, kestävämmän tulevaisuuden, meidän on ensin pystyttävä kuvittelemaan se. Taiteella ja taidekasvatuksella voi olla aivan keskeinen rooli paremman elämän kuvittelemiseen ohjaamisessa. Miten voimme päästä yli stereotypioiden ja normalisoitujen patologioiden? Miten voimme unelmoida ja pitää toivoa yllä?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen kolmas tehtävä on siis auttaa näkemään yli totuttujen kaavojen ja rohkaista astumaan tuntemattomaan – kohti yhteisesti jaettua hyvää."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen perusperiaatteet – kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus – kytkeytyvät toki saumattomasti yhteen. Ensin meidän täytyy tunnistaa ja tunnustaa ongelmat, jotta voimme kuvitella jotakin parempaa. Toisaalta on lohdullista huomata, että meillä on olemassa jo paljon hyvää ja että meillä on mahdollisuus elvyttää niitä tapoja, jotka edistävät sekä sosiaalista että ekologista oikeudenmukaisuutta. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta ja tyhjästä!
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/cj2ZqhzpRCM","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d442abf796af8000f1e3da5"},"link":{"target":"/blogi/ekososiaalinen-oikeudenmukaisuus","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Kolme askelta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään tulevaisuuteen.","title":"ekososiaalinen oikeudenmukaisuus","editDate":null,"pubDate":"2020-02-07T18:41:37.399Z","id":"6bb25b87-4be7-499e-afc1-ab627771495d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232a9","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["ihminen","ihmisyys","ekokriisi","filosofia","fenomenologia","systeeminen ymmärrys","kehollisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Miten ihmisyys pitäisi ylipäätään ymmärtää?
\n[Jos et jaksa lukea, niin tekstin lopusta löydät YouTube-videoni, jossa käsittelen samaa asiaa.]
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Länsimaisen ajattelun ja tieteen ongelma on se, että olemme erikoistuneet yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin ja kukaan ei tunnu hallitsevan enää suurempia kokonaisuuksia."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietysti erikoistuminen on tuonut paljon hyvääkin, esimerkiksi teknologisia ja lääketieteellisiä innovaatioita. Toisaalta erikoistuminen on aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita on vaikea olla enää näkemättä näin ekokriisin aikana.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millä tieteenalalla on valta määritellä ihminen?"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Medianäkyvyyden perusteella vastaisin että lääketieteellä. Toisaalta, jos pysähdymme miettimään asiaa tarkemmin, niin lääketiede tarkastelee ihmisyydestä ainoastaan ihmisen ruumista, ikään kuin irrotettuna mielen sisällöistä. Mielen sisältöjen tutkiminen ja määrittely on taas annettu psykologian tehtäväksi. Jos taas ajatellaan ihmistä suhteessa johonkin laajempaan todellisuuteen, niin ehkäpä tämä tehtävä lankeaa sitten teologeille.
\nKuitenkin todellisuudessa, jos ajattelet vaikkapa omaa kokemustasi ihmisenä, niin ihmistä ei voi pilkkoa tällä tavoin pienempiin osa-alueisiin, vaan ruumiillisuus, mieli ja sielulliset ulottuvuudet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Fenomenologia pyrkii ymmärtämään ihmistä kokonaisvaltaisemmin, ja nimenomaan ihmisen kokemuksesta käsin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Fenomenologia, on siis keskittynyt purkamaan nimenomaan länsimaisen ajattelun kahtiajaotteluita, kuten ruumis–mieli, minä–toinen tai vaikkapa ihminen–luonto.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Taide on erinomainen väline kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen tutkimisessa."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi tanssin kautta voi huomata, kuinka jokaisen yksilön kehosta nousee liikkuessa paljon myös muita kuin fyysisiä tuntemuksia. Eli liikkuminen tuo esiin erilaisia tunteita ja jopa muistoja. Tanssin kautta voi tutkia asioita siis “järjen tuolla puolen”. Jos yritämme ymmärtää asioita vain järkiperäisesti, toistamme vain sitä, jonka jo aiemmin tiedämme. Tanssi-improvisaation kautta voimme sen sijaan hypätä tuntemattomaan ja löytää “maailmoja, joiden olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa”, kuten olen usein kuullut tanssityöpajojeni osallistujilta.
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Rohkeus hypätä tuntemattomaan on juuri nyt ekokriisin aikana erittäin tärkeätä."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä jos emme lähtisikään etsimään ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin toistamalla vanhoja (usein jopa jo huonoksi myönnettyjä toimintamalleja), vaan lähtisimmekin etsimään ratkaisuja muuta kautta – monitieteisesti ja -taiteisesti. Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen: se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.
\nP.S. Olen kehittänyt yhdessä ekologi Sami Kedon kanssa ekososialisaatio-käsitteen kuvaamaan ihmisen kytkeytymistä paitsi ihmiselämään myös enemmän-kuin-ihmisen maailmaan.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/NfV60Pni1HQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
\nKIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Alaotsikko 5","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d4464eb796af8000f1e3e25"},"link":{"target":"/blogi/ihminen---mika-se-on","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen. Se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.","title":"Ihminen - mikä se on?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-31T13:33:56.984Z","id":"56851763-4c67-47e8-87a5-9332a6a43b71","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232aa","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["oppiminen ","taide","taidekasvatus","nykytaide","inkluusio","ennakkoluulottomuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka liian selkeä visio tai ajatus \"ideaalista\" voi tuhota vanhan talon remontissa. Tässä tekstissä jatkan samasta aiheesta: eli muistuttelen siitä, että on olemassa monenlaista hyvää ja oikeata, eli
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Ei vain yhtä \"totuutta\" – vaan monenlaista oikeata ja hyvää!"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ennen kuin muutettimme nykyiseen taloomme, olin asunut vain asunnoissa, joissa on valkoisiksi maalatut seinät. Ajatus tapeteista tuntui todella vieraalta. Toisaalta, minulle oli kuitenkin selvää, että kun muutamme vanhaan taloon, jossa on aina ollut tapetteja, niin haluaisin sisustaa perinteisellä tyylillä ja lisätä oman tapettikerrokseni vanhojen päälle. (Rakennuskonservaattorit kun olivat löytäneet olohuoneestamme 17 kerrosta tapetteja!)
\nMinulla ei kuitenkaan ollut tuntumaa tapettien maailmaan. Niinpä ajattelin, että minun täytyisi
\nopiskella asiaa ja ylipäätään totutella ajatukseen, että tapetitkin voivat näyttää hienoilta. Aloinkin sitten selata Pinterestiä – ja ikään kuin altistaa itseäni tapeteille. Melko nopeasti värit ja kuviot alkoivatkin näyttää ihan hauskoilta.
\nMonilla muilla elämänaloilla on kyse täsmälleen samasta asiasta:
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"voi olla, että joku asia tuntuu aluksi todella vieraalta, mutta vähitellen siihen tottuu ja uusissa asioissa voi alkaa nähdä hyviäkin puolia."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Esimerkiksi taidetta, varsinkin nykytaidetta, saatetaan pitää vaikeana, jos ei ole harjaantunut ottamaan vastaan nykytaidetta. Oli kyse sitten kuvataiteesta, nykymusiikista, nykytanssista tai mistä tahansa, niin aluksi se voi tuntua todella oudolta, rumalta tai ärsyttävältä.
\nMinua harmittaakin se, että aikuiset ihmiset, opettajat tai vanhemmat, saattavat rajoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja oppia esimerkiksi taiteesta. Me aikuiset olemme siis oppimisen suurin este. Jo ennakkoon ajatellaan, ettei lapsia kiinnosta. Eihän ne mitään nykytaiteesta ymmärrä! Eihän ne pojat tykkää tanssitaiteesta!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tällaisilla ennakkoluuloilla suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta – ja myös itseltämme!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Juu, ei kiitos, ei oo mua varten tommonen taide!
\nNykytaidetta pidetään jonakin sellaisena, jonka harjoittaminen ja josta nauttiminen ei kuulu kaikille, vaan ainoastaan joillekin harvoille ja valituille.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Mutta me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Minä aloin nähdä tapeteissa hyviä puolia, joten ihan varmasti kuka tahansa voi oppia näkemään myös nykytaiteessa jotakin kiinnostavaa. Ensin täytyy vain luopua siitä ajatuksesta, että taideteoksesta pitäisi ymmärtää jotain. Mutta päinvastoin, ei kannata ajatella, että teoksessa olisi jokin oikea totuus, jotain mitä teoksesta pitäisi saada irti, jotakin mikä avautuisi kaikille samanlaisena. Kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä oikeita!
"},{"label":"Alaotsikko 5","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tärkeintä on asettua ihmettelmään taidetta ja katsoa, minkälaisia tunteita tai ajatuksia se juuri sinussa herättää."},{"label":"Kappale 6","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"P.S. Olen kirjoittanut runokokoelman Minkälainen tahansa tavallinen. Se on syntynyt kehityvammaisten aikuisten ajatuksista. Tutkimustyöni heidän kanssaan opetti minulle todella paljon normaaliuden, oikean, hyvän ja “totuuden” harhasta. Olen ikuisesti kiitollinen Wärjäämön porukalle!
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Otsikon kuva: Valokuvainstallaationi He died for my sins (2019)
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/-unwC5trqKQ","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 3","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"label":"Lainaus 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69"},"link":{"target":"/blogi/monenlaista-hyvaa-ja-oikeata","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Omilla ennakkoluuloillamme suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta ja myös itseltämme! Me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan.","title":"Monenlaista hyvää ja oikeata","editDate":null,"pubDate":"2020-01-24T08:08:01.136Z","id":"c435c9c8-1735-46de-92b8-ef06f85c762b","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ab","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["remontti ","vanha talo","tunnistaminen","kasvatus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeviikkoisessa postauksessa mainitsin kotimme remontin ja kirjoittelen tässä siitä aiheesta hieman lisää – koska se tuntuu ihmisiä kovasti kiinnostavan.
\nAloitimme suuren remonttiurakan noin vuosi sitten ja muutimme uuteen kotiimme juhannuksen jälkeen. Nyt meillä on tietysti käynyt paljon ystäviä kylässä ihastelemassa remontin tuloksia. Monet ovat kysyneet:
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"\"KUN MUUTITTE TÄHÄN, oliko sinulla mielessä jokin selkeä visio, jota aloitit sitten vain toteuttamaan?\""},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ei, ei ollut todellakaan! Jos minulla olisi ollut todella selkeä visio päässäni, niin sitten olisi kannattanut mielummin rakentaa kokonaan uusi talo juuri sen vision mukaisesti. Mielestäni vanhasta talosta ei kannata väkisin runnoa uutta jonkin täsmällisen \"ideaalin\" mukaan.
\nTottakai jonkinlainen käsitys täytyy remontin lopputuloksesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa olla siinä vaiheessa, kun asuntoa ostaa – ettei tule tehtyä huonoja asuntokauppoja. Täytyyhän myös laskea budjetti siitä, minkälaisiin muutoksiin rahat riittävät.
\nMutta vanhan talon remontissa on hyvin oleellista, ettei ole ehdottomia kuvitelmia, ikään kuin \"ideaalia\", jota kohden alkaa pyrkiä, vaan pikemminkin fiilistelee asuntoa, taloa, huoneistoa ja tunnustelee, minkälaiset ratkaisut juuri siihen olisivat niitä oikeita.
\nVarsinkin kun puhutaan 150 vuotta vanhasta talosta, ei ole järkeä lähteä remontoimaan sen yksioikoisen ajatuksen pohjalta, mikä meillä yleensä taloista on. Meillä on esimerkiksi jonkinlainen optimi ajatus siitä, että talossa pitäisi olla suorat seinät. Usein tällaisessa vanhassa talossa seinät ovat vähintäänkin hieman notkahtaneet, eivätkä ne todellakaan ole enää lasersuorat. Tottakai tämänkin talon seinät suoraksi saisi koolaamalla ja kipsilevyillä! Mutta en ymmärrä, miksi ostaa vanha talo ja tehdä siitä uuden näköinen. Eikö silloin olisi parempi muuttaa uuteen?
\nSilloin kun lähdetään liikaa suoristamaan vanhaa, hävitetään se vanhan talon viehätys, mikä syntyy juurikin niistä vinouksista ja epätasaisuuksista, mitä västämättä tämän ikäisessä talossa on.
\nOlen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut tunnustuksen pedagogiasta ja sen ensimmäisestä tasosta, tunnistamisesta.
\nAivan kuten kasvatuksessa, myös remonttihommissa pitäisi luopua liiallisesta \"tietämisestä\" eli esimerkiksi sellaisesta yhdestä ja oikeasta \"totuudesta\" että seinät pitäisi olla lasersuoria – ja että se täytyy tehdä lyömällä kipsilevyä seinään..
\nEi, vaan luovutaankin siitä, ikään kuin \"oikein\" tietämisestä ja lähdetään tunnistamaan asioita ja fiilistelemään sitä, minkä äärellä juuri tässä uniikissa ympäristössä olemme. Mitä juuri tämä ympäristö kaipaa? Kuinka paljon kannattaa korjata? Kuinka paljon ei kannata korjata? Remontoidun vanhan talon viehätys syntyy siitä, että taloa on kuunneltu. Vanhan viehätys toivon mukaan säilyy, ja parhaimmillaan ehkä myös korostuu, senkin jälkeen, kun remontti on tehty.
\nToki täytyy kuitenkin huomauttaa, että remontoinnissa tarvitaan myös valtava määrä tietoa! Sen vuoksi myös me luotimme kokeneeseen, nimenomaan vanhan kunnostamiseen ja perinnerakentamiseen erikoistuneeseen, arkkitehtiin ja remonttifirmaan. Rakenteet täytyy olla ehdottomasti kunnossa ja määräyksiä on noudatettava, mutta kun näistä asioista on huolehdittu, on valtavasti myös vapauksia ja mahdollisuuksia fiilistellä \"insinööriratkaisujen\" tuolla puolen – ja juurikin tätä ei riittävästi ymmärretä!
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Pyrkimällä väkisin kohti kuviteltua \"ideaalia\" voimme tuhota paitsi vanhan talon viehätyksen, myös lapsen luontaiset taipumukset sekä oman sisäisen äänemme."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tunnustuksen pedagogiassa ei siis ole kyse, jostakin kasvatuksen pikaniksistä, vaan kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta, jonka omaksuttuaan huomaa tekevänsä ratkaisuja vapautuneemmin ja kyseenalaistamalla \"itsestäänselvyyksiä\" – jotka itseasiassa saattavatkin olla hyvin haitallisia: Taloissa \"ideaaliratkaisut\" voivat tuottaa esimerkiksi akustiikka- tai sisäilmahaittoja. Ihmisille \"ideaaliin\" pyrkiminen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja jopa masennusta.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Millaisiin \"ideaaleihin\" sinä suhtaudut kriittisesti?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/_3Vx0arfATs","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 6","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e221405c268eb34e32b1b4d"},"link":{"target":"/blogi/remonttifilosofiaa-ja-miten-se-liittyy-kasvatukseen","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Remontoidessa liian vahva visio ja käsitys ideaalista voi tuhota vanhan talon. Pyrkiessämme myös kasvatuksessa kohti täydellisyyttä, voimmekin vahingossa saada aikaiseksi tuohoa.","title":"Remonttifilosofiaa ja miten se liittyy kasvatukseen?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-17T20:01:45.080Z","id":"f1487996-fc1f-478a-8128-8793acc3bf47","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ac","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["australia","identiteetti","itsetuntemus","itsereflektio","oppiminen"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Viimeaikaiset uutiset ja Australiassa asuvan siskoni jouluvierailu Suomeen, on saanut minut miettimään aikaani Australiassa. Muutin melko tarkalleen 15 vuotta sitten Australiaan silloisen aussipuolisoni kanssa. Asuimme siellä vain puolitoista vuotta, mutta siitäkin huolimatta Australialla on ollut valtavan suuri vaikutus siihen, millainen olen tänä päivänä.
\nNauhoitin eilen videolle \"tajunnanvirtaa\" muistoista, joita minulla Australiasta on ja erityisesti jutuista, joita Australia on minulle opettanut: 1) luottamusta itseeni (erityisesti englannin puhumiseen ja taiteen tekemiseen!), 2) rentoutta, 3) remonttitaitoja (: ja myös, 4) arvostusta Suomea kohtaan.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oleskelu oman kulttuurin ulkopuolella tuo aina perspektiiviä itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin."},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/dBhIirrxLsY","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8"},"link":{"target":"/blogi/mita-australia-opetti-minulle","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Elämä Australiassa opetti katsomaan kriittisesti suomalaisia toimintatapoja, mutta auttoi myös näkemään hyviä puolia omassa kulttuurissa.","title":"Mitä Australia opetti minulle?","editDate":null,"pubDate":"2020-01-10T12:33:26.808Z","id":"0a7b79fa-34ad-4b63-b1b9-d1123ccbf11d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ad","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["tunnustuksen pedagogia","kasvatus","opetus","pedagogiikka","vastavuoroisuus","yhdenvertaisuus","moninaisuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Kahdessa edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen ja toisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on tunnustuksen pedagogian kolmas askel.
\n“Oikein tietämisen” ja “totuuksien hallitsemisen” pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajan on mahdollista sanoa: “En tiedä, mutta tutkitaan yhdessä ja otetaan selvää.”"},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Joitakin asioita on toki helpompi opettaa opettajajohtoisesti, mutta silloinkin opetettavan asian on oltava suhteessa oppijan elämismaailmaan – jos ei juuri nyt, niin ainakin potentiaalisesti tulevaisuudessa. Opettajalla on siis oltava jokin käsitys siitä “hyvästä”, mitä kohti hän haluaa lasta kasvattaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetus on tylsää ja turhaa, jos sillä ei ole kosketuspintaa lapsen tai nuoren elämään."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Mitä tapahtusi, jos antaisin oppilailleni mahdollisuuden kysyä minulta: mitä hyötyä tästä on? Jos en osaisi perustella “hyötyä” oppilailleni, olisi kai tarpeen todeta, että opettamani asiasisältö on turhaa ja sen voi jättää pois. Opettajalla itsellään täytyy olla vahva visio siitä “hyödystä”, minkä oppiminen tuottaa. Toisaalta on syytä myös reflektoida: onko asian oppimisella vain välinearvoa? Vai onko ymmärryksen lisääntyminen myös itsessään arvokasta?
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppimiseen sisältyy ajatus kulttuurisesta demokratisaatiosta ja demokratiasta."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Demokratisaatio tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on oikeus oppia. Suomalainen koululaitos ja opetussuunnitelmat takaavat jokaisella lapselle yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen. Kuitenkin vasta opetuksen laadulla voidaan varmistaa kulttuurisen demokratian toteutuminen. Oppimisen kautta lapset ja nuoret eivät ainoastaan omaksu olemassa olevaa kulttuuria vaan rakentavat sitä myös aktiivisesti itse. Kuinka paljon oma työni opettajana ja kasvattajana tukee kulttuurista demokratiaa eli mahdollistaa oppilaiden oman kulttuurin kehittämisen?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Parhammillaan kasvattaminen on siis vastavuoroista tunnustusta – tunnustuksen antamista ja saamista."},{"label":"Kappale 5","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Onko elämä luokassani vain erilaisten oppijoiden sietämistä ja arjesta selviämistä? Tuntuuko siltä, että oppilaat eivät arvosta minua opettajana? MUTTA, olenko itse valmis antamaan vastavuoroisesti tunnustusta myös oppilailleni? Olenko tietoinen siitä, mikä heitä kiinnostaa ja askarruttaa elämässä? Mistä oppilaani unelmoivat ja mitä he tavoittelevat? Miten opetettava aineeni on suhteessa näihin pyrkimyksiin?
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/yn8J21h0vM0","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 2","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e0f972cc268eb34e329f15e"},"link":{"target":"/blogi/tunnusta-kolmas-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Oikein tietämisen ja totuuksien hallitsemisen pakosta luopuminen voi vapauttaa opettajan nauttimaan ilmiöiden tutkimisesta yhdessä oppilaiden kanssa. Parhaimmillaan kasvatus on vastavuoroista tunnustusta.","title":"Tunnusta! Kolmas askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2020-01-03T19:19:12.266Z","id":"842ac39f-2e6a-4752-b480-399cfabb8902","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":0,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232ae","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","itsetuntemus","itsetunto","identiteetti","tunnustus","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen eli tunnistamisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on toinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta – itsetuntemus.
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Oppilaat elävät entistä suuremman tietomäärän keskellä. Oppia ei tule enää ainostaan koulusta, kotoa ja muutamilta ystäviltä, vaan koko maailma on auki lapselle tietoverkkojen myötä. Siksi on entistä tärkeämpää, että kasvava ihminen oppii tuntemaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisinaan esimerkiksi taidekasvatuksen merkitystä koulussa perusteellaan itsetunnon kohottajana. Kuitenkin tärkeämpää kuin itsetunnon vahvistaminen, on nimenomaan itsetuntemuksen harjoittaminen. Taidekasvatus voikin parhaimmillaan opettaa kriittistä reflektiota. Toisaalta, on tärkeätä huomata, että taidekasvatus, tai mikä tahansa muukaan oppiaine, ei sinällään takaa kriittistä otetta.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opetusta uudistettaessa kyse ei siis voi ainaostaan olla siinä, mitä opetetaan vaan miten opetetaan."},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Kasvatus ei siis voi olla ainoastaan oppijan sosiaalistamista olemassa oleviin totuuksiin ja malleihin, vaan kasvatukseen tulisi aina sisältyä kriittinen asenne. Kasvatus voi olla toisintekemistä, kuten olen eräässä artikkelissani kirjoittanut.
\nKriittisyys ei kuitenkaan tarkoita pessimismiä vaan tervettä epäilystä vallitsevia “totuuksia” kohtaan. Usein juuri lapsia kuuntelemalla, voi myös aikuinen oppia kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pidettyjä normeja ja rekenteita. Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lapsi oppii hyvin nopeasti, ovatko hänen ajatuksensa “vääriä” vai kuunnellaanko ja kannustetaanko häntä oppimiseen ja moraalisiin pohdintoihin."},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Ihmisen identiteetti muotoutuu jatkuvasti omien ja toisten luomien kertomusten kautta: kuka minä olen? On siis hyvin oleellista, miten lapsesta puhutaan ja miten hän sitä kautta oppii myös itse puhumaan itsestään. Ei ole olemassa mitään pysyvää identiteettiä, jonka ihmisen tulee omaksua kasvaessaan “aikuiseksi”, vaan minuus rakentuu läpi elämän. Käsitys omasta itsestä muodostuu aina suhteessa toisiin ihmisiin ja muuhunkin elämään tällä planeetalla. Kasvattajan tehtävänä on tukea tätä itsetuntemuksen prosessia: kuka minä olen tässä maailmassa?
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Kasvattajan onkin syytä jatkuvasti reflektoida: miten omat toimeni tukevat lapsen itsetuntemuksen prosessia?"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä IGTV- ja Youtube-lähetyksistäni.
"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/mPpxsuTim60","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5e05de419ac3f80010028322"},"link":{"target":"/blogi/tunne-toinen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn.","title":"Tunne! toinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-27T10:32:07.171Z","id":"30618c54-7588-4813-898a-cc8f83cb2861","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232af","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","opetus","opetussuunnitelma","koulu","pedagogiikka","tunnustuksen pedagogia"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"label":"Kappale 1","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tuntuuko opetus kivireen vetämiseltä? Valuvatko hienot tuntisuunnitelmat hukkaan, kun oppilaat eivät keskity ja kuuntele? Kuluuko aika kasvatuskeskusteluihin, ja asiasisällön opettamisesta ei tule mitään?
"},{"label":"Alaotsikko 1","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa."},{"label":"Kappale 2","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukanaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Uudistuneet opetussuunnitelmat mahdollistavat hyvin paljon – oikeastaan jo kaiken! Laajat oppimiskokonaisuudet suuntaavat koulukasvatusta kohti yhteyksien hakemista ja jatkuvan oppimisen ideaa.
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Miten opettaja voi toteuttaa opetussuunnitelmaa ja vastata nykyajan kasvatustehtävään?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale 3","text":"Hahmottelen tässä tekstissä ensimmäisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämä askel on ensimmäinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta.
\nTunnustuksen pedagogia on väitöskirjatutkimuksessani muotoilemani teoria siitä käytännöntyöstä, mitä olen yrityksen ja erehdyksen ja niistä oppimisen kautta havainnut työssäni yläkoulun opettajana vuosina 2001–2004 ja 2006–2008 sekä myöhemmin kasvatuskohtaamisissa eri yhteisöissä.
"},{"label":"Alaotsikko 3","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tunnista!"},{"label":"Kappale 4","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Monimutkaistuneessa maailmassa yhden totuuden opettaminen ylhäältäpäin ei riitä. Pitäiskö siis opettamisessa siirtyä totuuksien tietämisestä kohti ilmiöiden tunnistamista? Tämä tarkoittaisi ensisijaisesti asenne- ja arvomuutosta. Mitä jos opettajana en enää ajattelisikaan, että minun tulee siirtää jokin tietty tieto sellaisenaan oppilaalle? Mitä jos opettajana pysähtyisinkin pohtimaan, millaista tietoa oppilas todella tarvitsee?
\nKasvatuksen haaste on se, että meillä ei ole tietoa siitä, millainen maailma on sitten, kun esimerkiksi alakoulun kolmasluokkalainen on aikuinen ja työelämässä. Siitä syystä yksittäisillä tiedon jyväsillä ei välttämättä olekaan merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta. On siis kysyttävä laajemmin, millaiseksi ihmiseksi haluamme lapsen kasvavan – ja yllättäen myös samalla, minkälaiseen maailmaan haluamme lapsia kasvattaa? Maailmaa kun luomme jatkuvasti me itse omilla arvovalinnoillamme ja toimillamme.
\nKonkreettisesti opettaja voi vaikka antaa oppilailleen tehtävän, ja sen sijaan, että hän ohjaisi ja kontrolloisi tilannetta haluamaansa suuntaan, hän asettuisikin todistamaan oppimistilannetta: millaista uudenlaista ymmärrystä syntyy? Millaisia ilmiöitä oppilaat ja opettaja yhdessä tunnistavat? Onhan selvää, että jos vain toistamme sitä, minkä jo tiedämme, uusia innovaatiota ei voi syntyä.
\nInnovaatioiden syntyminen edellyttää tietysti mahdollisuuksia ihmettelyyn ja erehdyksiin, eli toisin sanoen riittävästi resursseja – aikaa ja rahaa. Näiden puitteiden luominen onkin sitten poliitikkojen tehtävä. Niitä odotellessa kasvattaja voi kuitenkin yrittää nähdä nimenomaan esteiden sijaan mahdollisuuksia.
"},{"label":"Alaotsikko 4","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Lopuksi kehotan meitä kaikkia kasvattajia reflektoimaan: miten omat arvovalintani ja toimeni kuljettavat kohti sitä maailmaa, jonka toivon lapsille ja nuorille?"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/O6gD7VsEht8","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"KIINNOSTUITKO? Tilaa yhteisöllesi luento tai koulutuspäivä tunnustuksen pedagogiasta.
"},{"label":"Kappale 4","author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dfc943f9ac3f800100264ae"},"link":{"target":"/blogi/tunnista-ensimmainen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","text":"Lue lisää"},"excerpt":"Opettajat ovat entistä suurempien kasvatushaasteiden edessä muuttuvassa maailmassa. Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia.","title":"Tunnista! Ensimmäinen askel kohti parempaa pedagogiikkaa","editDate":null,"pubDate":"2019-12-20T09:26:40.231Z","id":"43e10441-7fd9-4340-b010-3a140fff377d","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"},{"_id":"5fa15e379fad4500114232b0","scheduled":{"active":false,"date":null},"articleLayout":{"heroImage":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"dateActive":true,"heroActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"articleImage":false},"expiration":{"active":false,"date":null},"tags":["kasvatus","koulutus","pedagogiikka","opetus","asiantuntijuus"],"comments":false,"sticky":false,"featured":false,"articleStatus":"Published","data":[{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Päätökset kasvatuksesta ja koulutuksesta tulisi tehdä pedagogisin perustein. Nyt näin ei tapahdu. Kuten muillakin yhteiskunnan alueilla myös kasvatuksen kentällä päätöksiä tehdään liian usein taloudellinen tehokkuus edellä. Toisaalta julkisuudessa kasvatuksesta puhutaan usein myös lääketieteen edustajien suulla.
\nSuurin osa lapsista ei ole saanut lääketieteellistä diagnoosia, joka edellyttäisi kasvattajilta erityisiä toimia kasvatuskohtaamisissa. Siitä huolimatta käännymme myös kasvatusasioissa yhä herkemmin psykiatrien puoleen. Medikalisaatio on lyönyt läpi ihmisen määrittäjänä: mikä on normaalia ja mikä ei?
"},{"type":"HEADINGS/HEADING-TWO","label":"Alaotsikko","text":"Kasvatustieteilijänä katson peiliin: voisinko itse tehdä jotakin enemmän, jotta pedagoginen asiantuntijuus tulisi paremmin kuulluksi?"},{"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","label":"Kappale","text":"Tämän blogin tarkoituksena on jakaa sitä tietoa, jonka olen hankkinut koulutukseni, tutkimukseni ja käytännönkokemukseni kautta kasvatuksesta. Olen väitellyt filosofian tohtoriksi kasvatustieteiden alalta, toiminut opettajana kaikilla koulutusasteilla ja johtanut kasvatusalan tutkimus- ja kehittämishankkeita.
\nOlen muotoillut oman kasvatusteoriani, tunnustuksen pedagogian sekä tunnustusperustaisen johtajuuden mallin. Niiden kautta haluan haastaa kasvatusalan ammattilaiset, vanhemmat, pedagogiset johtajat mutta myös kaikki itsekasvatuksesta kiinnostuneet reflektoimaan tarkemmin itsestäänselvyyksinä pitämiämme “totuuksia” oppimisesta, opettamisesta ja kasvatuksellisista kohtaamisista.
\nOnko opettaminen vain tiedon siirtämistä, vai voisiko se olla uusien asioiden tunnistamista ja syvällisen ymmärryksen etsimistä yhdessä? Onko kasvaminen vain sosialisaatiota odotettuun identiteettiin vai kenties itsetuntemuksen lisääntymistä ja oman äänen löytymistä? Onko tasa-arvoinen koulu vain erilaisuuden suvaitsemista vai vastavuoroisen tunnustuksen harjoittamista koko kouluyhteisössä?
"},{"label":"Alaotsikko 2","type":"HEADINGS/HEADING-TWO","text":"Tarjoan malleja ja vinkkejä mutta täydellisyyttä ja totuutta en lupaa. kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!"},{"content":{"enableTimeCode":false,"videoID":"https://youtu.be/t9_vWeosCxo","minutes":0,"seconds":0},"label":"Video 1","type":"VIDEO"},{"label":"Kappale 3","type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tilaa uusimmat videot: IGTV | FB | YOUTUBE
"},{"label":"Lainaus 1","type":"PARAGRAPH/QUOTE","text":"Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä, niin mietitään omalle yhteisöllesi sopiva luento, työpaja tai inspiraatiopuheenvuoro.
"},{"author":"49a085f9-d08a-4fc2-86bd-b31d335c8ac1","active":true,"type":"AUTHORBOX"}],"image":{"id":"5dee150b9ac3f8001001c728"},"link":{"target":"/blogi/kasvatus-ja-koulutus---paatokset-pedagogisin-perustein","text":"Lue lisää"},"excerpt":"VOISINKO KASVATUSTIETEILIJÄNÄ TEHDÄ JOTAKIN ENEMMÄN, JOTTA PEDAGOGINEN ASIANTUNTIJUUS TULISI PAREMMIN KUULLUKSI? Kutsun sinut mukaani etsimään yhdessä parhaita kasvatuskäytäntöjä!","title":"kasvatus ja koulutus - Päätökset pedagogisin perustein?","editDate":null,"pubDate":"2019-12-13T09:21:04.000Z","id":"4822b1da-4aec-4082-add4-42f4c1b80304","motherId":"5dee12009ac3f8001001c71a","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"fbComments":false,"header":{"backgroundColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"linkColor":{"active":false,"color":"COLOR_0","opacity":1},"logo":{"active":false,"id":""},"shadow":{"active":false,"blur":0,"color":"COLOR_0","opacity":1,"spread":0,"x":0,"y":0},"type":"default"},"share":false,"sharingType":"default"}],"data":[]},"themeData":{"typography":{"navigation":{"name":"Open Sans, sans-serif","weight":"400","fontSize":"Small","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.5","textTransform":"none"},"heading":{"name":"Oswald, sans-serif","weight":"700","fontSize":"Small","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.3","textTransform":"uppercase"},"footer":{"name":"Oswald, sans-serif","weight":"700","fontSize":"Small","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.3","textTransform":"uppercase"},"logo":{"name":"Oswald, sans-serif","weight":"700","fontSize":"38px","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.5","textTransform":"uppercase"},"default":{"name":"Open Sans, sans-serif","weight":"300","fontSize":"Normal","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.5","textTransform":"none"},"body":{"name":"Open Sans, sans-serif","weight":"300","fontSize":"Normal","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.5","textTransform":"none"},"button":{"name":"Oswald, sans-serif","weight":"400","fontSize":"Small","letterSpacing":"normal","lineHeight":"1.5","textTransform":"uppercase"}},"maps":{"light":[{"stylers":[{"color":"#444444"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"administrative"},{"stylers":[{"color":"#f2f2f2"}],"elementType":"all","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"color":"#d88eb0"}],"elementType":"geometry.fill","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"color":"#6c6e75"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"all","featureType":"poi"},{"stylers":[{"saturation":-100},{"lightness":45}],"elementType":"all","featureType":"road"},{"stylers":[{"color":"#000000"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"road"},{"stylers":[{"visibility":"simplified"}],"elementType":"all","featureType":"road.highway"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"labels.icon","featureType":"road.arterial"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"all","featureType":"transit"},{"stylers":[{"color":"#46bcec"},{"visibility":"on"}],"elementType":"all","featureType":"water"},{"stylers":[{"color":"#e2bed2"}],"elementType":"geometry.fill","featureType":"water"},{"stylers":[{"color":"#000000"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"water"}],"dark":[{"stylers":[{"color":"#303030"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"administrative"},{"stylers":[{"color":"#f2f2f2"}],"elementType":"all","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"color":"#be035c"}],"elementType":"geometry.fill","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"color":"#393232"},{"visibility":"simplified"}],"elementType":"labels.text","featureType":"landscape"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"all","featureType":"poi"},{"stylers":[{"saturation":-100},{"lightness":45}],"elementType":"all","featureType":"road"},{"stylers":[{"visibility":"on"}],"elementType":"labels.text","featureType":"road"},{"stylers":[{"color":"#5c5a5a"}],"elementType":"labels.text.fill","featureType":"road"},{"stylers":[{"visibility":"simplified"}],"elementType":"all","featureType":"road.highway"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"labels.icon","featureType":"road.arterial"},{"stylers":[{"visibility":"off"}],"elementType":"all","featureType":"transit"},{"stylers":[{"color":"#746f6f"},{"visibility":"on"}],"elementType":"all","featureType":"water"},{"stylers":[{"color":"#3b001c"}],"elementType":"geometry.fill","featureType":"water"}]},"colors":["#be0303","#f7785b","#de9b8d","#000000"],"button":{"radius":30},"gradients":[{"_id":"5e4fc4891b78101419b47b8e","to":"#E2BED2","from":"#BE035C","degree":"bottom"},{"_id":"5e4fc4891b78101419b47b8d","to":"D88EB0","from":"#E2BED2","degree":"bottom"},{"_id":"5e4fc4891b78101419b47b8c","to":"#BE035C","from":"#52060E","degree":"bottom"},{"_id":"5e4fc4891b78101419b47b8b","to":"#BE035C","from":"#026D72","degree":"bottom"}],"edited":false,"name":"Rose","author":"Eve","image":"theme-rose.png","description":""},"language":"fi","metaLanguage":"fi","seo":{"siteName":"Raisa Foster | taide | kestävä hyvinvointi | kehollisuus | taidekasvatus | koulutus | opetus | ekososiaalinen kasvatus | ekososiaalinen oikeudenmukaisuus | ekososiaalinen sivistys | yhdenvertaisuus | ekokriisi | tunnustus | tunnustuksen pedagogia | tunnustusperustainen johtajuus | nykytaide | nykytaidekasvatus | ympäristökasvatus | pedagogia | pedagogiikka | tanssipedagogiikka | sosiaalipedagogiikka | sosiokulttuurinen innostaminen | tanssi-innostaminen","defaultPreview":"5d43e15e796af8000f1e3cd1","trackers":[{"snippet":"","active":true,"placement":"head","visibility":{"visible":"sitewide","pages":[]},"title":"tracker0"},{"snippet":"","active":true,"placement":"head","visibility":{"visible":"all","pages":[]},"title":"tracker1"},{"snippet":"","active":true,"placement":"head","visibility":{"visible":"sitewide","pages":[]},"title":"tracker2"}]},"navHeadFont":"Codystar","sitename":"Raisa Foster","nameActive":false,"icon":"5d43e85d796af8000f1e3d3b","logo":{"active":true,"logoHeight":60,"src":null,"id":"5d43e85d796af8000f1e3d3b"},"domain":"raisafoster.com","cookie":{"layout":"","colour":"dark","cookieText":"Eväste teksti","cookieButton":"Hyväksy evästeet","active":false,"cookieTitle":{"active":true,"text":"Eväste otsikko"}},"navigation":{"_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc4","title":"Navigaatio","data":[{"styles":{"backgroundBlur":{"active":false,"blur":0},"shadow":{"opacity":1,"color":"","y":2,"spread":0,"blur":4,"active":false,"x":0},"font":{"fontFamily":"Codystar","fontColor":{"opacity":1,"color":"#000000"},"fontSize":"38px","titleColor":"#000000"},"burgerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""}},"backgroundColor":{"active":true,"solid":"","gradient":{"to":"","from":""},"opacity":1}},"fixed_top":true,"link_to_pages":true,"overlay":true,"burger":5,"full":true,"layout":"left","link_to_sections":false,"mainNavigation":"952ec880-f005-400e-87c5-4722e8e1e939","secondaryNavigation":{"active":false,"id":""},"infoRow":{"active":false,"data":"Asiakaspalvelu on suljettu tänä perjantaina klo. 16 eteenpäin","style":{"opacity":1,"color":""}}}],"site_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","__v":1,"type":"NAVIGATION","styles":{"styles":{"backgroundBlur":{"active":false,"blur":0},"shadow":{"opacity":1,"color":"","y":2,"spread":0,"blur":4,"active":false,"x":0},"font":{"fontFamily":"Codystar","fontColor":{"opacity":1,"color":"#000000"},"fontSize":"38px","titleColor":"#000000"},"burgerColor":{"color":"#ffffff","opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""}},"backgroundColor":{"active":true,"solid":"","gradient":{"to":"","from":""},"opacity":1},"link":{"active":true,"color":"#000","opacity":1}},"fixed_top":true,"link_to_pages":true,"overlay":true,"burger":5,"full":true,"layout":"left","link_to_sections":false,"mainNavigation":"952ec880-f005-400e-87c5-4722e8e1e939","secondaryNavigation":{"active":false,"id":""},"infoRow":{"active":false,"data":"Asiakaspalvelu on suljettu tänä perjantaina klo. 16 eteenpäin","style":{"opacity":1,"color":""}},"divider":1,"linkStyle":1}},"footer":{"_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc5","title":"Yhteys","data":[{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT/PERMANENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"ota yhteyttä!"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"+358 50 345 1847
\nraisa@raisafoster.com
\nBreakabrain Oy
\n"},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Facebook","id":"5c51a2ebbd36a25ec78ae3bb","icon":{"color":"black","alt":"FACEBOOK-SQUARED","class":"icon-facebook-squared","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://www.facebook.com/raisa.foster","linkData":{"link":"https://www.facebook.com/raisa.foster","text":"https://www.facebook.com/raisa.foster"}}}},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Twitter","id":"5c51a2f2bd36a25ec78ae47b","icon":{"color":"black","alt":"TWITTER","class":"icon-twitter","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://twitter.com/FosterRaisa","linkData":{"link":"https://twitter.com/FosterRaisa","text":"https://twitter.com/FosterRaisa"}}}},{"active":true,"type":"IMAGES/IMAGE","content":{"alt":"Instagram","id":"5c51a2efbd36a25ec78ae41a","icon":{"color":"black","alt":"INSTAGRAM","class":"icon-instagrem","size":"32px"},"linkObj":{"active":true,"type":"EXTERNAL","format":"TEXT","openLinkInNewTab":true,"name":"https://www.instagram.com/raisafoster/","linkData":{"link":"https://www.instagram.com/raisafoster/","text":"https://www.instagram.com/raisafoster/"}}}}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Mikä tämä on?"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tämä on sivuston footer, alapalkki. Se kulkee mukana sivulta toiselle liikuttaessa. Tänne kannattaakin laittaa kaikki tärkeät tiedot ja linkit, joiden avulla sivulla kävijä löytää etsimänsä helposti.
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"TIEDUSTELUT"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"\n\n"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":true,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"ARTIST PORTFOLIO"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"LOOKING FOR MY ARTWORKS?
\nCheckout my portfolio.
\nBuy my drawings from TAIKO.
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Otsikko"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"sisältö
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Otsikko"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"sisältö
"}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Breakabrain oy"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":""}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"type":"COMPONENT","align":"Left","active":false,"data":[{"active":true,"type":"HEADINGS/HEADING-THREE","text":"Breakabrain oy"},{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":""}]},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"data":[{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"© Raisa Foster, 2019
"}],"align":"Left","active":true,"type":"COMPONENT/PERMANENT"},{"styles":{"backgroundColor":{"opacity":1,"gradient":{"to":"","from":""},"solid":"","active":false}},"data":[{"active":true,"type":"PARAGRAPH/PARAGRAPH","text":"Tietosuojaseloste
"}],"align":"Right","active":false,"type":"COMPONENT/PERMANENT"}],"site_id":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","show_in_main_navigation":true,"__v":2,"type":"FOOTER","styles":{"styles":{"backgroundColor":{"active":false,"solid":"","gradient":{"to":"","from":""},"opacity":1}},"image":{"opacity":1,"url":"","active":false},"full":true,"layout":"right","navId":"","showNav":false}},"images":[{"_id":"5c51a2efbd36a25ec78ae41a","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"instagram.png","destination":"stock","originalHeight":32,"filename":"instagram.png","encoding":null,"__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"originalName":"instagram.png","path":"unsplash/instagram.png","stock":true},{"_id":"5c51a2ebbd36a25ec78ae3bb","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"facebook.png","destination":"stock","originalHeight":32,"filename":"facebook.png","encoding":null,"__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"originalName":"facebook.png","path":"unsplash/facebook.png","stock":true},{"_id":"5c51a2f2bd36a25ec78ae47b","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"twitter.png","destination":"stock","originalHeight":27,"filename":"twitter.png","encoding":null,"__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"originalName":"twitter.png","path":"unsplash/twitter.png","stock":true},{"_id":"5c9e71d3e21a9b978440590f","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"features_2.jpg","destination":"stock","originalHeight":64,"filename":"features_2.jpg","encoding":null,"originalName":"features_2.jpg","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":42,"path":"stock/features_2.jpg","owner":null,"ownerId":null,"stock":true},{"_id":"5c9e71d3e21a9b9784405915","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"features_3.jpg","destination":"stock","originalHeight":64,"filename":"features_3.jpg","encoding":null,"originalName":"features_3.jpg","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":64,"path":"stock/features_3.jpg","owner":null,"ownerId":null,"stock":true},{"_id":"5c9e71d3e21a9b9784405909","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"features_1.jpg","destination":"stock","originalHeight":64,"filename":"features_1.jpg","encoding":null,"originalName":"features_1.jpg","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":64,"path":"stock/features_1.jpg","owner":null,"ownerId":null,"stock":true},{"_id":"5d43eff9796af8000f1e3d60","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1712,"filename":"Foster_VIP_pressi.jpg","originalName":"Foster_VIP_pressi.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2029,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Foster_VIP_pressi.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43e15e796af8000f1e3cd1","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2667,"filename":"raisa-foster-51.jpg","originalName":"raisa-foster-51.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":4000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-51.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d4429b1796af8000f1e3da0","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-2.jpg","originalName":"raisa-foster-2.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-2.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43f2d7796af8000f1e3d65","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1500,"filename":"Foster_He died for my sins_pressikuva1.jpeg","originalName":"Foster_He died for my sins_pressikuva1.jpeg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":1000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Foster_He died for my sins_pressikuva1.jpeg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43fd9c796af8000f1e3d8c","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1500,"filename":"katiska1.jpg","originalName":"katiska1.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2096,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/katiska1.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43ec58796af8000f1e3d51","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1080,"filename":"lupina.jpg","originalName":"lupina.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1080,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/lupina.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43f4aa796af8000f1e3d69","mimeType":"image/png","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1493,"filename":"HeDiedForMySins.png","originalName":"HeDiedForMySins.png","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":1611,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/HeDiedForMySins.png","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43f28f796af8000f1e3d64","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1080,"filename":"vip.jpg","originalName":"vip.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1080,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/vip.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d442a7e796af8000f1e3da3","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-27.jpg","originalName":"raisa-foster-27.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-27.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43e85d796af8000f1e3d3b","mimeType":"image/png","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":382,"filename":"RF_logo.png","originalName":"RF_logo.png","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me"],"originalWidth":381,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/RF_logo.png","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d440179796af8000f1e3d8d","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-39.jpg","originalName":"raisa-foster-39.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-39.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d4429e8796af8000f1e3da2","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-35.jpg","originalName":"raisa-foster-35.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-35.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43ee6d796af8000f1e3d52","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":683,"filename":"TWOAITTONP.jpg","originalName":"TWOAITTONP.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1024,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/TWOAITTONP.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d43fc0b796af8000f1e3d8b","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-30.jpg","originalName":"raisa-foster-30.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-30.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d442abf796af8000f1e3da5","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-38.jpg","originalName":"raisa-foster-38.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-38.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d442c6d796af8000f1e3da7","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2000,"filename":"8B7A0984.jpg","originalName":"8B7A0984.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":3000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/8B7A0984.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d442aa4796af8000f1e3da4","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":4000,"filename":"raisa-foster-60.jpg","originalName":"raisa-foster-60.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":2667,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-60.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d47cf68796af8000f1e47e3","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2000,"filename":"8B7A0504.jpg","originalName":"8B7A0504.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":3000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/8B7A0504.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d4956de796af8000f1e4c6f","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":768,"filename":"Rikka_web-1024x768.jpg","originalName":"Rikka_web-1024x768.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1024,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Rikka_web-1024x768.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d496d27796af8000f1e4ddb","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1280,"filename":"Fundamental-Elements-1920x1280.jpeg","originalName":"Fundamental-Elements-1920x1280.jpeg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":1920,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Fundamental-Elements-1920x1280.jpeg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d496bd2796af8000f1e4dcb","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":638,"filename":"EverydayMeditations.jpg","originalName":"EverydayMeditations.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/EverydayMeditations.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d47ecac796af8000f1e47f8","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2462,"filename":"Foster_Valsdottir_Entrance.jpg","originalName":"Foster_Valsdottir_Entrance.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":3281,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Foster_Valsdottir_Entrance.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d481100796af8000f1e4ab4","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":700,"filename":"Enginn-hittir-einhvern-frumsyning-1200x700.jpg","originalName":"Enginn-hittir-einhvern-frumsyning-1200x700.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1200,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Enginn-hittir-einhvern-frumsyning-1200x700.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d495ed7796af8000f1e4c7f","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":662,"filename":"MadeInBetween.jpg","originalName":"MadeInBetween.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/MadeInBetween.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d44652b796af8000f1e3e26","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2667,"filename":"raisa-foster-42.jpg","originalName":"raisa-foster-42.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":4000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-42.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d4964c5796af8000f1e4ceb","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":701,"filename":"Monopeli-1024x701.jpg","originalName":"Monopeli-1024x701.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1024,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Monopeli-1024x701.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d47effc796af8000f1e47fe","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1080,"filename":"Sounds-of-Grey-1920x1080.jpg","originalName":"Sounds-of-Grey-1920x1080.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":1920,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Sounds-of-Grey-1920x1080.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d47e890796af8000f1e47f6","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":1080,"filename":"RaisaFoster_Balance_still-1920x1080.jpg","originalName":"RaisaFoster_Balance_still-1920x1080.jpg","__v":1,"meta":{"imgTitle":"","imgDesc":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":1920,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/RaisaFoster_Balance_still-1920x1080.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d4464eb796af8000f1e3e25","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":2667,"filename":"raisa-foster-54.jpg","originalName":"raisa-foster-54.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la","hd"],"originalWidth":4000,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster-54.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5d496386796af8000f1e4cdf","mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"null","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","originalHeight":683,"filename":"Ketjureaktio_web-1024x683.jpg","originalName":"Ketjureaktio_web-1024x683.jpg","__v":1,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"sizes":["sm","me","la"],"originalWidth":1024,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Ketjureaktio_web-1024x683.jpg","stock":false,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5dee150b9ac3f8001001c728","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"raisa-foster_1_3.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"raisa-foster_1_3.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/raisa-foster_1_3.jpg","originalHeight":573,"originalWidth":1916,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la","hd"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e05de419ac3f80010028322","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"TP2_RF.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"TP2_RF.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/TP2_RF.png","originalHeight":997,"originalWidth":2652,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la","hd"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5dfc943f9ac3f800100264ae","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"TP1_RF.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"TP1_RF.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/TP1_RF.png","originalHeight":973,"originalWidth":2630,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la","hd"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e0f972cc268eb34e329f15e","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"TP3_RF.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"TP3_RF.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/TP3_RF.png","originalHeight":1019,"originalWidth":2654,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la","hd"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e1871a5c268eb34e32a54d8","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"Raisa_Aussie.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Raisa_Aussie.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Raisa_Aussie.png","originalHeight":396,"originalWidth":1077,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e221405c268eb34e32b1b4d","owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"Remppa.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Remppa.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/Remppa.png","originalHeight":1689,"originalWidth":4026,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgDesc":"","imgAuthor":"","imgTitle":""},"sizes":["th","sm","me","la","hd"],"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e4fbcc31b78101419b47579","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"20200219_205400.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"20200219_205400.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/20200219_205400.jpg","originalHeight":1578,"originalWidth":767,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e58f66201d792521c2afa1f","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"DSC_0001.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"DSC_0001.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/DSC_0001.jpg","originalHeight":2848,"originalWidth":4288,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e58f66201d792521c2afa1e","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"DSC_0017.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"DSC_0017.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/DSC_0017.jpg","originalHeight":2848,"originalWidth":4288,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e58f66201d792521c2afa20","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"IMG_0216.JPG","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"IMG_0216.JPG","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/IMG_0216.JPG","originalHeight":1467,"originalWidth":2208,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e58f66001d792521c2afa1d","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"DSC_0009.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"DSC_0009.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/DSC_0009.jpg","originalHeight":2848,"originalWidth":2278,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5e623315d3e2136c0c96e5d8","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"RaisaF.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/png","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"RaisaF.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/RaisaF.png","originalHeight":1408,"originalWidth":2657,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"5f3d3915e7cd3400101181a7","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"owner":"whmcs:HOSTINGPALVELU:raisafos","originalName":"_IJA5386 (kopio).jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"_IJA5386 (kopio).jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/_IJA5386 (kopio).jpg","originalHeight":1444,"originalWidth":2418,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"unsplashId":"null","meta":{"imgTitle":"Raisa Foster","imgDesc":"","imgAuthor":""},"__v":1,"extensions":[],"texts":[]},{"_id":"6038fa9484fb1e135de760d8","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"20210205_101045_2.jpg","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"averageColor":"797678","encoding":"7bit","focusX":null,"focusY":null,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"mimeType":"image/jpeg","originalHeight":5322,"originalName":"20210205_101045_2.jpg","originalWidth":7177,"path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/20210205_101045_2.jpg","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"stock":false,"texts":[],"unsplashId":null,"extensions":[]},{"_id":"6038fbcb84fb1e135de76803","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"20210226_113346.jpg","ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","__v":1,"averageColor":"808080","encoding":"7bit","focusX":null,"focusY":null,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"mimeType":"image/jpeg","originalHeight":2090,"originalName":"20210226_113346.jpg","originalWidth":1500,"path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/20210226_113346.jpg","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"stock":false,"texts":[],"unsplashId":null,"extensions":[]},{"_id":"60ab7dad2a8df467364b674c","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"Foster_a still from the video art work The Body_photocredit_Raisa Foster.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/png","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Foster_a still from the video art work The Body_photocredit_Raisa Foster.png","s3Filename":"1621851556468_Foster_a still from the video art work The Body_photocredit_Raisa Foster.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621851556468_Foster_a still from the video art work The Body_photocredit_Raisa Foster.png","originalHeight":1334,"originalWidth":2173,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"4c4644","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"60ab7f7524f33a4248d5157f","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"ISO_JULISTE_Foster_More than human.png","encoding":"7bit","mimeType":"image/png","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"ISO_JULISTE_Foster_More than human.png","s3Filename":"1621852014129_ISO_JULISTE_Foster_More than human.png","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621852014129_ISO_JULISTE_Foster_More than human.png","originalHeight":2646,"originalWidth":3402,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"c9b5b3","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"60ab81c024f33a4248d515be","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"Foster_More_than_human_MEDIAPHOTO1.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Foster_More_than_human_MEDIAPHOTO1.jpg","s3Filename":"1621852606759_Foster_More_than_human_MEDIAPHOTO1.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621852606759_Foster_More_than_human_MEDIAPHOTO1.jpg","originalHeight":2427,"originalWidth":3576,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"bdb5b3","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"60ab82a62a8df467364b675a","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"Raisa Foster_The Body_pysäytyskuva videoteoksesta.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Raisa Foster_The Body_pysäytyskuva videoteoksesta.jpg","s3Filename":"1621852836588_Raisa Foster_The Body_pysäytyskuva videoteoksesta.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621852836588_Raisa Foster_The Body_pysäytyskuva videoteoksesta.jpg","originalHeight":1608,"originalWidth":2857,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"695e4f","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"60ab86612a8df467364b679b","sizes":["sm","me","la","hd"],"mimeType":"image/jpeg","encoding":"7bit","unsplashId":"1THJ5GRABqI","originalHeight":3456,"filename":"unsplash-1THJ5GRABqI","__v":1,"meta":{"imgTitle":"","imgDesc":"","imgAuthor":""},"originalWidth":5184,"originalName":"unsplash-1THJ5GRABqI","path":"unsplash/1THJ5GRABqI","stock":true,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","texts":[],"extensions":[]},{"_id":"60ab8b3424f33a4248d51625","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"FLYER_Foster_More than human.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"FLYER_Foster_More than human.jpg","s3Filename":"1621855027690_FLYER_Foster_More than human.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621855027690_FLYER_Foster_More than human.jpg","originalHeight":1654,"originalWidth":1654,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"c8a4a0","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"60ab8b852a8df467364b67ff","sizes":["th","sm","me","la"],"originalName":"Raisa Foster_Muutos_hiili ja tussi litoposterille_kuvakreditRaisaFoster.jpeg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Raisa Foster_Muutos_hiili ja tussi litoposterille_kuvakreditRaisaFoster.jpg","s3Filename":"1621855109136_Raisa Foster_Muutos_hiili ja tussi litoposterille_kuvakreditRaisaFoster.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1621855109136_Raisa Foster_Muutos_hiili ja tussi litoposterille_kuvakreditRaisaFoster.jpg","originalHeight":1076,"originalWidth":782,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"7b7b7b","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"614af8081b18500011bb5f15","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"raisaarna.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"raisaarna.jpg","s3Filename":"1632303110689_raisaarna.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1632303110689_raisaarna.jpg","originalHeight":1932,"originalWidth":2576,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"6a717f","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"614af9b491b8b52c734d10eb","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"Stiil-TacitGaze-Hilltop.tiff","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Stiil-TacitGaze-Hilltop.jpg","s3Filename":"1632303539443_Stiil-TacitGaze-Hilltop.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1632303539443_Stiil-TacitGaze-Hilltop.jpg","originalHeight":1080,"originalWidth":1920,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"767054","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"614afad21b18500011bb5f71","sizes":["th","sm","me","la","hd"],"originalName":"Still 3-TacitGaze.jpg","encoding":"7bit","mimeType":"image/jpeg","destination":"5d43dd47796af8000f1e3bc3","filename":"Still 3-TacitGaze.jpg","s3Filename":"1632303824664_Still 3-TacitGaze.jpg","path":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/1632303824664_Still 3-TacitGaze.jpg","originalHeight":1800,"originalWidth":2880,"ownerId":"5d43dc88796af8000f1e3bba","stock":false,"meta":{"imgTitle":"","imgAuthor":"","imgDesc":""},"averageColor":"69745a","texts":[],"__v":1,"extensions":[]},{"_id":"5c51a2ebbd36a25ec78ae3bb","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"facebook.png","destination":"stock","originalHeight":32,"filename":"facebook.png","encoding":null,"originalName":"facebook.png","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"path":"unsplash/facebook.png","stock":true},{"_id":"5c51a2efbd36a25ec78ae41a","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"instagram.png","destination":"stock","originalHeight":32,"filename":"instagram.png","encoding":null,"originalName":"instagram.png","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"path":"unsplash/instagram.png","stock":true},{"_id":"5c51a2f2bd36a25ec78ae47b","mimeType":"image/jpeg","sizes":["sm"],"unsplashId":"twitter.png","destination":"stock","originalHeight":27,"filename":"twitter.png","encoding":null,"originalName":"twitter.png","__v":0,"meta":{"imgDesc":"","imgTitle":"","imgAuthor":""},"originalWidth":32,"path":"unsplash/twitter.png","stock":true}],"components":{"HERO":"HeroLayout","QUOTE":"QuoteLayout","ARTICLELOOP":"ArticleLoopLayout","SOCIAL":"SocialLayout","FOOTER":"FooterLayout","ARTICLEMOTHER":"ArticleMotherLayout","FEATURES":"FeaturesLayout","HOURS":"HoursLayout","STORY":"StoryLayout","GALLERY":"GalleryLayout","CONTACT":"ContactLayout","VIDEO":"VideoLayout","TESTIMONIALS":"TestimonialsLayout"},"pagePathList":{"5dee064b9ac3f8001001c649":"/","5dee12009ac3f8001001c719":"/blogi","5df782809ac3f80010023943":"/palvelut","5df7bd9b9ac3f80010023f8f":"/referenssit","5df779c99ac3f8001002391a":"/julkaisut","5dee3b999ac3f8001001c7b6":"/kuka","5dee48689ac3f8001001c931":"/medialle","5df774b49ac3f800100237fe":"/pro-bono","5dee4be19ac3f8001001ca8b":"/yhteys","5ad71b484dfe119b300aa3c2":"/artist-portfolio","5be35ba1944b00000e227121":"/artist-portfolio/biography","5d446d73796af8000f1e3fbf":"/artist-portfolio/vr-art-gallery","5d47e2a9796af8000f1e47f2":"/artist-portfolio/video-art-gallery","5d47f316796af8000f1e47ff":"/artist-portfolio/live-art-gallery","5d47ffae796af8000f1e4860":"/artist-portfolio/installation-art-gallery","5d4809df796af8000f1e4a8c":"/artist-portfolio/stage-works","5be35bba944b00000e227124":"/artist-portfolio/contact","5d4972ca796af8000f1e4e31":"/artist-portfolio/inquiries"},"articlePathList":{"614af6511b18500011bb5e79":"/blogi/article-17","undefined":"/blogi/more-than-human","60ab86612a8df467364b679c":"/blogi/more-than-human","5fa15e379fad4500114232a1":"/blogi/article-15-1","a3d69b27-d41d-4e6c-95de-d15449f91a92":"/blogi/article-15-1","5fa15e379fad4500114232a2":"/blogi/article-15","6597b216-a5fd-46e9-8fa3-1280d673b502":"/blogi/article-15","5fa15e379fad4500114232a3":"/blogi/article-14","5875177c-1c1b-4ad4-9bf8-a3c0f0ae311e":"/blogi/article-14","5fa15e379fad4500114232a4":"/blogi/article-13","0943b5cc-0b6e-4fb1-8c1f-70b9d127ef75":"/blogi/article-13","5fa15e379fad4500114232a5":"/blogi/article-12","2332f13e-7f96-4849-b89f-9a422751257e":"/blogi/article-12","5fa15e379fad4500114232a6":"/blogi/piirra","7cdb2cc3-c43c-4283-9374-2c247e835735":"/blogi/piirra","5fa15e379fad4500114232a7":"/blogi/arsyyntynyt-taiteilija","99ff3c1f-b9fb-4a11-8ceb-0a736388e631":"/blogi/arsyyntynyt-taiteilija","5fa15e379fad4500114232a8":"/blogi/ekososiaalinen-oikeudenmukaisuus","6bb25b87-4be7-499e-afc1-ab627771495d":"/blogi/ekososiaalinen-oikeudenmukaisuus","5fa15e379fad4500114232a9":"/blogi/ihminen---mika-se-on","56851763-4c67-47e8-87a5-9332a6a43b71":"/blogi/ihminen---mika-se-on","5fa15e379fad4500114232aa":"/blogi/monenlaista-hyvaa-ja-oikeata","c435c9c8-1735-46de-92b8-ef06f85c762b":"/blogi/monenlaista-hyvaa-ja-oikeata","5fa15e379fad4500114232ab":"/blogi/remonttifilosofiaa-ja-miten-se-liittyy-kasvatukseen","f1487996-fc1f-478a-8128-8793acc3bf47":"/blogi/remonttifilosofiaa-ja-miten-se-liittyy-kasvatukseen","5fa15e379fad4500114232ac":"/blogi/mita-australia-opetti-minulle","0a7b79fa-34ad-4b63-b1b9-d1123ccbf11d":"/blogi/mita-australia-opetti-minulle","5fa15e379fad4500114232ad":"/blogi/tunnusta-kolmas-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","842ac39f-2e6a-4752-b480-399cfabb8902":"/blogi/tunnusta-kolmas-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","5fa15e379fad4500114232ae":"/blogi/tunne-toinen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","30618c54-7588-4813-898a-cc8f83cb2861":"/blogi/tunne-toinen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","5fa15e379fad4500114232af":"/blogi/tunnista-ensimmainen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","43e10441-7fd9-4340-b010-3a140fff377d":"/blogi/tunnista-ensimmainen-askel-kohti-parempaa-pedagogiikkaa","5fa15e379fad4500114232b0":"/blogi/kasvatus-ja-koulutus---paatokset-pedagogisin-perustein","4822b1da-4aec-4082-add4-42f4c1b80304":"/blogi/kasvatus-ja-koulutus---paatokset-pedagogisin-perustein"},"hasArticles":true,"badge":{"active":false,"text":"Tehty","colour":"dark"},"backToTopButton":{"active":false},"hasContact":false,"filePathList":{"60ab9a0c1aca8b2717bb6249":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/files/EN_ARTIST STATEMENT_Raisa Foster_More than Human.pdf","60ab9a9a1aca8b2717bb624b":"5d43dd47796af8000f1e3bc3/files/FI_ARTIST STATEMENT_Raisa Foster_Enemmän kuin ihminen.pdf"},"categoryPathList":{"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0":"/artikkelit"},"footerLinks":[],"idn":"raisafoster.com","sanitizedTitle":"MEDIATIEDOTE: Pohjoismaisessa yhteistyössä syntynyt videoinstallaatio valtaa Laikun Gallerian","sanitizedExcerpt":"Islantilainen Arna Valsdóttir ja tamperelainen Raisa Foster ovat luoneet Kulttuuritalo Laikun arkkitehtuuriin kietoutuvan video- ja ääni-installaation. Näyttely kutsuu yleisön mukaan taiteilijoiden kokemalle aistimatkalle. Hiljainen katse on koettavissa Galleriassa 2.–24.10.2021.","feeds":[{"title":"Raisa Foster","url":"/rss.xml"},{"id":"7a928748-34c5-4c80-9c57-8a9c076e14d0","title":"Artikkelit","url":"/artikkelit.xml"}],"sectionSlugs":{"5d43dd47796af8000f1e3bc4":"navigaatio","5dee0e289ac3f8001001c6ee":"paakuva-1","5f2aa5e4b442c20010273efd":"lainaus","5e3438b26a50cf0eda134815":"paakuva-2","5dee12009ac3f8001001c71b":"artikkelilistaus","5dfc9c359ac3f800100266b7":"sosiaalinen-media","5d43dd47796af8000f1e3bc5":"yhteys","5dee12009ac3f8001001c71a":"artikkelit","5df783a29ac3f80010023947":"ominaisuudet","5df7898a9ac3f800100239fc":"aukiolo","5df7bdbe9ac3f80010023f90":"tarina-1","5df7be709ac3f80010023f91":"tarina-2","5df7c01e9ac3f80010023f92":"tarina-3","5df77a7b9ac3f8001002391b":"tarina","5dee3c4e9ac3f8001001c7b7":"tarina","5dee49729ac3f8001001c937":"paakuva","5dee48f99ac3f8001001c932":"galleria","5df775269ac3f80010023805":"tarina","5dee4c939ac3f8001001ca99":"yhteydenottolomake","5d43dd47796af8000f1e3bc6":"main","5d47c37a796af8000f1e47da":"statement","5d43dd47796af8000f1e3bc8":"live-art","5d43dd47796af8000f1e3bc7":"video-art","5d43ef04796af8000f1e3d5a":"vr-art","5d43ea58796af8000f1e3d50":"installation-art","5d43f864796af8000f1e3d82":"stage-works","5d43f986796af8000f1e3d83":"scholarship","5d43e3fa796af8000f1e3d26":"media-gallery","5d43dd48796af8000f1e3bc9":"biography","5d446de4796af8000f1e3fc0":"paakuva","5d446eb8796af8000f1e3fc2":"vip","5d47e316796af8000f1e47f3":"paakuva","5d47e37f796af8000f1e47f4":"lupina","5d47edb5796af8000f1e47fa":"sounds-of-grey","5d47e683796af8000f1e47f5":"balance","5d47eac4796af8000f1e47f7":"entrance","5d47f37e796af8000f1e4800":"paakuva","5d47f3e0796af8000f1e4801":"twoaittonp","5d51537c76778c00117be2c2":"video","5d495729796af8000f1e4c70":"tpopo","5d495584796af8000f1e4c6e":"rikka","5d495e06796af8000f1e4c73":"made-in-between","5d47ffb7796af8000f1e4861":"paakuva","5d480008796af8000f1e489e":"he-died-for-my-sins","5d496a8c796af8000f1e4dca":"everyday-meditations","5d496c64796af8000f1e4dd0":"fundamental-elements","5d4809f7796af8000f1e4a8d":"paakuva","5d480a60796af8000f1e4a8e":"enginn-hittir-einhvern","5d4961b4796af8000f1e4cd8":"katiska","5d4962c4796af8000f1e4cdd":"ketjureaktio","5d4963ab796af8000f1e4ce0":"monopeli","5d43dd48796af8000f1e3bce":"contact-form","5d49732d796af8000f1e4e33":"inquiries"},"articleDesigns":[{"header":{"backgroundColor":{"color":"#000000","opacity":1},"linkColor":{"color":"#000000","opacity":1},"logo":{"active":false},"shadow":{"active":false,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0,"color":"COLOR_0","opacity":1},"type":"default"},"_id":"626a8e609813b60011cda073","headerOverlay":{"color":""},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1},"contentBg":{"color":"#ffffff","opacity":1},"sharingColorTheme":"default","id":"512ddcf5-6e8b-4707-9bb7-4631c440c9a4","tKey":"design.blog","dateActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"heroImageActive":true,"authorboxActive":true,"sharingActive":true,"commentsActive":true,"headerFontColor":{"color":"#ffffff","opacity":1}},{"header":{"backgroundColor":{"color":"#000000","opacity":1},"linkColor":{"color":"#000000","opacity":1},"logo":{"active":false},"shadow":{"active":false,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0,"color":"COLOR_0","opacity":1},"type":"default"},"_id":"626a8e609813b60011cda074","headerOverlay":{"color":""},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1},"contentBg":{"color":"#ffffff","opacity":1},"sharingColorTheme":"default","id":"d32e04b3-ba24-42db-9267-9bea905f11a4","tKey":"design.support","dateActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"heroImageActive":false,"authorboxActive":true,"sharingActive":true,"commentsActive":true,"headerFontColor":{"color":"#000000","opacity":1}},{"header":{"backgroundColor":{"color":"#000000","opacity":1},"linkColor":{"color":"#000000","opacity":1},"logo":{"active":false},"shadow":{"active":false,"x":0,"y":0,"blur":0,"spread":0,"color":"COLOR_0","opacity":1},"type":"default"},"_id":"626a8e609813b60011cda075","headerOverlay":{"color":""},"fontColor":{"color":"#000000","opacity":1},"contentBg":{"color":"#ffffff","opacity":1},"sharingColorTheme":"default","id":"eb916a04-a38f-4718-bd72-a90822ed8419","tKey":"design.simple","dateActive":true,"tagsActive":true,"excerptActive":true,"heroImageActive":false,"authorboxActive":false,"sharingActive":false,"commentsActive":false,"headerFontColor":{"color":"#000000","opacity":1}}]}}, "staticQueryHashes": []}